lauantai 20. heinäkuuta 2013

Enemmän tai vähemmän rentouttavaa mökkielämää

Tiedättehän, miten mökkielämä rentoa, seesteistä ja kenties hitusen uneliastakin? Voin kertoa, että huonolla säällä mökkeily 10- ja 6-vuotiaiden kanssa ei ole mitään niistä. Mieletön määrä energiaa, joka vaatii purkautumistapoja. Lienee varmaan turha sanoa, että gradu eteni noin kolmen sivun lukemisen edestä. Surullista on se, että se oli ihan kohtuullinen eteminen.

Istuskelen nyt junassa kohti armasta kotikaupunkiani, jota Suomen Ateenaksikin joskus kutsutaan. Syytä tähän nimitykseen en tiedä, mutta epäilen sen liittyvän jotenkin teemaan "kulttuurin kehto". Ylevää.
Näin mökkireissulla entisessä kotikaupungissani ei voi olla tekemättä vertailuja näiden kahden varsin erilaisen kaupungin välillä, ja täytyy myöntää, että uusi voittaa vanhan 100-0. En voi kuvitella tilannetta, jossa vapaaehtoisesti muuttaisin takaisin paikkaan, jossa elin elämäni ensimmäiset kaksikymmentä vuotta, ja josta pois muuttamisesta haaveilin viimeiset seitsemän vuotta noista kahdestakymmenestä. Ilmeisesti paikka ei kuitenkaan ole NIIN kamala - ovathan monet ystävistäni paluumuuttaneet seudulle, vaikken itse osaakaan kuvitella mikä seudussa vetää heitä puoleensa. Toisaalta en tiedä, osaavatko hekään kuvitella, miksi itse inhoan paikkaa niin kovasti ja haaveilen ulkomaille muutosta valmistumisen jälkeen.

Tänä vuonna vietin juhannuksen kotikonnuillani ateenalaisten ystävieni kanssa. Jotenkin olin saanut vanhan kotikaupunkiini kuulostaan kylältä, jonka keskus on kylän ainoa Siwa. Ihan niin huonosti asiat eivät sentään ole, lähellekään, mutta omasta näkökulmastani mikään määrä uusia super-marketteja ja vaatekauppoja ei tee paikasta yhtään houkuttavampaa. Ehkä olen menetetty peli tuon kaupungin suhteen.

Pian pääsen testaamaan, miltä Helsingissä asuminen maistuu. Ehdoton bonus vastaheränneelle luontohörhölleni on aiempaa lyhempi matka mummonmökille Humppilaan - kylään, joka on paljon pienempi kuin se, jossa kasvoin, mutta josta pidän paljon enemmän. Sopiva yhdistelmä kaupunkilaiseloa ja maaseutua siis syksyksi luvassa. Loppuun maisemia radan varrelta. 






tiistai 16. heinäkuuta 2013

Gradu on välineurheilua

Tämän vuoksi gradua ei voi tehdä muualla kuin kotona.




Kokoelmaan kuuluu luonnollisesti myös läppäri, korvatulpat, inspiraation varalta neljä pakettia post-iteja, kokoelma kivoja kyniä ja päälleviivaustusseja sekä kynsikkäät, talvitakki ja pipo. Terveisiä täältä +15 asteisesta Keski-Suomesta!


Vaihtoehtoja täytyy olla niin juomissa kuin kynissäkin

Keskittymishäiriöinen tässä hei

Olen viime aikoina ollut hyvin ärsyyntynyt itseeni blogin suhteen: intoa ja halua on paljon, keskittymistä ja pitkäjännitteisyyttä ei. Keskittyminen jakautuu tällä hetkellä aksellille muutto-harjoittelu-lomareissu-J-kaverit-gradu-mökkeily (huomatkaa gradun sijainti listan lopulla), johon voi heittää mukaan vielä kaikki vähän vähemmän keskeiset pohdinnankohteet, kuten "Mitähän kivaa Helsingin kansalaisopistot ja vastaavat tarjoavat syksyksi...? Ai hei, aikuisbaletti! Tuliskohan musta ballerina!" Toisin sanoen vauhkoan aiheesta toiseen, enkä saa mitään kunnolla tehdyksi. Kenties nyt olisi sopiva aika ottaa mindfulness-taidot käyttöön: Yksi asia kerrallaan, turha stressata tulevasta nyt.


Aamukastetta


Toisin sanoen OIKEASTI pitäisi nyt siis keskittyä gradun tekoon niin kauan kuin olen koko aikaisesti vapaalla. Toisaalta haluaisin haistattaa koko gradulle ja viettää graduttoman loppukesän, vaikka todellisuudessa gradu ei ole ollut läsnä alkukesässäkään muutoin kuin ärsyttävänä äänenä takaraivossani, joka napisee, miksei gradu ole edennyt. Tässä on oikea malliesimerkki siis, miten gradu kannattaa tehdä: Pohdi taukoamatta, että se pitäisi tehdä ja miten kamalaa sen tekeminen on. Sen jälkeen lykkää sen tekemistä kuukausitolkulla ja kuuntele napisevaa ääntä takaraivossasi, ja voilá: tuloksena on kesä, jonka olet alusta loppuun stressannut gradusta, mutta gradu itsessään ei ole edistynyt minnekään. Way to go!


Pelargonian nuppuja


Mutta tosiaan, oikea lomakin olisi ihan jees. Opiskeluaika on jotenkin kummallinen vääristymä todellisesta elämästä. Ensin opiskelet neuroottisesti yhdeksän kuukautta, jonka jälkeen alkaa kesäloma. Kesäloman käytät alusta loppuun töissä tai harjoittelussa tehden sopivissa saumoissa tenttejä ja kirjoittaen viikonloppuisin tutkielmia. Ihanan rentouttava loma, eikö teistäkin? Toisin sanoen keskiverto-opiskelija on lomalla jouluna (ellei satu olemaan joulutuurajana jossain) ja pääsiäinä (joka osuu aina neljännen periodin keskelle eli silloin olisi järkevintä tehdä koulujuttuja ennen kevään deadline sumaa, ei lomailla). Ilmankos ihmiset sanovat, että töihin meno on ihanaa valmistumisen jälkeen: On rajattu työaika, jonka loputtua työt eivät yleensä seuraa kotiin mukana, toisin kuin opiskellessa. Ja on lomat! Ehkäpä se gradu pitäsi naputella niin pääsisin liittymään tällaiseen taivaaseen. Alkaa kieltämättä olla fiilis, että eiköhän nämä kirjoitin-koulujuttuja-kirjastolla-80-tuntia -viikot on vähän nähty.


Maissilapsi



Kenties kuitenkin olisin oikeutetumpi napisemaan gradusta ja opiskelusta enemmän, jos kesä olisi ollut ollut aivan kamala. Mutta eihän se sellainen ole ollut! Olen pyörinyt innoissani parvekkeella ja palstalla viljelemässä...


Kesän ensimmäinen tomaattilapsi


... ja tutustunut vahingossa huovuttamisen jaloon taitoon, lähtenyt aivan innoissani testaamaan sitä ja saatuani aikaan yhden käyttökelpoisen ja yhden mini-lapasen todennut, että ehkä syksyllä uusi yritys.


Myyjä: "Hyvin pystyy huovuttamaan pesukoneessa."
Empiiriset tulokset: L-kokoinen lapanen ei sopinut edes omaan käteeni,
vaikka venytin sormeni kipeäksi. Viimeinen kerta, kun uskon myyjää. 


Kyllästyttyäni huovutukseen sain vihdoin ensimmäisen J:n Totoro-lapasen loppuun. Toisessa lapasessa menee todennäköisesti pääsiäiseen. Kirjoneuleen tekeminen on nimittäin tylsää, sillä ainakin minun pitää koko ajan laskea, kuinka monta silmukkaa neulotaan milläkin värillä - ei siis mitään saumaa seurata uutta elokuvaa tai sarjaa saati sitten keskustella jonkun kanssa samalla.


Naapurini Totoro


Ja mahtuihan kesään vähän sirkusteluakin! Lilyan kanssa aloimme pohtia, olisiko syytä hyljätä akateemiset uramme ja liittyä kiertävään sirkukseen. Marokkolaisissa akrobaattipojissa olisi ollut motivaattoria kerrakseen. Joskaan nuorallatanssija Ramon ei tehnyt yhtään hyvää korkeanpaikankammolleni.


Huonolla tavalla sydämentykytyksiä aiheuttava
nuorallatanssija Ramon

Ja ensimmäistä kertaa näin hauskoja ja musikaalisia klovniesityksiä. :)


(Ilmeisesti) yksi Jose Michel -klovneista


Ja sitten on tietty muut kivat kesäjutut niin kuin mökkeily ja purjehtiminen. Purjehtimisesta minun olikin tarkoitus kirjoittaa postaus mökillä ollessani - samoin varastoista löytämistäni aarteista ja äitini maagisesta järjestelykyvystä - mutta sehän tietenkin jäi. Löysin kuitenkin ihan mahtavia kuvia jollakuvaa etsiessäni, joten kenties esittelen niitä teille myöhemmin. :)


Ikioma optimistijollani <3



perjantai 12. heinäkuuta 2013

Reissusuunnitelmia

Muutan viikon päästä Italia kutsuu! Tänä vuonna lomakohteen päättäminen on ollut hankalaa. Aiempina vuosina kohteen valinta ja reissujen suunnittelu on sujunut (ainakin minun näkökulmastani) helposti: minä olen ehdottanut J:lle muutamaa kohdetta, ja yleensä J. on jonkun niistä kelpuuttanut. Yleensä kohde on ollut vieläpä sellainen, jossa olen jo ehtinyt itse hieman seikkailla etukäteen, ja harvalla reissulla olemme olleet täysin vieraassa kaupungissa, mikä on kenties hieman typerää. Tänä vuonna meillä kummallakaan ei oikein ollut visiota minne tahtoisimme. Tai no, minä olisin halunnut Irlantiin ja Skotlantiin, joissa olemme molemmat käyneet, minä useampia kertoa. J:tä olisi kiinnostanut Itävälta ja Saksa, mutta minua taas hieman vähemmän. Lapistakin on ollut moneen kertaan puhetta, samoin Norjasta.

Ystäväni kehuttua Sveitsin maasta taivaaseen innostuimme: Sveitsiin! Lennot olisi helppo järjestää: Ryanairilla Italian Bergamoon lähelle Sveitsin rajaa. Majoituksen hinnaston tsekkaaminen muutti kuitenkin mielemme: Kaupungin ainoassa hostellissa kymmenen hengen makuusalissa yöpyminen olisi kustantanut 35 euroa yö. Kenties Sveitsi on parempi kohde sitten, kun molemmat työskentelevät täysipäiväisesti? Ja niin Sveitsi sai jäädä odottamaan valloitustaan.

Sveitsin hylkäämisen jälkeen olimme taas lähtötilanteessa, ja mutkien kautta päädyimme pohtimaan Lapin matkailua: ensin Suomen Lappiin ja kenties piipahdun Norjan puolella. Usemman päivän googlailun ja pyörittelyn jälkeen tajusimme erään hieman rajoittavan tekijän: me emme tiedä mitään Lapista, vaeltamisesta tai yleensäkään luonnossa elämisestä. Mitä Lapissa oikein tehdään, muuta kuin istutaan autossa tunti tolkkulla? Onko autossa istuminen oikeasti matkan arvoinen? Ja entä jos auto leviää tunturiin? Lopulta totesimme suosiolla, että olemme hyviä kaupunkilomalaisia, mutta erämaamatkailussa meillä on vielä parantamisen varaa. Kenties jonain toisena vuonna siis.

Ja niinpä sen sijaan, että olisimme lähteneet kotimaan matkalle pohjoiseen, päädyimmekin ex tempore varaamaan lennot sinne Bergamoon, minne alun perin suunnittelimme lentävämme. Erona tosin on, että nyt reittimme suuntaa Pohjois-Italiaan, ja oi ironiaa, taaskin paikkoihin, joissa olen ehtinyt jo kertaalleen sompailemaan. Olisiko tulkittavissa, että pidän tutuista matkakohteista? Tosin kaupunkien sijaan tämän reissun pääkohteita ovat Garda-järvi ja sen pohjoispäädyssä kohoavat, ennalta tuntemattomat (!) Italian Alpit, joille hajalan kiipeilemään!

Loppuun vähän kuvafiilistelyä reitin varrelta. :)


Italiassa suuntaamme nenämme kohti Bergamoa...


..Garda-järveä...


...ja Italian Alppeja...


....Veronaa...


...ja Venetsiaa. 


PS. Mielenkiintoista muuten huomata, miten aiemmin harrastin aina ehdotonta kaupunkilomailua ja nykyään vuoret, meri, metsät ja järvet ovat sitä parhautta. Jos vielä oppisin luonnossa selviytymisen jalon taidon edes perustasolla, niin kenties sinne uskaltaisi ihan oikeasti mennäkin. Irlannissa meillä oli J:n kanssa hieman traumaattinen kokemus, kun emme tajunneet hankkia karttaa lähtiessämme kävelemään "lyhyen lenkin" "merkityille reiteille". Merkityt reitit, my ass... Mutta sitten kun olen iso ja rikas  (sitä odotellessa..) lähden kunnon issikkavaellukselle Islantiin! Ja hevosvaellukselle Uuteen-Seelantiin! Ja Skotlantiin..! Hmm, pitäisiköhän varata ratsastustunti...

--
Kuvat: Wikimedia Commons

perjantai 5. heinäkuuta 2013

Päätöntä lätinää eli "Kolmas kerta toden sanoo, jee, jee, jee..."

Niinpä niin. Virtsatietulehdus iski kolmatta kertaa kevään ja kesän aikana loistettuaan ensin poissaolollaan monta vuotta. Kiitos näistä nallekarkeista. Tästä alkaakin sitten taas kerran karpalomehusta (yök) ja nokkosteestä (tupla-yök) koostuva juomavalio. Jei-jei-ei-ei-ei! Nillinnillinnillin ömmömmöö....

Suurimmat lohdutukseni ovat J:n äidiltä saatu kivinen teekupinlämmitin, jossa voi hauduttaa tuota ah niin kammottavan makuista nokkosteetä puoli päivää, sekä hetki sitten koettu oivallus, että Harry muuttuu paljon siedettävämmäksi Dumbledoren kuoltua Harry Potter & Half-Blood Prince -kirjassa. Olen nimittäin kuunnellut Harry Potter -sarjaa läpi äänikirjoina, ja alkuviikosta olin varsin ärsyyntynyt ollessani menossa Order of the Phoenixissa, jossa Harry teiniangstaa viidensadan sivun edestä. Olen edelleen samaa mieltä kuin ensimmäistä kertaa kirjaa lukiessa: Teiniangsti-Harry olisi hyvin voinut kuolla kyseisessä kirjassa ja loppu sarja olisi voinut käsitellä vähemmän rasittavia hahmoja kuten vaikkapa Siriusta ja Lupinia. Valitettavasti näin ei kuitenkaan käynyt, mutta onneksi Harryn angsti vähenee sitä mukaa, mitä enemmän hahmoja kuolee - ainoa hyvä puoli siinä, että Harry tapatti teineyksissään Siriuksen Order of the Phoenixissa. Tosin angstista ei pääse viimeisessäkään kirjassa eroon: Harryn sijaan kiukuttelija saattuukin olemaan Ron.

Päättömän löpinäni lopuksi haluan levittää vielä inkivääriteen ilosanomaa: Inkivääritee saa KAIKEN maistumaan paremmalta. Ei hyvältä, mutta juotavalta. Se toimi, kun istuin kolme kertaa viikossa kahdeksalta aamulla todennäköisyyslaskenta A:n luennoilla ja sekoitin mateen inkivääriteetä pahan maun taittamiseksi, ja se toimii juurikin yhtä hyvin nokkosen "vihreän" maun taittamisessa. Älkää ymmärtäkö väärin - ei kumpikaan noista yhdistelmistä hyviä ole, mutta inkivääritee tekee niistä juotavia hyi-ök-yökkään -reaktion sijaan.

PS. Seuraavalla kerran lupaan kirjoittaa jotain vähän fiksumpaa.