torstai 27. marraskuuta 2014

UK in my mind

Eräänä päivänä viime viikolla puin uloslähtiessä päälleni ehkä mukavimman talvitakkini ja huppukaulaliinani, ja se iski: nimittäin Englanti-kuume. Kesti jonkin aikaa ennen kuin yhdistin palavan matkakuumeen tuohon päivään, mutta kyllä, sieltä se kumpusi: Middlesbroughin Princess Mallin kojusta ostetusta kaulaliinasta ja Edinburghista ostetusta talvitakista.

Palava hinku Englantiin siis on, mutta enemmän "kotiin" kuin "reissuun" fiiliksellä. En osaa eritellä, mitä Englannissa kaipaan: ihmisiä, tuttuja paikkoja, ystäviä, englantilaisuutta, ilmapiiriä vai kenties sitä versiota itsestäni, joka siellä asuessani olin. Tai ehkä kaipaan vain nollaamista yksin reissaamisen muodossa.

Sekään ei ole ihan selvillä, minne tahtoisin. Jo viime keväänä houkutteli Middlesbroughissa käyminen: olisi niin jännää käydä vaikka ihan päiväseltään pyörähtämässä kaupungissa ja harhailemassa yliopistolla muistoja verestämässä! Oi miten nostalgista! Ja toki olisi ihanaa nähdä Englantiin jääneitä ystäviä! Muutama uusi paikkakin houkuttelisi: Pohjois-Walesiin olisi ihana palata ja englantilainen maaseutu on jäänyt aivan liian paitsioon.

Pahimmassa matkakuumeessa vastaan myös osui Buzzfeedin lista, johon oli koottu 27 syytä, miksi Englannissa vaihto-opiskelu pilaa ihmisen. Voi miten monta kertaa olen murpannut ihan samoista asioista: Miksei Suomesta saa kunnon skonsseja? Miksei Strongbowta saa kätevissä kahden litran pulloissa? Miksei meillä ole Poundlandia? Tai linnoja joka kylässä? Tai Yorkshiren vanukkaita? Skonssien ja Yorkshiren vanukkaiden suhteen olen ollut jopa niin epätoivoinen, että olen itse niitä koittanut tehdä, vaihtelevalla menestyksellä.

Armottoman matkakuumeen kourissa ollessa on ehkä pahin virhe ikinä käyttää Googlen kuvahakua. Se ei nimittäin auta matkakuumeeseen sitten yhtään. Vai miten kamalalta Englannin maaseutu teidän mielestänne näyttää? ;) 


Kuvasta kiitos Wikimedia Commonsille

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Tasapainoilua

Työn ja levon tasapainottaminen on se asia, jota en koskaan tunnu oppivan. "Kyllähän tässä hyvin ehtii tehdä töitä ja gradua, pitää kirppistä ja tehdä kaverin yritykselle nettisivut, blogata ja käydä baletissa pari kertaa viikossa, nähdä J:tä ja kavereita, tehdä kivoja reissuja ja levätä." Paitsi että ei. Ja siltä varalta, ettei hoksaa laittaa itseään jäähylle, elimistö hoitaa kyllä homman - tällä kertaa ruokamyrkytyksen ja flunssan yhdistelmän muodossa. Epäilen, että samaa temppua se on yrittänyt jo edellisen kolmen taudin kanssa, sillä en ole eläessäni sairastanut näin montaa eri tautia lyhyen ajan sisään kuin tänä syksynä.

Nyt pikkuhiljaa asian sisäistäneenä olen viettänyt pahimmat flunssapäiväni vuoroin Frendien seurassa ja vuoroin nukkuen. Pikavisiitit olen tehnyt myös 1500-luvun Ranskaan Reignin kiehtovaan maailmaan ja seurannut Sherlockin edesottamuksia Elementaryssa, mutta niitä ja YTHS:n visiittiä lukuun ottamatta en alkuflunssan aikaan juuri poistunut kodin ulkopuolelle ja hyvä niin. Joskus on nimittäin hyvä vain levätä ja ladata akkuja.

Nyt, kolme viikkoa myöhemmin, poden edelleen samaa flunssaa, mutta koska työnantaja ei ehkä olisi lämmennyt kolmen viikon sairaslomalle flunssan takia, olen uskollisesti ilmaantunut töihin milloin minkäkinlaisessa flunssapöhnässä ja köhässä. Vähän rauhallisempi arki on kuitenkin jäänyt, ainakin toistaiseksi, ja toivottavasti sen sellaisena saan jatkumaankin. Viikonloppuna ehdin vihdoin testaamaan saamaani vinkkiä pitää yksi päivä viikossa, jolloin ei ole pakko tehdä mitään ellei erityisesti halua. Oli muuten melkoista luksusta aloittaa ihanan laiska päivä nukkumalla puoleenpäivään. <3 Edellisen vastaavan olen kai pitänyt joskus alkusyksystä tai heinäkuussa nyt ainakin, kun olin mökillä. Ongelmaksi on lähinnä muodostunut se, että jos on arkisin töissä ja yliopistolla ja viikonloput menossa, on aikatauluttomien päivien määrä varsin rajattu. Tämänkin suhteen korjaukset ovat onneksi jo työn alla: tällä hetkellä joulukuulle on luvassa vain yksi työmatka plus joulunvietto Hämeessä, joten toivottavasti nollauspäiviäkin ehtii pitämään paremmin.

Mukavaa marraskuun viimeistä viikkoa kaikille! Olkoon joulukuu pirteä ja flunssaton!

Parasta juuri nyt

Muutamassa seuraamassani blogissa on tartuttu Parasta just nyt! -haasteeseen, jonka ideana on kertoa mahdollisimman monta asiaa, jotka ovat parasta just nyt omassa elämässä.

Tartunpa siis itsekin haasteeseen, sillä positiivisuus on parasta lääkettä syksyn kiireen, stressin ja kaamoksen keskellä.


Parasta juuri nyt:

- Flunssa alkaa olla voiton puolella, enää arviolta viikko jäljellä!

- Takana on tehokas päivä tenttiinluvun parissa - nyt kelpaa kellotella hetki sosiaalisen median parissa.

- Lauantaina juhlitaan tupareita, tupla-kandia (sekä minulta että J:ltä) sekä J:n kolmekymppisiä!

- Kämpässä alkaa puolen vuoden järjestelyn jälkeen olla tavarat paikallaan.

- Huomenna ei ole töitä - eli voi rauhassa valvoa vähän myöhempään. Kenties kaivan kohta tenttikirjan esille. ;)

- Gradu on tauolla tenttiinluvun vuoksi (okei, tätä ei ehkä saisi sanoa ääneen :P )

- Viikkotolkulla jatkunut pakkolepo flunssan vuoksi on tehnyt hyvää, ja huomaa selkeästi, miten paljon enemmän on energiaa.

- Helmikuussa kutsuu Fuengirola.

- Ja matkakuume houkuttelee myös bookaamaan lennot ihanaan Englantiin.

- Ihanat ystävät <3

lauantai 22. marraskuuta 2014

Fanityttö

Taru sormusten herrasta -leffojen julkaisusta on jo yli 10 vuotta aikaa ja niin on myös suurimmista fantasiafanityttövuosistani. Uudet Hobitti-leffat ovat olleet viihdyttävää katsottavaa, mutteivät minun mielessäni lähelläkään ensimmäistä trilogiaa. Toisen trilogian viimeinen elokuva,The Hobbit: The Battle of the Five Armies, ei ole ole ollut samalla tavalla malttamattomasti odotettu kuin sijoittuvat neljä ensimmäistä Keskimaahan elokuvaa (*), mutta kaikista kuudesta elokuvasta ja behind the scenes -videoista leikattu musiikkivideo on kieltämättä ihanan nostalgista katsottavaa. Fanitytön sydäntä lämmittää erityisesti se, että kappaleen esittää ensimmäisestä trilogiasta tuttu Billy Boyd eli rakastettava Pippin-hobitti. 




Viimeisen Hobitti-leffan kunniaksi kaivoin esille ensimmäisen trilogian, joka on ollut aivan liian pitkään katsomatta. Bilbon syntymäpäiviä vietetään taas, ehkä noin 60.ttä kertaa! (**)

---

(* tai teknisesti ottaen Taru sormusten herrasta -trilogian osat 2 ja 3 sekä Hobitti-trilogian 1. osa, sillä en ollut kuullutkaan koko Keskimaasta ennen ensimmäistä leffaa.)

(** Bilbon syntymäpäivät ovat taloudessamme katsotuin videopätkä ikinä. Syy siihen on tämä: "Hei kulta, katsotaanko Sormusten herrat?" "Joo! Mistä aloitetaan?" "No alusta tietenkin!" Lopputuloksena olemme päätyneet katsomaan Bilbon syntymäpäivät noin 50 kertaa useammin kuin leffojen muut osat. )

PS. Päivän fun fact: Tiedättehän kuinka S-ketjun osuuskaupoilla on omat nimensä? No, näillä kulmilla se on Osuuskauppa Keskimaa. Tämä ja etenkin jokavuotiset Keskimaan pikkujoulut ovat saattaneet herättää hienoista hilpeyttä allekirjoittaneessa. 

PPS. Lyhennetäänkö "kuudettakymmenettä" todella "60.ttä"? I'm confused. Linkki