Inspiroitumista ja addiktioita

Klassinen kiihkeään opiskeluun liittyvä ilmiö muisti minua olemassaolollaan eilen. Ai mikä? No inspiroituminen tietenkin. Inspiroituminenhan on aivan ihana ilmiö: yhtäkkiä on täynnä uutta intoa, energiaa ja visioita! Valitettavasti inspiroituminen liittyy hyvin harvoin opiskeluun, ja niinpä inspiroituminen silloin, kun pitäisi opiskella, on varsin hankalaa. Esimerkiksi eilen opiskelun sijaan olisin niin, NIIN kovasti halunnut:

- istuttaa muraatin pistokkaat multaan.
- vaihtaa huonekalujen järjestystä järkevämmäksi
- viikata pyykkejä, siivota ja tiskata (!!)
- kaivaa keittiönpöytäni esiin kaikkien taimipurkkien alta
- lukea vastalöytämääni Kaikki mitä rakastin-blogia
- lukea vastalöytämäni Patrik Borgin mietteitä painonhallinnasta

Kevään ensimmäinen krookus

No, vastustinko urheasti kiusausta? No en tietenkään. Muraatti on edelleen pilttipurkissa, huonekalut paikoillaan ja kämppä kaaoksessa (no onpa taas varsinainen voitto), mutta Patrik Borgin mielenliikkeisiin tutustuin muutaman blogitekstin verran samoin kuin Kaikki mitä rakastin -blogiinkin. Ja lisäksi lähdin Lilya kanssa pienelle kaupunkiluontokuvausretkelle, jonka saldona ikuistin krookuksia ja city-pupun sekä kannoin eteisen lattialle kengissäni kilon kuraa.

City-pupu, joka oli parkkeerannut itsensä pihan ainoan tolpan taakse, tottakai. 

Tänään puolestaan olen käynyt muutamalla luennolla sekä kynityttämässä pääni kesää varten. Kauneuden eteen kärsimisen teema tuli siinä vaiheessa harvinaisen selväksi, kun sekä hiusväri että ripsiväri kirvelivät ihoa (ja silmiä) ja kulmia nypittiin vielä siinä samalla.

Karva jos toinenkin päätyi lattialle tällä parturireissulla siitäkin
huolimatta, ettei tukka ole vieläkään erityisen lyhyt tai ohut. 

Otsa hiusväritahroissa polkaisin kampaamosta takaisin luennolle, jossa luennoinnin sijaan keskusteltiin teknologian tuomista muutoksista yhteiskunnasta ja etenkin teknologia-addiktiot herättivät paljon keskustelua (mm. siitä onko mitään mieltä edes puhua teknologia-addiktiosta). Kiinnostavimman pointin kuitenkin heitti tuntiopettaja, joka oli vapaa-ajallaan tullut luentoa seuraamaan: Eikö Facebookin, Bloggerin tai vaikka sähköpostin jatkuva vahtiminen voi olla yhtä lailla toimintatapaan ehdollistumista kuin addiktiota? Ja varmasti onkin, ainakin itselläni: Pärjään helposti viikon tai pari ilman sosiaalista mediaa, mutta opiskellessa vahdin sitä taukoamatta. Kuten opettaja itse sanoi: sillä sekunnilla, kun työskennellessä katkeaa ajatus, on jo Facebook toisessa välilehdessä auki. Lohduttavaa, etten ole ainoa, mutta olisi silti säästäisi paljon aikaa ja tehostaisi opiskelua, jos opettelisi pois pahoista tavoista.

Sosiaalisessa mediassa roikkumisesta puheenollen, voisinkin aloittaa illan opiskelusession.