torstai 3. elokuuta 2017

Syksyä ilmassa

Jo viikkoja olen tuntenut syksyn ilmassa. Viileä henki lämmön takana, aurinkoisten aamujen koleus. Öiden pimeys ja raikkaus. Ja vastahan oli heinäkuu. Toisaalta kesä on hujahtanut ohi, toisaalta se tuntuu kestäneen jo ikuisuuksia. Ehkä tänä vuonna sään ja vuodenaikojen vaihtelut laittaa merkille eri tavalla, pihalla koiranpennun kanssa seisoskellessa?

Vaikka tiedänkin, ettei syksy ihan vielä ole hiipimässä nurkan takaa, on syksyn tuntu ilmassa aina innostavaa ja toisaalta vähän haikeaakin. Toisaalta odottaa uusi vuosi, uudet haasteet, uudet harrastukset. Uusien kynien, penaalien ja koulureppujenkaan fiilis ei katoa syksyistä, vaikkei niitä ole tarvinnut hankkia enää vuosiin. Tänä vuonna kaikkeen uuteen ja jännään kuuluu myös uusi koti.

Syksyn innon, ruskan ja pimeiden syysiltojen odotuksen takana häämöttää jo enne talvesta, jonka pimeys tuntuu vuosi vuodelta raskaammalta. Ennen talven pimeyttä ja alkavaa talviunta on onneksi vuorossa vielä syksyn virtapiikki. Sitä tarvitaankin, jos gradun aikoo saada deadlineen mennessä valmiiksi. Huomasivat nimittäin vihdoin, että olen hengaillut turhan monta vuotta yliopistolla. Hommiin siis!  

torstai 20. huhtikuuta 2017

Kännykkäaddiktioita

Melkoista, millainen suhde kännykkään on muodostunut ihan huomaamatta. Yleensähän reissussa hyväksyy sen, että nyt ollaan wifien varassa - bye bye some-elämä. Roaming kulujen poistuessa kesällä Telia on ottanut varaslähdön ja joihinkin liittymiin kuuluu jo nyt normaalihintainen netti EU- ja ETA-maissa. Hieman katkerasti ja siitä huolimatta, että Telian uusi liittymä on sekä kalliimpi että pienempi kuin vanha Soneran liittymäni, käännyin Telian puoleen, sillä vanhaan liittymään ei saanut enää datapakettia reissuun (ovela veto, Telia). Kaikesta huolimatta täytyy kuitenkin myöntää, että normaali netti reissussa on ihan mieletöntä luksusta, ihan vain sanakirja.orgin, karttojen ja aikataulujen, somen ja Pokemon Gon takia.

"Jee, kunnon netti ulkomailla 24/7" -kupla sai kuitenkin melkoisen kolauksen, kun kännykkä uhkasi sanoa sopimuksen irti reissun viimeisenä päivänä. Seuraavana päivänä kännykkä koki ihmeparantumisen, mutta puhelimen vielä kaatuillessa oli melkoiset fiilikset: 

Aluksi tuli epäusko: "Mitä tää puhelin oikein tekee...?" 
Sitten ärsytys: "Eihän se nyt noin vaan voi hajota!" 
Ja toiveikkuus: "Jospa se tällä korjaantuis." 
Ja kun ei korjaannu: "Voi ********* ***** *******, toimi *******!!!" 
Sitten neuvottelu: "Toimi? Jooko? Jooko?" 
Jonka jälkeen epätoivo: "Älä tee tätä mulle, pliis!" 
Ja lopulta hyväksyminen: "Ehkä mä luen sitten kirjaa."

Annettuani periksi ja kännykän levättyä puolisen vuorokautta, se alkoi taas toimia. Ensin vähän paremmin (30 sekuntia käynnistyksen jälkeen tilttaamisen sijaan se tilttasi vasta viiden minuutin jälkeen) ja sitten ihan normaalisti. Outoa. Siis todella outoa.

Mitä tästä opimme? Ei mitään. Paitsi että kännykät kuuluvat samoihin henkimaailman juttuihin kuin koodaaminen. Ja että kännykkävieroitusta voisi ehkä harkita tulevaisuudessa.