torstai 16. toukokuuta 2013

Aamutirppa aamuherkkujen keskellä

On se J. kyllä ihan kiva. Pyysin toissapäivänä sitä tuomaan kaupasta "jotain ruokaa" illaksi. Odotin jotain nopeaa, simppeliä ja suoraviivaista. J. saapui kaupasta mukanaan kokonainen broileri ja kanasalaattitarpeet (rukolaa, omenaa, avocadoa ja kirsikkatomaatteja, nam!), tölkki oikeaa colaa (oikeaa colaa!!!), pussillinen tuoreita herneitä (ikuinen kesäaddiktioni! Torimyyntikesinäni söin herneitä vähintään litran päivässä. Eräänä päivänä söin kolme ja asiakaskysyi olinko raskaana) ja Fazerin sininen. Täytynee jatkossakin jättää ruokaostokset J:lle tentti- ja deadlinekaudella, kun tällaisia selviytymispakkauksia saa. Ja voitte vain arvata, kuinka onnellinen olin tänä aamuna, kun viideltä aamulla nousin, keräsin loput herkut kainaloon ja linnoittauduin sängylle aloittamaan päivän opiskelu-urakkaa. :) 






Ps. Aurinko paistoi viideltä jo täyttä päätä. Tuntuu ihan kohtuuttomalta, että puoli vuotta sitten (ja puolen vuoden päästä taas...) se nousi vasta yhdeksän jälkeen. 

tiistai 14. toukokuuta 2013

Kesä!

Haluaisin kovasti nillittää kouluhommien määrästä, mutta ehkä sen sijaan totean vain, että "Kesä!"
Tämän julistuksen jälkeen onkin hyvä siirtyä itsearvioinnin kirjoittamisen pariin.


maanantai 13. toukokuuta 2013

New York on my mind

Ystäväni kutsui minut muutama viikko sitten häihinsä.. New Yorkiin! Häät ovat tosin niin lähellä harjoittelun alkua, etten ole varma, pääsenkö sinne, mutta mieli ainakin kovasti tekisi. Pelkästään Navinin ja Ricin häihin osallistuminen olisi ihanaa, ja sitten on tietysti se New York! Sormet ristiin ja peukut pystyyn! Ja jos en New Yorkiin pääse, niin kenties onnistun liftaamaan ohi kulkevan avaruusaluksen kyytiin. :P

Paulo Barcellos Jr., Wikimedia Commons. 
(Pahoittelut random-huumorista, toinen päivä putkeen kun herään opiskelemaan viideltä. Ehkäpä palaan takaisin kriisiviestinnän pariin.. Viisi päivää enää!)

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Opiskelua (melkein) auringonpaisteessa ja muita aivoituksia

Odottavan aika on pitkä. Tänään on ollut diilinä tehdä koulujuttuja, ja lisää koulujuttuja, ja vieläkin lisää koulujuttuja, tehdä sushia J:n kanssa (ja syödä sitä!), ja sitten tehdä vielä lisää ja lisää ja lisää koulujuttuja. "Jee". Laskin juuri, että olen nyt kolmessa päivässä tehnyt ehkä viidesosan tehtävistä, joiden deadline on perjantaina. Ja niin on muuten muutaman muunkin jutun perjantaina (tai huomenna, tai keskiviikkona tai torstaina. Hei! Tiistaina ei ole mitään!). Joten lisää lisää lisää koulujuttuja luvassa. Olen kohtuu varma, että perjantain klo 23.59 jälkeen (koska viimeinen palautus on juuri silloin, ihan varmasti!) en tee mitään järkevää moneen päivään! (Paitsi pesen ikkunat ja siivoan, koska ne olen halunnut tehdä jo viikkotolkulla, mutten ole ehtinyt.)

Keväinen tulokaslaji. 

No, olen nyt sentään JOTAIN ehtinyt tehdä opiskelun lisäksi (kenties niissä syy, ettei opiskelu etene..). Keskiviikkona olin juhlimassa helatorstain aattoa, jolloin kesäksi työllistyneet perinteisesti tarjoavat ruoat ja juomat kesätöitä vaille jääneille. Oli mielettömän hauskaa nähdä kavereita pitkästä aikaa, ja ruoka oli hyvää, tottakai!

Torstai oli aika hiljainen, yllättäen, mutta perjantaina homma alkoi taas tehostua hieman. Lupausten vastaisesti viikonloppuna oli ihanan aurinkoinen sää ja viidakkoni sai luvan muuttaa ulos - tosin aluksi peittoon käärittynä. Toisin sanoen roudasin hyllyllisen taimia pihalle ja käärin sen tyylikkäästi taimiharson sisään. Kahdeksankymmentä paleltunutta tainta tästä vielä puuttuisi. Mutta vähänkö olen onnellinen siitä, että ensimmäistä kertaa kolmeen kuukauteen a) keittiönpöytä on tyhjä (lukuun ottamatta viittä huonekasvia), b) ikkunalaudat ovat tyhjiä (hei! Voin laittaa ne huonekasvit niille!) ja c) parvekkeen oven saa taas auki. Jee! Elämän pieniä luksuksia.


Parvekkeelle muuttanut jättiläistoukka...

...josta kuoriutui tällainen aurinkokylvyn ajaksi! 


Lisäksi ehdin eilen naapuriin grillailemaankin - tai ainakin nauttimaan grillailun tuloksista - "kirjoitustauolla". Tauko my ass... Arvaa jatkoinko kirjoittamista enää riviäkään sen jälkeen, kun kymmeneltä pääsin kotiin.. Mutta kostin sen aika tehokkaasti itselleni heräämällä tänään viideltä hommiin. Siksi olenkin "hieman" kyllästynyt kirjoittamiseen, kun olen sitä tehnyt on-off jo 11 tuntia tänään.


Sulassa sovussa. 
Kenties olen nyt saanut tuuletettuja aivojani riittävästi sidosryhmäanalyynin tomuista, ja voin jatkaa hommia uudella virralla. Ainakin siihen asti, että J. saapuu sushitarpeiden ja soodan kanssa. Sitten on tauko (taas)!

Rentoa ja aurinkoista äitienpäivää kaikille, jotka tuntevat tuon kutsumanimen omakseen!

tiistai 7. toukokuuta 2013

Maslow'n tarpeita ja vähän muitakin

Välillä on näitä päiviä. Heräät väsyneenä, kämppä kaaoksessa ja tietoisena siitä, että tunnin päästä pitää olla hereillä, skarppina ja vähintään keittiö siistinä, jotta haastatteluparin voi päästää sisään tekemään yhteistä puhelinhaastattelua. Aiot olla tehokas ja purkaa ja kirjoittaa haastattelun puhtaaksi ennen kymmeneltä alkavaa seminaaria. Sen sijaan nukahdat uudestaan ja heräät levänneenä ja hyväntuulisena yhdeltätoista. Ups.  Saat lopulta noustua, puettua, meikattua, tuskalla ruuvattua uuden pyöränkorin pyörään (joka oli pakko tehdä juuri tänään), pumpattua renkaat ja lähdettyä yliopistolle. Ulkona on ensimmäistä kertaa kesäinen henki, muttet kiinnitä asiaan sen kummempaa huomiota. Yliopistolla ei ole mitään hyvää ruokaa, joten jätät lounaan väliin. Vapaaksi jääneen tunnin päätät kirjoittaa kysymyksiä toiseen, seuraavana päivänä pidettävään haastatteluun. Jotain, minkä olisi pitänyt olla tehtynä jo eilen. Ups. Matkalla tietokoneluokkaan haet tsemppi-colan ja ihme tapahtuu: Sen sijaan, että saisit yhden pullon, niin kuin yleensä, tai et yhtään pulloa, niin kuin toisinaan, saatkin kaksi pulloa! Kenties onni on hymyilee tänään tulevan syntymäpäivän kunniaksi?


Kotimatkalla kohdattuja pupuja

Päivä on ollut sanalla sanoen hassu. Päivän ei olisi pitänyt olla erityisen hauska tai ihmeellinen, mutta hassut sattumukset ovat saaneet hyvälle fiilikselle. Haastattelu sujui hyvin koomasta huolimatta, cola-automaatista voitin tuplapotin, haastattelukysymykset saatiin laadittua vastoin kaikkia odotuksia, luento oli kiinnostava ja luennoitsijasta oli valtava apua graduni suuntaa ja uusia lähestymistapoja pohtiessani. J. ehdotti synttärilounasta vapaapäivälle, ja eilen aloittamani tuubihuivi on jo puolessa välissä - kiitos super-nopean pantenttineuleen - ja saan sen valmiiksi ensi viikon luennoilla. Peilistä näytti siltä, että olisin hieman hoikistunut (joskin puntari tyrmäsi tämän illuusion), ja kotimatkalla huomasin vihdoin, miten ihana kesäsää ulkona on. Lähikaupasta voita hakiessani kävi klassinen nälkäisenä-kauppaan -ilmiö, mutta toisaalta on kesä, aurinko paistaa, koulu on melkein loppu ja huomenna on synttärit. Juuri tuolla hetkellä ei elämältä olisi paljon muuta voinut toivoa. Paitsi ehkä visiittiä naapurin suloiseen kukkakauppaan!


Ihanat kerberat!

Naapurin kukkakaupassa käydessäni pohdiskelin korkealentoista ja nasevaa kirjoitusta (one can dream) blogikirjoitusta Maslow'n tarvehierarkiasta, joka uskollisesti putkahtelee luennoilla esiin aihepiiristä tai edes oppiaineesta riippumatta. (Maslow'n tarvehierarkian viisi tasoa ovat hierarkisessa järjesteyksessä fysiologiset tarpeet, turvallisuuden tarpeet, yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeet, arvonannon tarpeet ja itsensä toteuttamisen tarpeet.) Valitettavasti koneelle päästyäni olin jo autuaasti unohtanut, mitä hienoa ja korkealentoista olin suunnitellut kirjoittavani, joten ainoa, mitä voin todeta on tämä: Maslow ei tiennyt kaikkea. Kyseiselle listalle ei nimittäin sijoittunut lainkaan tämän päiväinen tarve, nimittäin itsensä arvostamisen, palkitsemisen ja hemmottelemisen tarve, joka iskee varsinkin silloin, tietää oikeasti tehneensä töitä ja ansainneensa palkinnon. Sen tarpeen kanssa saattaa käydä vaikka näin....


What makes a girl happy?

Toisinaan tilanne vain vaatii orvokkiamppelia, graavilohikurkkuleikiä, mansikoita ja mustikoita vaniljajäätelön kera sekä onnettomuuksien sattuessa Bambi-laastaria budjetista tai muista maallisista rajoitteista välittämättä.


Esisynttäriherkkuja

What else can I say? Happy birthday me 12 hours and 10 minutes early! Hope it will be a good one. :)





Feels like Monday

Huh, tänään on jo opiskelumotivaatio hieman tointunut vappuviikon inflaatiosta. Vielä eilen tuhisin J:lle jättäväni kaikki typerät, humanistiset kurssit pois, joita en oikeasti tarvitse ja joista en ole pätkääkään kiinnostunut. Alhaisehkosta motivaatiosta kertoi hieman sekin, että aloitin tehtävän, jonka deadline oli klo 23.55, tekemisen klo 22, palautin sen 03:40. Ja siinä kuuden tunnin aikana ehdin katsoa kolmen tai neljän tunnin edestä Frasieria. Näin meillä eilen. Tänä aamuna poukkosin ylös 3,5 tunnin yöunien jälkeen aamun kirjoitustreffeille, mutta onnekseni kirjoitusseurani oli kuumeessa viikonlopun jäljiltä ja yöuneni sai vielä vähän jatkoaikaa.

Sushia!!!

Mutta mikä sen opiskelumotivaation oikein söi? No viikonloppu tietenkin. Päädyin puolivahingossa majailemaan koko viikonlopuksi J:lle, ja viikonlopun agendaan kuului siivousta (kämppä alkaa pikkuhiljaa kuoriutua esiin kaaoksen alta), leffassa käymistä (kyllä, Host on suunnilleen samaa tasoa kuin Twilight-leffat), sushin askartelua (homma alkaa pikkuhiljaa olla hallussa, tuloksena oli parasta itse tehtyä sushia tähän asti!) ja muuten vain chillailua ja löhöilyä, eli J. pelaili koneella ja minä nukuin univelkoja pois Frasierin pyöriessä taustalla. Äärettömän rento viikonloppu takana siis, ainakin sunnuntai-iltaa lukuun ottamatta, joskin ehkä vähän liiankin rento opiskelumotivaation ylläpidon kannalta.

No, tänään olen taas päässyt paremmin rytmiin kiinni, ja huomenna aamu alkaakin tehokkaasti 8.00 puhelinhaastattelulla taas yhtä harjoitustyötä varten. Jei. Onneksi olen kirjurina, joten aivotoimintani pitää riittää ainoastaan nopeaan muistiinpanojen tekoon, mutta yhtään omaa ajatusta ei välttämättä tarvitse muodostaa. Oikein hyvä siihen nähden, että aivotoimintani alkaa yleensä palautumaan kymmenen maissa aamulla. No jospa pariksi tunniksi nukkumaan ennen aamusiivousta ja haastattelua.

PS. Ihana aurinkopäivä oli tänään! Kohta on taas kesä!

perjantai 3. toukokuuta 2013

Dust if you must

Dust if you must.
But wouldn’t it be better,
To paint a picture, or write a letter,
Bake a cake, or plant a seed?
Ponder the difference between want and need.

Dust if you must.
But there is not much time
With rivers to swim and mountains to climb!
Music to hear, and books to read,
Friends to cherish and life to lead.

Dust if you must.
But the world’s out there
With the sun in your eyes,
the wind in your hair,
A flutter of snow, a shower of rain.
This day will not come round again.

Dust if you must.
But bear in mind,
Old age will come and it’s not kind.
And when you go, and go you must,
You, yourself, will make more dust.

~ Rose Milligan ~

torstai 2. toukokuuta 2013

Paluu arkeen!

Okei, tänään olin jo äärettömän tyytyväinen rauhalliseen vappuun. Sen lisäksi, että söin aivan liikaa, operoin tiskialtaan ääressä yhteensä nelisen tuntia BBC:n sarja Copper ja Frasier viihdykkeinä, eikä asunnossa ole enää yhtään likaista astiaa. Yay! Eli nyt ei tarvitsekaan tiskata taas kahteen viikkoon... wait, what? No joo, ehkä yritän estää vastaavien tiskivuorien muodostumisen taas hetken, kun vielä muistan miten tylsää niiden tiskaaminen on. Neljä koneellista pyykkäämistä puolestaan takaa vaatteiden riittävyyden taas toistaiseksi, ja pikainen imurointi takaa sen, ettei puoli paketillista lattialle kaatunutta suolaa enää kantaudu pitkin kämppää paljaissa jaloissa. Välillä on kivaa siivota! Taidan ottaa Kaikki mitä rakastin -blogista mallia, ja ostaa itselleni uuden orvokin palkkiokseni itselleni naapurin ihanasta kukkakaupasta. Äidin antama orvokki vaikuttaa kovin loukkaantuneelta jotain, ja näyttää sitä kamalammalta mitä enemmän yritän sen henkikultaa pelastaa. Mokoma marttyyri!


Miss Watermelon

Ps. En ole vielä jaksanut purkaa kamerasta vapun (keittiössä pidetyn) herkkupiknikin kuvia. Siispä vesimeloni.