perjantai 17. huhtikuuta 2015

Yön hämärinä hetkinä

Täällä ollaan, elossa joskin nuutuneena. Syykin nuutuneisuudelle (ja kevään hiljaiselolle blogissa) on selvä: gradu sai vihdoin kiinni pakoilijan ja opiskelusta jo vieraantunut vanha kettu huomasi olevansa takaisin vanhoissa kuvioissa: tuskailemassa (ja lusmuilemassa) päivät gradun kanssa ja kirjoittamassa sitä öisin kolmen tunnin unilla muutamaa päivää ennen deadlinea. No, mihinkäs sitä toimivat opiskelumenetelmät vaihtaisi.

Tavallani opiskella öisin on pitkät juuret: Yläasteella sanoin palautetta, että kyllä ne tehtävät pitää tehdä aiemmin kuin edellisenä iltana (tai välitunnilla). Lukiossa tuli kommenttia, että kyllä yliopistossa viimeistään opit, ettei kaikkea voi jättää edelliseen yöhön (tekniikka, jota käytin lukiossa kaikkeen muuhun paitsi pitkän matikan yo-kokeeseen ja reaalin uusintaan). Koeviikoilla aloitin lukemisen edellisenä iltana kuuden maissa, luin koealueen läpi, nukuin kaksi tuntia, menin kokeeseen, josta painuin nukkumaan, ja toistin saman kuudesti. Yliopistossa tuli päällä paine, että nyt pitäisi olla suunnitelmallinen, aloittaa tenttiin lukeminen ja tehtävien tekeminen ajoissa, koska se ei vain onnistu edellisenä yönä. Tässä teille karu totuus: itse asiassa onnistuu. Olen suorastaan vähän järkyttynyt, miten hyvin edellisenä yönä opiskelu toimiikaan vielä yliopistossakin (huom. IT-puolella). Tottakai se edellyttää, että olet ollut hereillä luennoilla ja lukeminen on lähinnä kertailua ja että materiaali (niin kuin meillä on lähes aina) koostuu tiiviistä power point -kalvoista. Argumentti edellisen yön tenttiinlukua vastaan on perinteisesti ollut se, etteivät asiat jää mieleen pitkällä tähtäimellä. News flash: aloin lukemaan (eli siis laskemaan) todennäköisyyslaskenta A:n tenttiin viikkoa ennen tenttiä ja vanhat tentit tahkottiin läpi perusteellisesti moneen kertaan. Silti en muista kurssin sisällöstä juuri mitään (muuta kuin että luennot, demot ja harjoitukset eivät tuntuneet liittyvän mitenkään tenttitehtäviin), kun taas kansainvälisten projektien johtamisen, jonka tenttiin opiskelin edellisinä yönä, voisin mennä nyt kahden vuoden jälkeen tenttimään uudestaan ja pääsisin sen ihan varmasti läpikin. Toisin sanoen jos asia on kiinnostavaa, se jää mieleen luennoilta ja tehtäviä tehdessä, ei tenttiin lukiessa. Ja jos asia ei kiinnosta pätkääkään, niin mikään mahti ei saa sitä pysymään päässäsi muutamaa kuukautta pidempään ilman, että ylläpidät tietoa jotenkin. 

Tämän sanottuani täytyy heti lisätä vastuunvapautus itselleni: Tietenkään mitään uutta, laajaa kokonaisuutta ei (luultavasti) omaksu yhdessä yössä kuin korkeintaan sen verran, että pääsee ykkösellä tentin läpi. Eikä se myöskään päde kirjojen suhteen, ainakaan minulla, sillä koko yliopistoaikani olen tenttinyt yhden kirjan äärettömän suurella tuskalla, ja kaikkiin muihin materiaalina on ollut joku luentomoniste (sellainen 60-120 sivuinen tiivis peruspläjäys aiheesta) tai pari sataa power point -kalvoa muistiinpanoineen. Graduakaan tai muuta laajempaa tehtävää ei niitäkään kirjoiteta yhdessä yössä, mutta kolmessa pääsee jo pitkälle. Ei ehkä itse gradun kanssa, mutta minigradun kanssa kuitenkin. 

Ja hei, onhan se nyt aika kivaa uurastan muiden vielä nukkuessa, päivän valjetessa ja lintujen herätessä. :)

PS. Jos joku jäi ihmettelemään moista tarmonpuuskaa gradun suhteen, niin maanantaina on minigradun deadline. Explains things, doesn't it.