tiistai 29. tammikuuta 2013

Kaikki huonosti

Tänään ei kyllä kiinnosta sitten mikään. No, muu kuin lounas, lämpö ja päiväunet. Kahden tunnin "essseen tekeminen" on johtanut epämääräiseen otsikkoon ja kasaan siihen ehkä liittyviä artikkeleita. Artikkelien lukuyritykset ovat tähän asti tähän asti päättyneet ensimmäisen sivun toiseen kappaleeseen, jonka kohdalla huomaan tuijottavani artikkelia ilman, että tiedän yhtään, mitä olen juuri lukenut. Luulin, että gradun tekeminen on tuskaista. Tämä on tuskaisempaa. Periaatteessahan kyse on samasta konseptista, joskin lyhyemmästä versiosta, mutta aihe kiinnostaa vielä huomattavasti vähemmän kuin gradussa.

Mikä elämässä on siis vikana tänään:
- Kylmä! (Vaikka istun sisällä talvitakki päällä ja (lukiessa) lapaset kädessä.)
- Nälkä! (Lounasseura palaa takaisin yo:lle vasta 1,5h päästä.)
- Väsyttää! (Tahtoo nukkumaan! Kahvi pahaa, tee kaukana, cola kylmää!)
- Ei kiinnosta! (Essee peruskurssille, en tiedä ketä kiinnostaisi.)
- Muuta inhaa: hiertävät hammasraudat, huono tukka, huono silmämeikki. Ja kylmä! Nälkä! Uni!

Ja kyllä, tiedostan erittäin hyvin olevani kuin kolmevuotias lapsi. Perusjutut ovat oman hyvän tuuleni alfa ja omega. Mutta toisaalta, jos olisin kotona sängyssä, sähköpeitto päällä ja keittolautanen kädessä, olisin maailman tyytyväisin ihminen. Tai ainakin niiden päiväunien jälkeen olisin. Blah, kai täytyy vetää lapaiset takaisin käteen ja jatkaa lukemista.

--

Edit: Avautuminen näköjään kannattaa. Nyt alkoi itse ärsyttää tämä aikaansaamattomuus siinä määrin, että  lukeminen alkoi edistyä.

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Onnea on...

...mansikat tammikuussa!

lauantai 26. tammikuuta 2013

Koruhaaveita

Myös vääntynyt Gladdagh-sormukseni on nyt korjattu!
Oi, olen aivan innoissani! Olin viime viikonlopun kyläilemässä lapsuuden ystäväni luoda Lahdessa, jossa hän opiskelee viimeistä vuotta kultasepäksi. Kultasepäksi! Silmissäni alkoivat kiilua heti ihanien, uniikkien hopeakorujen mahdollisuus. Siitä asti, kun hoksasin valmistumisen alkavan häämöttää, olen pohtinut, millaisen valmistujaiskorun tahtoisin. Viime vuosina muodissa olleet koivunlehti-korut (tai omassa tapauksessani ehkä vaahteranlehti-koru) on ollut vahvoilla, mutta kyllähän uniikki koru on paljon siistimpi! Niinpä seikkailin äsken  hyvän tovin Googlessa referenssikuvia etsien, ja tulin siihen tulokseen, että korut kuuluvat siihen sarjaan, joita on vaikea kuvailla. Kun itse näen korun, tiedän yleensä heti, pidänkö siitä vai en. "Miksi" onkin sitten kokonaan toinen asia. Miksi joku koru miellyttää silmää ja toinen ei? Vaikeaa.

Niin joo, ja se valmistuminen? Missä se luuhaa, eikö sen pitänyt tapahtua jo vuosi sitten? Kyllä, kandihan on jo valmis maturiteettia ja pakollisen filosofian peruskurssin kirjatenttiä lukuunottamatta. Kunhan viitsisi ne vielä tehdä.. mutta todellisuushan on se, etten sillä kandin tutkinnolla oikeasti ihan hirveästi tee, joten ei sillä ole ollut mikään kiirekään. Kyllähän se puuttuvat tulee tehtyä viimeistään sitten, kun gradukin on valmis.

torstai 24. tammikuuta 2013

Neljäs sairaspäivä

Joulukuisen aurinkopäivän valokuvausretkeltä
Neljäs sairaspäivä yllätti päänsäryllä, mutta muuten olo alkaa olla kohtalaisen mukava, vaikkei ihan tervekään vielä. Eilen alkoi olla jo sellainen fiilis, että tää flunssahan oli nyt tässä ja kohta voisikin jo siirtyä pois kotinurkista nyhjäämästä. Vuodesohvan kokoaminen kuitenkin oli aika silmiä avaava kokemus, kun viiden minuutin pakkaamisen jälkeen olin aivan uuvuksissa ja tuskan hiessä. Ehkä siis ainakin vielä yksi kotipäivä luvassa luentovideoiden seurassa. 

Nykyään muuten tulee kohtalaisen harvoin vastaan sellaisia luentoja, joilla ei ole mitään käsitystä, mistä luennoitsija puhuu. No, vain kertoa, että tämän päivän neljän tunnin luentovideo diskurssista sosiaalisessa mediassa on juurikin sellainen. Nautinnolliset neljä tuntia luentoa plus muutama tunti oppimispäiväkirjan kirjoittamista siis edessä. Ei ihme, että tuttava kuvasi tämän luennon päiväkirjaansa sanalla "fluff". 


keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Kolmas sairaspäivä

Terveisin flunssasaarekkeelta. Jumahdin tähän valitettavaan paikkaan maanantaina, kun kiireisen viikon jälkeen palasin kotiin ja neljän päivän lämpöilyn jälkeen kroppani tulkitsi asian niin, että NYT on aikaa sairastaa. No, ei nyt varsinaisesti, mutta parempi kotona kuin jonkun muun nurkissa. Sitkeänä flunssaseuranani minulla on ollut Mango, jonka joululomalta palatessani löysin sängyltäni. Ihana mies oli ihkutus kuvani perusteella bongannut sen kaupasta joulun aikoihin. Mangon kotiuttamiseen liittyi (ainakin omasta mielestäni) hauska tarina, joka menee suunnilleen näin.

"Olin kaupassa käymässä ja mietin, minkähän takia tuo pehmolelu näyttää niin tutulta. Olin juuri ottamassa valokuvaa siitä myöhempää referenssiä varten, kun tajusin, että siitähän taitaa olla jo valokuva kännykässä. [Niin, se minun lähettäminen katso-miten-älyttömän-söpö-pehmis -ihkutus kuva. ] Saman sarjan pingviini pehmolelu oli vielä kivemman näköinen ja meinasin jo ostaa sen ennen kuin tajusin, että se lähetti hehkutuskuvan ketusta.. ehkä ei pidä ostaa sille pingviiniä..."

Lienee sanomattakin selvää, että repesin. Ja niin Mango muutti meille.




Mangon lisäksi Ihana Mies on käynyt täällä kahtena päivänä syömässä, halimassa ja täydentämässä jääkaappia, ja tänään myös Neidit Iso-A ja Pikku-A tulivat visiitille flunssan uhkaa uhmaten ja piristyslahjoja (kivaa rannekorua, hassua pinkkihöyhenistä korva-rusto-korua ja Kismettiä) kantaen. Pelkät tuliaisetkin piristivät päivää kovasti, mutta harva asia piristää kurjassa flunssassa yhtä paljon kuin hyväntuulinen kymmenkuinen. Hassuja sellaiset söpistykset. :)

Nyt aloitan Sen Päivän Ainoan Järkevän Asian tekemisen eli luentovideon katsomisen (tänään aineesta sosiaalinen media osallistumiskulttuurina) ja luentopäiväkirjan kirjoittamisen.