torstai 22. elokuuta 2013

Liian tunnollinen

Välillä pohtii, onko joskus vähän liiankin tunnollinen. Niin kuin nyt, lähiesimiehen lähetettyä kotiin lepäämään flunssaa pois kesken työpäivän. Kyllähän minä aamulla sairaspäivän pitämistä mietin - noin viiden minuutin verran. Ja sitten vedin vaatteet niskaan, ripsivärit silmiin ja kiipesin bussin kuuma Finrexin-muki kädessä.

Mihin se ilmoitan-itseni-sairaaksi-ja-nukun-koko-päivän -suunnitelma sitten kaatui? No, moneenkin juttuun. Kuten  siihen, että tykkään nukkumisesta ehkä vähän liikaa, ja olen aikaisina aamuna kehittänyt psykosomaattisia päänsärkyjä, jotka ovat mystisesti kadonneet kymmeneen mennessä. Miksei siis psykosomaattista flunssantunnettakin? Ja siitä, että olen jossain aiemmassa työpaikassa koittanut paljon pahemmassa flunssa neuvotella itselleni sairaspäivää sillä menestyksellä, että sain tehdä vain kahdeksan tunnin päivän. Elintarvikkeita käsitellessä vielä, yök! Ja siitä, että tykkään olla tuolla harjoittelussa. :) Valtavan tietomäärän omaksumisesta uupunut ja vähän pihallakin saatan olla, mutta jokaisesta päivästä olen tykännyt. :) (Ja nyt päässäni kaikuvat vanhan englannin opettajani sanat: "Don't say "tykätä"!") Ja kaiken rehellisyyden nimissä flunssa ei aamulla ollut yhtä paha kuin nyt. 

Joten nyt istun bussissa kohti päikkäreitä. Ainoa oikea vaiva aikaisesta kotiinlähdöstä on tulevien jouluvalojeni vaihdon lykkääntyminen, (en olekaan tainnut kertoa vielä uusimmasta addiktiostani eli facebookin vaihtoringeistä? Ehkä parasta koskaan!) mutta eiköhän sekin hoidu sitten ensi viikolla. Toivon olevani huomenna taas tolpillani, sillä huomenna on tarkoitus saada vaihdossa saippuaprojektini viimeinen puuttuva lenkki eli sauvasekoitin. Terveenä olisi kiva olla myös siksi, että J. suuntailee huomiseksi Etelään (jee!) ja tottakai myös siksi, että harjoittelussa on kivaa. :)

maanantai 19. elokuuta 2013

Saippuaa!

Sisäinen ekohippini minussa on nostanut päätään. Haluaisin sanoa, että olen tässä suhteessa kovin originelli, enkä suinkaan massan mukana kulkija, mutta pakkohan se on myöntää, että ympäristöystävällinen ja luonnon mukaisempi elämäntapa on siirtynyt marginaaliryhmistä valtavirtaan, ainakin tuttavapiirini perusteella. Toisena vaihtoehtona on, että biologeista, ympäristötieteilijöistä ja heidän lähipiiristään koostuva tutkimusotokseni on hieman vääristynyt. Who knows.



Ensimmäiset itsetehdyt saippuani!

Lähipiirini innostus lopulta herätti minutkin: Eikö olisi siistiä värjätä itse lankoja tai tehdä itse saippuaa tai kosmetiikkaa? No tottakai olisi! Mutta koska olen niin äärettömän tehokas ja aikaansaava, totesin, että parin vuoden aikominen saa riittää. Jos en itse onnistu kokeilemaan noita juttuja, niin menen sitten Villikatajan kurssille Annukan oppiin. Ainoana viikon varoajalla sopivana kurssina oli Käsintehtyä Saippuaa -kurssi, joka järjestettiin Toivolan Vanhan Pihan ihastuttavassa ympäristössä. Saippuaa askartelemaan siis!


Suklaaherkku vai saippuaa?

Valitettavasti itse saippuan tekoprosessista minulla ei ole kuvia - olin liian kiireinen naputtamaan muistiinpanoja kännykkääni tai vahtimassa, mitä seuraavaksi tehtiin.


Väriä vähän lorahti. "Ups."


Kurssilla tehtiin kerrossaippuaa sekä suolasaippuaa, joista etenkin ensimmäinen näytti suorastaan syötävän hyvältä. Seuraavana aamuna muotista irrottelun jälkeen leikatessa saippuoita pienemmiksi paloiksi suolasaippua mureni ikävästi. No, ymppään muruset johonkin tulevaan saippuasatsiin, sillä niitähän tulee ihan varmasti olemaan!

Ja sitten kuuden viikon tuskainen odotus...



Ensimmäiset saippuat ovat kypsyneet kaapissani nyt nelisen viikkoa (vielä kaksi jäljellä!) ja olen hiljakseen keräillyt tarvikkeita ensimmäisiin omiin kokeiluihini. Nokkosshampoon teon kokeileminen on poltellut siitä asti, kun Villikatajan blogissa siitä luin, mutta todettuani, että sen tekoon vaaditaan riisileseöljyä (mistä sellaista oikein saa?) ja monta muuta ainesosaa, ajattelin aloittaa helpoimmasta mahdollisesta eli oliiviöljysaippuasta. Sauvasekoitinta vaille on tarvikkeet siis kasassa, joten kenties joku ilta ensi viikolla käväisen sellaisen ostamassa, että pääsen testailemaan. :)

Hihii! Tästä tulee hauskaa! (Kuuluisat viimeiset sanat..) :D

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Hiljaiseloa ja energiapulaa

Pakkohan se on lopulta myöntää: luovuuden pula ja aikaansaamattomuus ovat iskeneet oikein toden teolla, ja blogihan niistä tietenkin kärsii. Kesällä elelin lomatahdissa ja bloggailin fiiliksen mukaan - usein silloin kuin olisi ollut sopiva sauma tehdä gradua. Olin aivan vakuuttunut, että syksyn ja arkirytmin tullen ahkeroidun, sillä onhan syksyllä kaikkea uutta ja jännää blogattavana. Yhtä tekijää en kuitenkaan huomioinut: Olen jatkuvasti a) harjoittelussa, b) bussissa (mutta valitettavasti Bloggerin mobiilisovelma saa verenpaineeni nousemaan poikkeuksetta, joten välttelen sitä viimeiseen asti. Myöskään matkapahoinvoinnin mahdollisuus ei erityisesti houkuta) tai c) nukkumassa. Tai onhan d)-vaihtoehtokin olemassa. Se on: "hereillä mutta syvässä koomatilassa", jota kutsutaan myös facebookin selailuksi ja Ally McBealin katsomiseksi. Tätä harrastan usein iltaisin ennen nukkumaanmenoa. 


Aavemainen syysusva Humppilassa

Ajanpuutteen lisäksi myös luovuuden pula on tuskainen: Koska vietän valtaosan hereilläoloajastani työpaikassa, jonka elämänmenosta en teille juurikaan voi kertoa, jäävät jäljelle bussimatkojen random-pohdinnat ja spesifimpiä aiheita käsittelevät bloggaukset, joista etenkin jälkimmäisten kirjoittaminen tuntuu nyt kovin työläältä ja aivotoimintaa vaativalta. Blogin hiljaiselo on siis jatkumassa toistaiseksi, mutta aktivoidun taas enemmän, kun saan elämääni hieman järjestykseen ja tilaa päähäni. Tällä hetkellä päässäni on nimittäin päättymätön lista asioita, jotka pitäisi tehdä tai selvittää. Muuttamisen riemua. 


Venäjän kartanon mailla


 I'll be back!

tiistai 13. elokuuta 2013

*Aamukooma vaatii veronsa - keksi tähän itse iskevä otsikko*

Viides Helsinki-päiväni monesta on alkamassa, ja olen miettinyt jo muutaman päivän, miten fiiliksiäni kuvailisin. Haluaisin kuulostaa jo kovin asiantuntevalta joka suhteessa, mutta todellisuudessa olen vielä vähän pihalla vähän kaiken suhteen, vaikkakin huomattavasti vähemmän kuin torstaina harjoittelun alkaessa.

Harjoittelussa on ollut tähän asti oikein mukavaa,  vaikka tietoa tulee enemmän kuin monen vuoden opiskelusta (ja viime aikaisesta univelasta) kärsineet aivoni kykenevät prosessoimaan. Tähän mennessä minut on esitelty arviolta viidellekymmenelle uudelle tyypille. Näistä viidestäkymmenestä osaisin nyt tunnistaa ja nimetä ehkä viisi. Huono kasvo- JA nimimuisti ovat todellakin tuskallisia. (Sivuhuomiona tähän, että kerran eräissä kaveripiirin illanistujaisissa päädyin kerta toisensa jälkeen keskusteluihin, jotka alkoivat "Pitkästä aikaa! Mitä sulle nykyään kuuluu?", ihmisten kanssa, joiden henkilöllisyydestä minulla ei ollut aavistustakaan keskustelun alkaessa. Todennäköisyyksien vastaisesti onnistuin selviytymään tilanteista kunnialla ja vaivihkaa kyselemällä selvittämään, keitä tyypit olivat. Win!) Olen siis hieman kateellinen kaikille,  joilta edes kasvojen ja nimien muistaminen onnistuu kivuitta. Onko kellään vinkkiä, miten sitä voisi treenata?

Muistikapasiteetin rajallisuuden lisäksi haasteita tuovat ajan rajallisuus sekä toki itse Helsinki. Helsinki itse asiassa on syynä vapaa-ajan rajallisuuteenkin, sillä onhan bussissa vietetty 1,5 tuntia päivässä melkoinen määrä pois vapaa ajasta. Opettelenkin siis parhaillaan bussimatkojen hyötykäyttöä parhaillaan bloggaamalla bussista.

Toinen Helsingin suuri haaste on julkinen liikenne. Sen suhteen reittihaku.fi on ollut ehkä hyödyllisintä ikinä, vaikkei todistettavasti aina olekaan ajan tasalla. Harmillisten olosuhteiden seurauksena en voi saada Helsingin sisäistä matkakorttia järkevään hintaan, joten pyöräilykausi alkaa heti, kun saan rakkaan Helkamani (jonka kanssa meillä tuli juuri täyteen 15 vuotta!) roudattua tänne. Kauhulla pyöräilykauden alkua odotellessa...

Muutoin arki on alkanut rullata ihan mukavasti. Olen tyytyväisenä toistaiseksi majaillut siskoni sohvalla ja tänään käyn allekirjoittamassa vuokrasopimuksen tulevasta soluhuoneestani. Jännää nähdä, millaisessa paikassa tulen syksyn asumaan. Kahden viikon päästä alkaakin aina yhtä kätevä ratikkamuutto - yksi Ikean kassi kerrallaan.
Bussi alkaakin jo lähestymään määränpäätään. Uusia päivä alkakoon!




maanantai 5. elokuuta 2013

Takaisin arkeen

Paluu arkeen on tapahtunut tänään pyykkivuoren taklaamisen muodossa. Italian reissulta jäi käteen rinkallinen likaisia vaatteita, kivasti päivettynyt iho, jollaista harvoin Suomessa onnistun saamaan, ehdoton arvostus Suomen kesän ihanaa +22 astetta kohtaan sekä kamerallinen kuvia ihanista järvistä, vuorista, kanaaleista ja muusta kivasta. Kuvia en ihan vielä ala esittelemään, sillä tietokoneen uudelleen asennus vol. 2 on parhaillaan käynnissä (tosin voiton puolella jo - muuten en näin sujuvasti bloggailisi jo).

Arki tosiaan jo kolkuttelee ovella, mutta vielä kieltäydyn täysin alistumasta kohtalooni. Olen siis viettänyt päiväni rennosti järjestellen, pyykäten ja tietokonetta asentaen (tosin sen suhteen J. teki suurimman työn) samalla napostellen After Eightejä ja nyt illasta nautiskellen Bulmersin seurassa. Näiden seurassa on hyvä iltaa myös jatkaa. :) Kunhan saan loma-moodini pois päältä, alkavat postausvälitkin taas normalisoitumaan. Nytkin yksi valmis postaus odottelee kuviaan (ja tietokoneen ja ohjelmien asentumista). Pian siis!

Lopuksi ihana pöllö-kuva, jolle repeän joka kerta nähdessäni. Etenkin tuolle Irish coffee -pöllölle. <3 Tosin en usko, että autenttinen kofeiiniton pöllö näyttää tuolta: kofeiinittoman pöllönhän pitäisi olla unessa!


Kuva täältä