Vanha ja väsynyt

Aina välillä huomaa olevansa vanha ja väsynyt. Tai ainakin vanhempi ja väsyneempi kuin muutama vuosi sitten, ja ainakin tiettyjen asioiden suhteen. Viisi vuotta sitten vappu kesti vähintään kolme päivää putkeen ja kaveriporukalla rymyttiin tapahtumasta toiseen. Parhaillaan oma soluhuoneeni on joskus majoittanut itseni lisäksi kuusi muuta vapun juhlijaa muutaman tunnin yöunien ajaksi - ja puolet siitäkin ajasta yksi sankareista tahtoi laulaa nukkumista yrittävien iloksi. Jos minulta olisi silloin kysytty, mikä olisi pahin vappu ikinä, se olisi varmasti ollut yksin kotona nyhjöttämistä. Mutta arvatkaapa mitä tänä vappuaattona olen tehnyt? Olen käynyt hakemassa simaa ja munkkeja yliopiston kahvilasta vapun tarpeiksi, kävellyt pidemmän mutkan kautta kotiin ja kastunut matkalla litimäräksi, siivonnut vähän, pyykännyt paljon, syönyt J:n kanssa superhyvää kanasalaattia ja katsonut leffoja sen jälkeen, kun J. lähti kotiin tointumaan työpäivästään. Ei siis varsinaisesti mikään bile-vappu.

Vappusää

Niinpä olenkin koko päivän paininut kysymyksen kanssa: Pitäisikö minun olla kaupungilla muiden opiskelijoiden ja vapun juhlijoiden kanssa? Tiedän, että kavereita on siellä pyörimässä ja seurasta ei varmasti olisi puute, mutta silti on vähän sellainen fiilis, että tämä on jo nähty. Ja eihän vappu ole jäänyt täysin juhlimatta: sunnuntai-iltapäivän ja -illan vietin ainejärjestön perinteisessä lähiöissä tapahtuvassa pub crawl -tapahtumassa, joskin taas kerran rauhallisemmin kuin edellisinä vuosina.

Vappu on selkeästi niitä tapahtumia vuodessa, joissa minussa taistelee useampi persoona. Toisaalta on se super-sosiaalinen menijä, joka ainakin joskus olen ollut, ja toisaalta se kotona viihtyvä laiskiainen, joka väsyttävän päivän jälkeen menee mielummin aikaisin nukkumaan tai kotiin siivoamaan kuin vaikkapa sitseille nollaamaan. Yhä enemmän huomaan itsessäni kotihiiren vikaa ja bile-eläimen kadonneen jonnekin vuosien varrella. Hiljainen bile-eläin minussa on nytkin piipittänyt koko päivän, että "bileet". Laiskiaishiiri  puolestaan napisee kovaan ääneen, ettei jaksa laittaa hiuksia ja meikata, pukea, kävellä keskustaan, etsiä ihmisiä väenpaljoudessa ja sateessa, eikä varsinkaan krapuloida huomenna.

En siis ole saanut vielä päätettyä, olenko täydellinen sosiaalinen hylkiö vietettyäni valtaosan vappuaatosta yksin, mutta kenties paikkaan sitä huomenna piknikoimalla muiden kanssa vesisateessa ja ehkä muistuttelen itseäni siitä, että hiljaisia jumipäiviä on hyvä pitää, varsinkin kun viime viikonloppuna olin ensin hackathonissa perjantaina ja lauantaina yhteensä kaksikymmentä tuntia, ja sunnuntaina vielä kouluhommia aamusta ja vapunjuhlintaa illasta. Tämän illan taidan kuitenkin suosiolla jumittaa ja katsoa J:n löytämää Copper-sarjaa Netflixistä. :)

Kevät on saapunut!

Hauskaa vappua itse kullekin, miten ikinä sitä juhlittekin!