lauantai 15. helmikuuta 2014

Kyllä kaikki järjestyy!

Olessani itse vielä pieni ala-astelainen äitini omaksui teini-ikäisen siskoni ystävän ajatuksen: "kyllä kaikki järjestyy". Sen jälkeen teema nousi säännöllisesti esiin aina, kun jokin oli pienessä elämässäni vialla. Lapsena en ajatusta oikein ymmärtänyt, mutta nyt vähän isompana ajatus on todettu toimivaksi.

Muistatteko, kun haaveilin omasta pienestä yksiöstä vanhassa Helsingissä? Oli ihan pienestä kiinni, etten sellaista jo saanut. Tai olisin saanutkin - ainakin arkikäyttöön -, mutta vastapäisen talon julkisivuremontti oli sen verran iso miinus kotona gradun kirjoittamista suunnittelevalle, että jään vielä odottamaan. Mutta voi kun se kämppä oli ihana! Hetken siis näytti siltä, että kaikki järjestyy melkein itsestään. Ja niin se järjestyikin - ei vain aivan suunnitelman mukaisesti. Pienen kantakaupungin yksiön sijaan muuttoautoni viekin vähän kauemmas, mutta ehkä maailman mukavimpaan asuntoon ikinä: nimittäin vaarini vanhaan kerrostaloasuntoon Hämeenlinnassa. Osa-aika kämppikseksi saan paljon maalla viihtyvän äitini, mutta lukioajan perusteella kämppistely tulee olemaan oikein kivaa.

Tämä viikko on siis kulunut asuntotilannetta arpoessa, eikä ole muutoin osoittanut erityisiä merkkejä tehokkuudesta. Mutta hauskoja menoja on ollut ja tulee olemaankin. Olen tällä viikolla leffaillut ja käynyt syömässä yhden siskon kanssa ja juhlinut synttäreitä ja ystävänpäivää toisen siskon kanssa. Tänään on vuorossa hengailua Seregin ja Arin kanssa, ja illasta Piparminttu saapuu kylään. Huomenna on luvassa turisteilua Piparmintun kanssa, ja maanantaina on vuorossa pikavisiitti Tallinnan lanka- ja saippuapuoteihin! Paljon kaikkea kivaa siis luvassa!  Kaiken tohinan keskellä en vain ole ehtinyt käydä hankkimassa ystävänpäiväruusua itselleni, mutta ehkäpä sen vuoro on vihdoin tänään. :)

Hyvää ystävänpäivää kaikille, tuttuun tapaani vuorokautta myöhässä!

Ps. Pahoittelut kuvattomuudesta! Nyt ei ehdi, sillä alan olla jo kohta myöhässä kaikesta kivasta!

maanantai 10. helmikuuta 2014

Ahkera opiskelumaanantai

Näin muutaman opiskelumaanantain jälkeen täytyy todeta, etten keksi mukavampaa tapaa aloittaa viikkoa. Sen sijaan, että raahautuisin (ainakin teoriassa) ennen auringonnousua töihin, istuskelenkin rauhassa kotona ruokapöydän ääressä juomassa moccachinoa, kirjoittelemassa ohjaajille maileja ja lukemassa tenttikirjaa ja graduopasta. En valita, en sitten yhtään. Vähän myöhemmin on vuorossa päivän ulkoilusessio eli liukastelu ensin yliopiston kirjastolle ja edelleen kotikampukselleni. Edellisen kolme päivää olen ollut aivan fiiliksissä Jyväskylän ihanuudesta, mutta mielipide saattaa vielä muuttua, kunhan liukastelen ylös ja alas Seminaarinmäen jäisiä rinteitä. Mäet ovat kenties Jyväskylän ainoa asia, josta en seitsemän vuoden jälkeenkään ole fiiliksissäni.




Viikonloppu on muutenkin ollut virkistävä, ja on ollut kivaa nähdä sekä J:tä että kavereita ajan kanssa. Seurassa sen enempää kuin menussakaan ei siis ole ollut valittamista. Päätimme nimittäin vihdoin kokeilla J:n kanssa alusta asti itse tehtyjen hampurilaisten tekoa ja sunnuntaina Piparminttu askarteli herkullista hirvipataa kokonaiselle seurueelle. <3 


Sämpylöistä tuli oikein hyviä korvaamalla puolet vehnäjauhoista ruisjauhoilla. 


Hampurilaisten täytteiden kanssa piti vähän hifistellä: sisältä löytyy mm.
itse tehtyä tsatsikia ja avokadotahnaa.
Ohops, kun kello on jo paljon. Nyt täytyy taas keskittyä päivän teemaan eli opiskeluun. Mukavaa uutta viikkoa kaikille! 

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Palashampoota kokeilemassa

Innostuttuani saippuan teosta kesällä, aloin pian haaveilemaan itse tehdystä nokkosshampoosta, josta Annukka kirjoitti Villikatajan blogissa.

Shampoopalan teosta tulikin pidempi prosessa kuin ennakoin: elokuussa seisoin nokkospuskassa keräämässä nokkosen alkuja kuivattavaksi. Syyskuussa metsästin aasiakauppoja ja riisinleseöljyä pitkin Helsinkiä ennen kuin Annukka vinkkasi, että Jyväskylästikin moista löytyy. Alkusyksystä harrastin muutenkin tarvikkeiden hamstraamista: hitusen neuroottisena en halunnut käyttää ruoka-astioita saippuan valmistukseen, mutta esimerkiksi sauvasekoittimen ostaminen uutena askartelukäyttöön tuntui hassulta. Eräästä Facebookin kierätysringistä sellainen onneksi löytyi käytettynä.


Nokkoset kuivumassa Pirttimäen pyykkinarulla

Lokakuussa kaikki oli viimein kasassa, ja saippuan teko saattoi alkaa. En käy tässä läpi valmistusvaiheta sen tarkemmin, sillä Annukan ohje on varsin tyhjentävä, eikä minulla ole toisaalta kuviakaan valmistusvaiheesta. Ai miksikö? Kokeilkaa itse ottaa kuvia yhdellä kädellä paksut kumihanskat kädessä samalla, kun toisella kädellä surauttelette sauvasekoittimella emäksistä kiisseliä. You'll see.

Saippua kypsyi jo joulun alla, mutta pitkän ja hartaan flunssaputken seurauksena se unohtui kaappiiin kypsymään lisää vielä melkein pariksi kuukaudeksi. Eilen kuitenkin vihdoin terästäydyin, sekoittelin hiushuuhteen vedestä ja omenaviinietikasta, ja painuin töiden jälkeen suihkuun testaamaan saippuaa kuontalooni.


Nokkosshampoota ja porkkanamangosaippuaa

Kokemus oli kieltämättä mielenkiintoinen. En edes muista, milloin olen pessyt hiuksiani saippuapalalla, jos koskaan. Vaahtoa kuitenkin tuli ihan kiitettävästi ja saippua oli kohtuullisen helppo levittää paksuihinkin hiuksiin. Saippuaa suurempi yllätys on hiushuuhde, joka selvitti hiukset ja jätti ne silkkisen tuntuisiksi, ainakin märkänä ollessaan. Itse asiassa suihkussa ollessani hoksasin, etten ollut tullut selvittäneeksi, kuuluuko hiushuuhde huuhdella lopuksi pois hiuksista. No, päätin pelata varman päälle ja viimeisenä huuhtelin hiukseni puhtaalla vedellä.

Hiusten kuivuttua kuitenkin havaitsin sen, mihin ainakin monet pelkkään vesipesuun siirtyneet ovat törmänneet: hiukset tuntuivat pesun jälkeen jäävän hieman "lähmäisiksi". Huvittavaa kieltämättä, että hiukset tuntuivat ennen pesua puhtaammilta kuin pesun jälkeen. Tosin jostain syystä tänään, pesua seuraavana päivänä, hiukset tuntuvat jo huomattavasti vähemmän lähmäisiltä. Kummallista.. Joka tapauksessa lähmäisyyden pitäisi hävitä, kunhan hiukset tottuvat uuteen shampooseen. Itse tosin ajattelin käyttää ensin pois kaikki vajaat shampoopullot varastoistani, joten saa nähdä, mitä jännää seuraa, kun pesee hiukset joka toinen kerta saippualla ja joka toinen kerta shampoolla. Jatkoa odottelen joka tapauksessa mielenkiinnolla.

maanantai 3. helmikuuta 2014

Lumipalloefekti

Sattuipa niin, että päätimme J:n kanssa hieman panostaa itseemme, ja J:n viime visiitille Helsinkiin vuokrasimme viikonlopuksi yksiön Kampista sen sijaan, että olisimme säätäneet kahden hengen sijoittelua 80 senttiselle sängylle ja 10 neliöiseen huoneeseen vuokraemännän ollessa 24/7 kotona suoraan oven (ja tilanjakaja verhon) takana. Kokemuksesta voin kertoa, ettei tuo ovi (saati sitten se verho) eristä edes normivolyymilla käytyä keskustelua.

Viikonlopuksi muutimme molemmat siis Kamppiin kahden rinkan ja läppärin voimin. Tavaroita rontatessamme ei voinut kuin naureskella, miten Italian reissulla selvisimme puolet kevyemmällä rinkalla. Mutta hei, Italiassa en rontannutkaan mukana viisi vuotta vanhaa läppäriä, jonka ikä on suoraan verrannollinen sen painoon, enkä enempää kuin yhtä kirjaa (Lonely Planet!), enkä täysiä shampoo-purkkeja. Niin, seli seli seli.


Olisiko tuollaisessa talossa kiva asua? 


Ja sinä perjantai-iltana se sitten tapahtui: yksiöhullaantuminen. Pääsin suunnilleen metrin asuntoon sisälle, kun päässäni alkoi pyöriä taukoamatta jostain fuksivuosilta tuttu mantra: "Tahtoo tahtoo tahtoo yksiön!" Tosin tällä kertaa mantran pituus on kasvanut: "Sellaisen, jossa on isot ikkunat ja ikkunalaudat, joilla voi istua! Sellaisen ihan ihan pienen, minulle ja gradulle, ja satunnaisesti J:llekin. Ja kyläileville kavereille! Ja sellaisesta kaupunginosasta, jossa on luonnetta!" (Ei sillä, että tämä Pasilakaan mikään kamala paikka ole, mutta sanoisin, että top3 syytä asua Pasilassa ovat liikenneyhteydet, Keskuspuisto ja Lidl. Oi sitä romantiikkaa.) Ja siitä perjantaista asti olen haaveillut pienestä yksiöstä jossain Helsingin vanhemmista kaupunginosista.


Tai ehkä tällaisessa?


Haaveiluni pääsi niinkin pitkälle, että aloin tsekkaamaan annetaan vuokralle -ilmoituksia läpi. Ja mitä ihanuuksia (ainakin tietokoneen näytöllä) sieltä löytyikään! Mutta jos fakta on, että tekee gradua ja osa-aikatöitä JA on toinen koti Jyväskylässä, on ehkä syytä heittää hellät jäähyväiset pikku yksiölleni Punavuoressa, ainakin toistaiseksi. Myöskin olen sen verran laiska muuttamaan, etten välttämättä viitsi siirtää peräkärryllistä omaisuuttani Jyväskylästä Helsinkiin vain todetakseni, että työt eivät jatkukaan yli kevään. Mutta kenties kesällä...

Joka tapauksessa tulin siihen tulokseen, että koska unelmayksiö ei ole ihan nurkan takana vielä odottamassa, alan tehdä tehdä nykyisestä huoneestani enemmän omani näköistä. Ensimmäisenä lähtevät hempeät kukkaverhot! Hahaa, tästä tuleekin hauska urakka! Ja voin luvata, että se etenee sitä nopeammin, mitä hitaammin gradu edistyy. Sijaistekeminen on sitä parasta tekemistä. :)


Tai kenties tällaisessa?

PS. Jostain luin, että Bloggerin tila käyttäjien kuville (ja videoille) on rajallinen, ja niinpä olen sitkeästi pienentänyt kuvia, kunnes äsken tajusin, että a) rakastan valokuvaamista, mutta pienennetyt valokuvat näyttävät hirveiltä, ja b) inhoan kuvien pienentämistä. Siispä mielummin kuin kiusaan itseäni ja lukijoitani huonoilla kuvilla, siirrän mielummin blogin uuteen uuteen osoitteeseen siinä vaiheessa, kun tilaa loppuu. Hyvästi pikseliset kuvat! Teitä ei tule ikävä.