UK in my mind

Eräänä päivänä viime viikolla puin uloslähtiessä päälleni ehkä mukavimman talvitakkini ja huppukaulaliinani, ja se iski: nimittäin Englanti-kuume. Kesti jonkin aikaa ennen kuin yhdistin palavan matkakuumeen tuohon päivään, mutta kyllä, sieltä se kumpusi: Middlesbroughin Princess Mallin kojusta ostetusta kaulaliinasta ja Edinburghista ostetusta talvitakista.

Palava hinku Englantiin siis on, mutta enemmän "kotiin" kuin "reissuun" fiiliksellä. En osaa eritellä, mitä Englannissa kaipaan: ihmisiä, tuttuja paikkoja, ystäviä, englantilaisuutta, ilmapiiriä vai kenties sitä versiota itsestäni, joka siellä asuessani olin. Tai ehkä kaipaan vain nollaamista yksin reissaamisen muodossa.

Sekään ei ole ihan selvillä, minne tahtoisin. Jo viime keväänä houkutteli Middlesbroughissa käyminen: olisi niin jännää käydä vaikka ihan päiväseltään pyörähtämässä kaupungissa ja harhailemassa yliopistolla muistoja verestämässä! Oi miten nostalgista! Ja toki olisi ihanaa nähdä Englantiin jääneitä ystäviä! Muutama uusi paikkakin houkuttelisi: Pohjois-Walesiin olisi ihana palata ja englantilainen maaseutu on jäänyt aivan liian paitsioon.

Pahimmassa matkakuumeessa vastaan myös osui Buzzfeedin lista, johon oli koottu 27 syytä, miksi Englannissa vaihto-opiskelu pilaa ihmisen. Voi miten monta kertaa olen murpannut ihan samoista asioista: Miksei Suomesta saa kunnon skonsseja? Miksei Strongbowta saa kätevissä kahden litran pulloissa? Miksei meillä ole Poundlandia? Tai linnoja joka kylässä? Tai Yorkshiren vanukkaita? Skonssien ja Yorkshiren vanukkaiden suhteen olen ollut jopa niin epätoivoinen, että olen itse niitä koittanut tehdä, vaihtelevalla menestyksellä.

Armottoman matkakuumeen kourissa ollessa on ehkä pahin virhe ikinä käyttää Googlen kuvahakua. Se ei nimittäin auta matkakuumeeseen sitten yhtään. Vai miten kamalalta Englannin maaseutu teidän mielestänne näyttää? ;) 

Kuvasta kiitos Wikimedia Commonsille

Tasapainoilua

Työn ja levon tasapainottaminen on se asia, jota en koskaan tunnu oppivan. "Kyllähän tässä hyvin ehtii tehdä töitä ja gradua, pitää kirppistä ja tehdä kaverin yritykselle nettisivut, blogata ja käydä baletissa pari kertaa viikossa, nähdä J:tä ja kavereita, tehdä kivoja reissuja ja levätä." Paitsi että ei. Ja siltä varalta, ettei hoksaa laittaa itseään jäähylle, elimistö hoitaa kyllä homman - tällä kertaa ruokamyrkytyksen ja flunssan yhdistelmän muodossa. Epäilen, että samaa temppua se on yrittänyt jo edellisen kolmen taudin kanssa, sillä en ole eläessäni sairastanut näin montaa eri tautia lyhyen ajan sisään kuin tänä syksynä.

Nyt pikkuhiljaa asian sisäistäneenä olen viettänyt pahimmat flunssapäiväni vuoroin Frendien seurassa ja vuoroin nukkuen. Pikavisiitit olen tehnyt myös 1500-luvun Ranskaan Reignin kiehtovaan maailmaan ja seurannut Sherlockin edesottamuksia Elementaryssa, mutta niitä ja YTHS:n visiittiä lukuun ottamatta en alkuflunssan aikaan juuri poistunut kodin ulkopuolelle ja hyvä niin. Joskus on nimittäin hyvä vain levätä ja ladata akkuja.

Nyt, kolme viikkoa myöhemmin, poden edelleen samaa flunssaa, mutta koska työnantaja ei ehkä olisi lämmennyt kolmen viikon sairaslomalle flunssan takia, olen uskollisesti ilmaantunut töihin milloin minkäkinlaisessa flunssapöhnässä ja köhässä. Vähän rauhallisempi arki on kuitenkin jäänyt, ainakin toistaiseksi, ja toivottavasti sen sellaisena saan jatkumaankin. Viikonloppuna ehdin vihdoin testaamaan saamaani vinkkiä pitää yksi päivä viikossa, jolloin ei ole pakko tehdä mitään ellei erityisesti halua. Oli muuten melkoista luksusta aloittaa ihanan laiska päivä nukkumalla puoleenpäivään. <3 Edellisen vastaavan olen kai pitänyt joskus alkusyksystä tai heinäkuussa nyt ainakin, kun olin mökillä. Ongelmaksi on lähinnä muodostunut se, että jos on arkisin töissä ja yliopistolla ja viikonloput menossa, on aikatauluttomien päivien määrä varsin rajattu. Tämänkin suhteen korjaukset ovat onneksi jo työn alla: tällä hetkellä joulukuulle on luvassa vain yksi työmatka plus joulunvietto Hämeessä, joten toivottavasti nollauspäiviäkin ehtii pitämään paremmin.

Mukavaa marraskuun viimeistä viikkoa kaikille! Olkoon joulukuu pirteä ja flunssaton!

Parasta juuri nyt

Muutamassa seuraamassani blogissa on tartuttu Parasta just nyt! -haasteeseen, jonka ideana on kertoa mahdollisimman monta asiaa, jotka ovat parasta just nyt omassa elämässä.

Tartunpa siis itsekin haasteeseen, sillä positiivisuus on parasta lääkettä syksyn kiireen, stressin ja kaamoksen keskellä.


Parasta juuri nyt:

- Flunssa alkaa olla voiton puolella, enää arviolta viikko jäljellä!

- Takana on tehokas päivä tenttiinluvun parissa - nyt kelpaa kellotella hetki sosiaalisen median parissa.

- Lauantaina juhlitaan tupareita, tupla-kandia (sekä minulta että J:ltä) sekä J:n kolmekymppisiä!

- Kämpässä alkaa puolen vuoden järjestelyn jälkeen olla tavarat paikallaan.

- Huomenna ei ole töitä - eli voi rauhassa valvoa vähän myöhempään. Kenties kaivan kohta tenttikirjan esille. ;)

- Gradu on tauolla tenttiinluvun vuoksi (okei, tätä ei ehkä saisi sanoa ääneen :P )

- Viikkotolkulla jatkunut pakkolepo flunssan vuoksi on tehnyt hyvää, ja huomaa selkeästi, miten paljon enemmän on energiaa.

- Helmikuussa kutsuu Fuengirola.

- Ja matkakuume houkuttelee myös bookaamaan lennot ihanaan Englantiin.

- Ihanat ystävät <3

Fanityttö

Taru sormusten herrasta -leffojen julkaisusta on jo yli 10 vuotta aikaa ja niin on myös suurimmista fantasiafanityttövuosistani. Uudet Hobitti-leffat ovat olleet viihdyttävää katsottavaa, mutteivät minun mielessäni lähelläkään ensimmäistä trilogiaa. Toisen trilogian viimeinen elokuva,The Hobbit: The Battle of the Five Armies, ei ole ole ollut samalla tavalla malttamattomasti odotettu kuin sijoittuvat neljä ensimmäistä Keskimaahan elokuvaa (*), mutta kaikista kuudesta elokuvasta ja behind the scenes -videoista leikattu musiikkivideo on kieltämättä ihanan nostalgista katsottavaa. Fanitytön sydäntä lämmittää erityisesti se, että kappaleen esittää ensimmäisestä trilogiasta tuttu Billy Boyd eli rakastettava Pippin-hobitti. 

Viimeisen Hobitti-leffan kunniaksi kaivoin esille ensimmäisen trilogian, joka on ollut aivan liian pitkään katsomatta. Bilbon syntymäpäiviä vietetään taas, ehkä noin 60.ttä kertaa! (**)

---

(* tai teknisesti ottaen Taru sormusten herrasta -trilogian osat 2 ja 3 sekä Hobitti-trilogian 1. osa, sillä en ollut kuullutkaan koko Keskimaasta ennen ensimmäistä leffaa.)

(** Bilbon syntymäpäivät ovat taloudessamme katsotuin videopätkä ikinä. Syy siihen on tämä: "Hei kulta, katsotaanko Sormusten herrat?" "Joo! Mistä aloitetaan?" "No alusta tietenkin!" Lopputuloksena olemme päätyneet katsomaan Bilbon syntymäpäivät noin 50 kertaa useammin kuin leffojen muut osat. )

PS. Päivän fun fact: Tiedättehän kuinka S-ketjun osuuskaupoilla on omat nimensä? No, näillä kulmilla se on Osuuskauppa Keskimaa. Tämä ja etenkin jokavuotiset Keskimaan pikkujoulut ovat saattaneet herättää hienoista hilpeyttä allekirjoittaneessa. 

PPS. Lyhennetäänkö "kuudettakymmenettä" todella "60.ttä"? I'm confused. Linkki

Etäisesti tuttu valoilmiö

Pendelöintiä

Tänään pendelöidään taas eli toisin sanoen huomenta täältä 5.20 junasta. Hämmentävää kyllä, väsymyksen taso ei ole vuorokauden ajasta huolimatta erityisen huumaava. Mahdollisesti aivoni eivät ole vielä huomanneet, että olen hereillä. Uumoilen tosin, että töiden alkuun mennessä aivoni ovat tajunneet sen ja vaativat päästä nukkumaan. Laitan siis uskoni kofeiiniin.

Työt ja etenkin gradu ovat viime aikoina työllistäneet erityisen paljon, minkä voi harmikseni nähdä blogin päivitysvälissä. Kenties aikaa vielä olisi, mutta jatkuvan kiireen aiheuttama aivokuolema tappanut kaiken luovuuden.

Ylipäätään olen alkanut kyllästyä jatkuvaan kiireeseen, joka alkoi viime syksyn harjoittelun myötä, eikä koskaan loppunut. Näköjään se ei myöskään tule loppumaan, ellei asialle ihan oikeasti tee jotain. Eilen siis harmistuneena kaikesta kiirestä olin radikaali ja jätin illan balettitreenit väliin. Rakastan balettitreenejä, mutta syksyn kiireiden (polttarit, häät ja reissaamaaminen töissä ja vapaa-ajalla) sekä jatkuvan sairastelun vuoksi en ole päässyt puoliinkaan treeneistä ja motivaatio tässä vaiheessa syksyä ei ole kummoinenkaan. (Mental note to self: Älä koskaan ota harrastusta viikonlopulle, se on tuhoon tuomittu yritys.)

Eilen siis päätin hetken mielenjohteesta pitää vapaata, ja koska olin aikonut loppuun asti selvitä balettiin, oli J. luvannut tehdä ruokaa. Niinpä balsun perumisen jälkeen edessä oli vapaa ilta! Ihan oikea vapaailta! Ja mitä tein? Pyykkäsin, imuroin, tiskasin ja viiden kuukauden aikomisen jälkeen siivosin olohuoneen nurkan laatikkokasan. Auttelin J:ta vähän ruoan kanssa ja roudasin tavaroita pitkin kämppää ja etsin niille paikkoja, ja pelastin vihdoin mieltään osoittavat avokadon taimet kylppärin kärpäskarentteenista takaisin valoon. Vietin siis vapaailtani onnellisesti siivoten ja järjestellen, ja olin aivan tolkuttoman tyytyväinen sekä itseeni että vapaa-iltaani. Kenties kalenterini on hitusen liian tiivis, jos kaikista maailman asioista rauhallinen siivousilta tekee minut onnelliseksi?

Nyt taidan kuitenkin siirtyä pohtimaan aamun ensimmäistä ongelmaa: Kofeiinia vai torkut? Kas siinä vasta kysymys.

Syksyn värejä

Weekend, here again?

Täälläkin starttaillaan viikonloppua taas, vaikkei se kovin tarpeeseen tullutkaan - on nimittäin ollut varsin rento viikko, kiitos enterorokon. Mutta hei, viikonloppu on aina kiva, vaikkei akuutisti sitä tarvitsisikaan. Harmaan lokakuisena päivänä ja viikon rokkoilun jälkeen viikonloppu pitää tietenkin aloittaa tilanteen vaatimalla tavalla: kylmällä kolalla ja lämpimillä leivillä nautittuna sohvalla viltin alla kirkasvalolampun loistaessa ja Elementary-sarjan pyöriessä. Fiksu, filmaattinen ja tehokas ehtii olla myöhemminkin, nyt aion nauttia hetken kolasta ja Sherlockin seurasta. 

Ohje mummo-simulaattoriin

Ristiselkä on kipeä, jalat ovat kipeät, lonkkaa vihloo lähes joka asennossa ja olo on ylipäätään hutera. Olenko yhtäkkiä ikääntynyt 50 vuotta? Onneksi en, oli vain yllättävän rankka työmatka. Reseptinä tällaiseen tilaan hankkiutumiseen suosittelen nousemista neljältä neljän tunnin yöunien jälkeen ja kiirehtimistä puolijuoksua 5.20 junaan, aamupalan syömistä junassa ja lounaan skippaamista, pari leipää kahvitauolla, ja lounasta/illallista vasta ilta seiskalta. Ja mitä suotta sen jälkeen menemään aikaisin nukkumaan, vaikka väsyttääkin. Ei, telkka auki ja kolme kierrosta kanavasurffausta ennen kuin uskot, ettei sieltä mitään katsomisen arvoista tule. Kone siis auki ja Netflixistä sarja pyörimään. Sen jälkeen voitkin seuraavat neljä tuntia herätä vähintään tunnin välein ja tokkuraisesti pohdiskella, että hampaat pitäisi pestä ja valot sammuttaa. Lopulta heräät aamuyöstä, peset hampaat ja sammutat valot, katselet hetken humalaisten vaellusta kohti yöbusseja ja menet oikeasti nukkumaan. Loppuyön havahdut säännöllisesti siihen, että on kylmä. Valitettaasti vain nukahdat ennen kuin ehdit tekemään asialle mitään.

Aamulla voit herätä aikaisin, esimerkiksi 6.30, ja mennä hotelliaamupalalle. Kannattaa muistaa, että lounasta ei ole luvassa, ja syödäsyödäsyödä tarpeeksi koko päivän varalle. Sen jälkeen voit armottomassa ähkyssä todeta olevasi jo myöhässä. Lisäbonuksena voit myöhästyä aamun ensimmäisestä palaverista, sillä saavuit työpaikalle myöhässä ja suunnitelmasi kaapata läppäri työpöydältä vauhdissa kainaloon ja tsekata palaveripaikka hissimatkalla kaatuu siihen, että läppärin akku on maagisesti tyhjä. Niinpä seisot tyhjällä käytävällä ilman, että läppärisi inahtaakaan ilman että edelleenkään tiedoät, missä jo meneillään oleva palaveri on.

Luonnollisesti koko aamun on kiirekiirekiire. Ai niin ja kiire. Saat juostua kaikki jutut, joskin lähdet järjestämään työhön liittyvää tapahtumaan 20 minuuttia myöhässä. Ja sitten onkin taas kiirekiirekiire. Sitten ei olekaan enää kiire, pidät nimilistaa tyypeistä ja talsit kaksi tuntia oppaan perässä. Jaat ihmisille maailmanpyörälippuja ja hoidat potentiaalisen kahvilakriisin kustantamalla kahvit omalla luottokortillasi (ja lisäät mielessäsi maantain to do -listalle kulukorvauksen tekemisen). Sen jälkeen tapat vielä tunnin verran kaupungilla ennen kuin kuuden tunnin kävelyn jälkeen nilkutat kipeän lonkkasi ja polvesi kanssa aseman tavarasäilytykselle ja lopulta tavaravuoresi kanssa junaan.

Jos siis mummo-simulaattorin kokeileminen kiinnostaa, kannattaa viettää vastaavat pari päivää. Lupaan, että efekti on toivottu. Minä puolestani ajattelin nukkua huomenna.

 

Aamulähtö

Tapahtui tänä aamuna: 

4.55 armottomassa kiiressä hampaita harjatessani tajuan, etten ole nähnyt avaimiani. 
5.00 juoksuhiivin ympäri kämppää etsien avaimia 
5.05 tuumaan, että ei se mitään, ettei avaimia löytynyt. J. on kuitenkin jo kotona, kun palaan. Eikä haittaa, vaikka etsimiseen tuhlaantuu aikaan, pyörällä pääsee asemalle hetkessä. 
5.06 tajuan, että pyörän avaimet ovat samassa nipussa. 
5.07 painan kirjaimellisesti puolijuoksua asemalle (onneksi viime kevään 6.30 Hämeenlinna-Helsinki bussi valmisti minua tähän). (Myöskin: lunta!!! ^^)
5.17 asemalla!
5.20 juna lähtee
5.25 löydän avaimet repusta. 

Oletteko ihan varmoja, ettei tänään ole maanantai? 

Virkeää maan tiistaiaamua kaikille! 

Hmrhmph! 

Kesäkiireistä syyskiireisiin

Syksy on perinteisesti edustanut minulle uutta alkua: uusia projekteja ja uusia tuulia. Syksyllä tehdään ahkeruuslupauksia opiskelun suhteen ja aloitetaan intoa puhkuen uusia harrastuksia ja hankkeita. Toisin sanoen koulujen alku on minun uusi vuoteni.

Tänä vuonna syksy tuntuu kuitenkin hieman pettäneen minut: koulun alun aikaan minut valtasi hurja energiabuusti, mutta silloin työt ja vanhat projektit veivät kaiken ajan. Viimeisen, Köpiksessä vietetyn, kesälomaviikon jälkeen huomasin, että aurinkoiset alkusyksyn päivät olivat vaihtuneet puuduttavaan vesisateeseen. Älkää ymmärtäkö väärin: minä rakastan syksyisiä sadepäiviä - niin kauan kun ne rytmittyvät vuoroin aurinkoisten päivien kanssa. Kolme viikkoa sadetta ja harmautta putkeen on vain puuduttavaa (niin kuin on kolme viikkoa hellettäkin putkeen, ihan näin sivuhuomautuksena).

Viime viikonloppuna oli alkusyksyn ensimmäinen huipentuma eli ystävän larpihkot polttarit Turussa. Järjestelyissä hyöri mukana kymmenkunta morsiammen ystävää eri kaveripiireistä, enkä edes uskalla arvailla kuinka paljon aikaa järjestelyihin käytettiin. Omasta puolestani voin vain todeta, että kolmipäiväisen opiskelijavapun, joka huipentui sadan hengen ja kahden bussin pub crawliin, järjestäminen aikoinaan oli helppo nakki näiden polttareiden rinnalla. Toisaalta perusteelliset valmistelut olivat vaivan arvoiset: morsian sai ehkä eeppisimmät polttarit ikinä, ja tuntui aidosti nauttivan päivästä, johon kuului muun muassa salaisten tietojen saaminen stripparilta, asetaistelu ja Turun pelastaminen pommiuhan alla. Ja hauskaa oli järjestäjäpuolellakin: kännykät kävivät kuumina ja whatsupit piippailivat taukoamatta siinä vaiheessa, kun agenttimorsian totesi tietolähteen epäluotettavaksi ja lähti karkuteille. (Morsian kuitenkin löytyi myöhemmin Valintatalon takapihalta, go figure.)

Eeppistäkin eeppisemmät polttarit on siis vietetty ja kunnialla takana, ja on aika siirtää katse tulevaisuuteen. Ai mihin? No niihin häihin tietenkin! D-Day on perjantaina, hui miten jännää! Se tyttö, joka kippasi 4-vuotiaana ämpärillisen hiekkaa päähäni, menee naimisiin! <3 Olen aivan innoissani häistä, vaikka samalla poden huonoa omaatuntoa siitä, etten ole pystynyt osallistumaan niin paljon kuin haluaisin. Onneksi töissä vaihtui sopimus kuun vaihteessa, minkä ansiosta tällä ja ensi viikolla on aiempaa enemmän aikaa hääpuuhasteluille. Loppuspurtti! Tämän viikonlopun ohjelmassa on muun muassa kaasomekon muokkaamista ja pienimuotoista askartelua.

Häiden jälkeen alkaa sitten se surullisen kuuluisa graduarki *gasp*. Tilauksessa on siis aurinkoisia ja kirpeitä syyspäiviä inspiroitumiseen ja gradumotivaation löytämiseen! Vaihtoehtoisena suunnitelmana on istua kirkasvalolampun edessä ja muistella aurinkoisia syyspäiviä.

Mutta hei, nyt pitää kulauttaa kulauttaa moccachino loppuun ja kipaista balettitunnille!

PS. Kirjoittaessani tätä Sulhanen 13.9.2014 tuli kaupittelemaan joka tytön tarvikkeita: nenäliinoja ja tampooneja. Olihan kaverin kärsimystä lyhennettävä 20 sentillä. 

Palashampoopäiväkirja

Kokeilin itse tehtyä palashampoota ensimmäistä kertaa talvella, mutta kahden päivän tahmailun jälkeen totesin, että tämä on selkeästi kesän projekti. Nyt kesällä olen aika ajoin mietiskellyt uutta yritystä, mutta nykyiset, puolillaan olevat shampoo pullot (joita muutossa on löytynyt yllättävä määrä) ovat hidastelleet. "Käytän nämä ensin." Kesä kuitenkin alkaa hiljalleen kääntyä loppuaan kohden, joten päätin terästäytyä ja pakkasin saippuapalan ja minipullon omenaviinietikkaa mukaan mökille lähtiessä.

Töölön solukämpässä väsättyjä saippuoita viime syksyltä: raikas nokkosshampoo ja hellivä porkkanasaippua. 

Let the shampoo diary to began!

Day 1:

Edellisestä kerrasta viisastuneena testasin shampoota edellisenä päivänä pestyihin hiuksiin. Alkuvuodesta nimittäin testasin shampoota ihan aidon likaisiin hiuksiin ja tulos oli lismaistakin lismaisempi. Lopputulos toisella kierroksella: ei niin puhtaan tuntuinen kuin ennen pesua, mutta ei myöskään ällöttävä lismatukka. 

Day 2: 

Hiukset olivat vähän tahmeat, mutta mökillä kun ollaan, päädyin huuhtomaan niitä ohimennen järvessä kolmen uimareissun aikana. 

Day 3: 

Sunnuntaina hiukset saivat uuden palashampoopesun, eikä lopputulos ollut edelleenkään likainen tai lismainen. Hiusten latvat tosin tuntuivat melkoiselta hampulta. En ihan vielä jaksa ruveta sotkemaan öljyjä sekaan, ehkä ne asettuvat lähi viikkoina. 

Day 4: 

Tahmainen tukka ja uusi pesukierros. Tahmeus on vähentynyt juurista ja lisääntynyt pituuksiin (jota sitäkin riittää). Luonnonkiharakin alkaa puskea esille. 

Day 5: 

Entistä tahmeampi tukka ja taas kierros palashampoota. En oikein tiedä, pitäisikö yrittää pysyä pari kolme kertaa viikossa -pesutahdissa. Tällä hetkellä tuntuu, että ei. Jännä huomio: pesun jälkeen kuivuneissa hiuksissa 10 cm juurta tuntuu ihan puhtaalta (mikä muuten on tosi jees), mutta pituudet ovat entistä pahemmassa tahmassa. Ehkä en hankaa shampoota tarpeeksi tomerasti pituuksiin?

Day 6:
Juuret taas kohtuullisen puhtaat, mutta pituukset aivan tahmassa, joten vuorossa tomeraa saippuointia myös pituuksiin. Jätin ensimmäistä kertaa hapanhuuhtelun pois epäillen sen aiheuttavan tahmaisuutta pituuksiin (olen käyttänyt sitä hoitoaineen tapaan vain pituuksiin, en juuriin).

Day 7: 
Ensimmäinen päivä, jolloin ei ole pakko pestä hiuksia! Huraa! Ilmeisesti hapanhuuhtelun poisjättö auttoi hieman.

Day 8: 
Hiukset olivat aamulla taas hurjaa tahmaa, ylläripylläri. Skippasin hapanhuuhtelun myös tänään, mutta siitä huolimatta hiukset olivat kosteina harjatessa tahmeat - kuivuessaan not so much. Saa nähdä, miltä ne huomen illalla näyttävät.

Ylipäätään alun tahmavaihe ei ole ollut yhtä paha, mitä pelkäsin: tukka ei haise aivan järkyttävän pahalle (joskaan ei myöskään karkkiselle niin kuin suosikkini Aussie-shamppoon jälkeen) eikä toisaalta näytä aivan järkyttävän likaiselta. Itse asiassa tukka näyttää kohtuullisen puhtaalta ja tahmaisuus lähinnä tuntuu, ainakin näin pesua seuraavana päivänä. Nyt siis odottelen, miten käy: tottuuko päänahka uuteen shampooseen ja häviääkö tahma lopullisesti vai luovunko kokeilusta jossain vaiheessa. Palashampoossa ja -saippuassa on myös yksi hyvä puoli: maanantaina neljän päivän minireissuun lähtiessä niitä ei tarvitse sulloa siihen litran minigrip-pussiin deodorantin ja hammastahnan kanssa, vaan saippuapalat menevät muiden tavaroiden seassa pakattuina turvatarkusten läpi. Miinuksena on tietty märkien saippuapalojen kuskaaminen reissussa, mutta eiköhän se näin yhden majapaikan reissulla mene kivuitta. Olisi ihan toinen juttu, jos lismaiset saippuapalat pitäisi pakata rinkkaan melkein joka päivä, mutta tällä reissulla sitä ei onneksi tarvitse kokeilla. 

Odotettu, rakastettu loma

Loma on hartaasti odotettu vieras lähes joka kodissa, meilläkin. Kesälomien suunnittelu alkaa keväällä, kun lomapäiviä pitää anoa kesää varten. Silloin mietitään, halutaanko lähteä ulkomaille ja milloin olisi otollinen aika, ja kuinka paljon lomapäiviä pitää säästää joulun välipäiville. Kesän toimistossa olleena kaikki käytävän varrella työskentelevät ovat jossain vaiheessa enemmän tai vähemmän voitonriemuisina julistaneet: kohta pääsee lomalle! Niinhän sitä on tapana tehdä, paahtaa työasioita järjestykseen ja samalla nautiskella jo valmiiksi ajatuksesta, että kohta ei tarvitse.

Loman suhteen olen jäänyt pohtimaan yhtä asiaa: Mikä tekee meistä niin pakkomielteisiä loman suhteen? Onko arki tosiaan niin ikävää, että lomaa pitää odottaa ja suunnitella kuukausitokulla? Tai että lomalta palaamista seuraa usein parin päivän kurjistelukausi, kunnes alistuu odottamaan seuraavaa lomaa? Sehän kuulostaa aivan nurinkuriselta! Vaikka tämän kesän kaksi lomaviikkoani ovatkin hurjan kivoja, niin eikö olisi ideaalimpaa että arki olisi yhtä kivaa? Tottakai loma mahdollistaa paljon sellaista, mitä arki ei salli, esimerkiksi viikonloppua pidemmän visiitin mökillä tai tuttavien luona tai matkan jonnekin vähän kauemmas, mutta uskon ihan vilpittömästi, että kyllä arkikin voi olla kivaa, jos panostaa itselleen tärkeisiin juttuihin. Itselleni on aiemmin, ja välillä edelleenkin, ollut hieman hankalaa hahmottaa, mitkä niitä oikeasti tärkeitä juttuja ovat, mutta hiljaa hyvä tulee. Eihän tässä ole mikään kiire minnekään.

Kaikesta huolimatta, on loppuun kuitenkin todettava, että "Ihanaa! Kesän viimeinen lomapätkä alkoi! Olkoon loman jälkeinen arki yhtä kiva kuin itse lomakin!

Päivän mietelause

imgur

Elokuun pimeät illat

Terveisiä maalta! Tiesulkujen, helikoptereiden, ralliautojen ja kovaäänisistä pauhaavan selostuksen kannustamana tein ex tempore -päätöksen lähteä mökille. Nyt istun mökin rappusella kuuntelemassa yötuulta, rantaan lyöviä laineita ja lintujen öisiä huutoja. Ja tietysti kaupunkilaisena säpsähdän jokaista outoa kahahdusta ja narahdusta, mutta ei se mitään.  Luotan siihen, etteivät kirvesmurhaajat ole tänä yönä liikkeellä. Tällä hetkellä en haluaisi olla missään muualla kuin täällä. Ihan hiljaa ja rauhassa.

Kännykkäni näkemys elokuun pimeästä illasta.
Kenties on aika kaivaa kynttilät esiin.

Run, it's here!

Jyväskyläläisten vuotuisa massapakoviikonloppu, toiselta nimeltään Neste Oil Rally, on taas koittanut. Hieno tapahtuma, jos pitää lajista. Ainakin luulen niin, itse en ole rallin hienoutta vielä ymmärtänyt. Totuuden nimissä täytyy myöntää, etten ole koskaan seurannut paikan päällä kuin yhtä ratakoetta, jonka totesin kuolettavan tylsäksi. Niin ilmeisesti totesi moni muukin, sillä itselleni jäi päällimmäiseksi fiilis, että ihmiset olivat tulleet paikalle nautiskelemaan anniskelualueen antimista, eivät katsomaan ratakokeita. Vaikka ralli lajina on jäänyt tuntemattomaksi, tapahtuman oheisvaikutukset ovat sen sijaan tulleet tutuiksi viimeisen kahdeksan vuoden aikana.

Ralleista onneksi selviytyy muutamaa helppoa ohjenuoraa seuraamalla.

1) Mikäli voit, poistu kaupungista jo ennen rallien alkua. Jos poistut tai saavut kaupunkiin kesken rallien, selvitä, missä sen päivän erikoiskokeet ajetaan. Voin luvata, että erikoiskokeiden läheltä et halua ajaa (sanoo hän kokemuksen syvällä rintaäänellä).

2) Tankkaa auto ja tee ruokaostokset ennen kuin rallihinnat astuvat voimaan. Ralliviikolla bensan hinnan nousu on suorastaan maagista.

3) Selvitä asutko varikko- tai erikoiskoealueella. Selvitä tarvitsetko lupalappua autoon alueelle pääsemiseksi. Jos tarvitset, hanki sellainen tai varaudu parkkeeraamaan muutaman kilometrin päähän ja kävelemään loppumatka.

4) Jos et asu varikko- ja erikoiskoealueella, välttele niitä kuin ruttoa. Myös keskusta on pannassa, ellet haluat istua tuntitolkulla terassilla kuuntelemassa, kuinka keski-ikäiset rallimiehet muistelevat nuoruutensa ralleja. Jos kuitenkin menet keskustaan varaudu siihen, että kaikki terassit ovat täynnä keski-ikäistä rallikansaa ja meno muuttuu sitä railakkaammaksi, mitä pidemmälle ilta(päivä) jatkuu.

5) Jos voit välttää varikkoalueen läpikulkua, tee se. Jos et, varaudu kävellen ja pyörällä liikkuessa siihen, etteivät kevyelle liikenteelle aidatut reitit ole niitä suorimpia tai leveimpiä. Auton kanssa riittää, että varaudut jonottamaan.

6. Hanki korvatulppia. Ihan varmasti joku naapureistasi on vuokrannut asuntosa rallikansalle.


Hyviä ralleja niille, jotka niistä aikovat nauttia, ja pikaisia ralleja meille muille!

Lomafiiliksellä

Minun mielesssäni kesä on aina ollut vapauden ja mahdollisuuksien aikaa. Se aika vuodesta kun tehdään ex tempore -suunnitelmia ja mennään fiiliksen mukaan. Suunnitelmia tehdessäkin niihin suhtaudutaan asianmukaisella joustolla: ei haittaa jos lukee läpi yön hyvää kirjaa tai jos kolmen päivän mökkisauma venyy kahdeksi viikoksi. Tänä vuonna on boheemi lomaelämän aika vuosilomapäivien rajallisen määrän vuoksi aiempia vuosia lyhyempi, mutta siitä on nautittu vähintään yhtä perusteellisest: on uitu ja luettu aurinkotuolissa koko päivä laiturin nokassa, poltettu nuotiota ja värjätty lankoja, nukuttu päikkäreitä, nähty perhettä ja vanhoja ystäviä, syöty vaniljajäätelöä tuoreiden mansikoiden kera ja käyty kauppa-autolla. Mökkiloman ainoa perustavan luonteinen vika on ainoastaan se, että se lähes joka kerta loppuu liian nopeasti.

Näemmä arki kuitenkin kuluu yhtä nopeasti, sillä ensimmäinen työviikko loman jälkeen on päivää vaille pulkassa. Onneksi arkenakin on ehtinyt vähän chillaamaan, vaikka yhden pitkän illan käytinkin muutosta jääneen metrin korkuisen vaatekasan sijoitteluun. Vaatteiden läpikäynti nostaa aina esille kestokysymyksen: pitäisikö näistä ihanista, monen vuoden takaisista suosikeistani, kyllä-minä-vielä-niihin-joskus-mahdun -vaatteista hankkiutua eroon? Ei? Nehän ovat aivan ihania! Ja hei, ehkä joskus...?

Mutta nyt harhaudun aiheesta. Onneksi arkeenkin tosiaan mahtuu lomafiilistä. Niin kuin vaikka parvekkeella hengailua, sateenkuuntelua ja salamoiden bongaamista. Ihanan sadeillan ja tervetulleen viileyden lisäksi olen ihan pikkuisen tyytyväinen, että mokomat rallit saivat kostean vastaanoton. Ehkä ne ensi vuonna siirtyisivät Lahteen, jos tänä vuonna sataisi koko neljä päivää...? Joo..? Ehkä ei, mutta sateen ropinan vaimentaessa moottorin kumua ja naapuriparvekkeelta raikaavaa ralliradiota ja helikoptereiden pysyessä ukkosen aikana maassa voi melkein kuvitella, että tulossa on taas yksi rauhallinen kesäviikonloppu Jyväskylässä. Ja lomafiiliskestäni en luovu, oli rallit tai ei. :)

Jaopuksi vielä kunnon kuvapläjäys mökkielon ihanuudesta! 

Mökkilomalla ostokset tehdään tietysti kauppa-autossa

ja ostokset nautitaan asiankuuluvasti terassilla. 

Jäätelön syömisen ohessa tehtiin värjäyskokeiluita
sinipuulla (ja lupiinilla ja maitohorsmalla).

Välillä käydään vaeltelemassa Koljonvirran taistelun maisemissa

Juhani Ahon kotikonnuilla

ja Neulatammella. 

Ja iltaisin ihailtiin auringon laskua

ja kuuman päivän jälkeen kohoavaa usvaa

ja nautittiin viilenevästä illasta. 

Arvonta Weban blogissa

Hei! Elossa ollaan! Olen jopa suunnitellut lähipäiville postausta, näette sitten. :)

Poikkesin vain mainostamaan Weban Neula ja vasara -blogin arvontaa. Käykäähän kurkkaamassa ja osallistumassa. :) Nyt takaisin nauttimaan mökin ihanasta rauhasta! <3 Vi ses!

Muutosvastarintaa

Muutosvastarinta. Tuo ah niin tuttu termi, joka putkahtelee esiin vähän väliä. Omalla alallani siitä puhutaan uusien järjestelmien ja menetelmien käyttöönottojen mennessä metsään, mutta nyt viimeisen kuukauden aikana olen todennut, että oma muutosvastarintani on jossain ihan muualla. Oma muutos(muutto)vastarintani kuulostaa suunnilleen tältä: "Eijeijeijei, en halua muuttaa, en HALUA! Enenen! En!!"

Jep. Pienessä pattitilanteessa siis ollaan. Käytiin tänään katsomassa J:n kanssa ihanaa ihanaa kaksiota, joka täyttää lähes jokaisen kriteerin, jonka olen tulevalle kämpälle asettanut: vaalea, valoisa, aurinkoinen ja isolla parvekkella varustettu. Nyt vielä odotellaan,  että saadaanko kämppä, mutta muutoksen vastustaja päässäni on riehaantunut: "Eieiei!!!", se huutaa. Kyse ei ole siitä, ettenkö haluaisi muuttaa J:n kanssa saman katon alle tai siitä, että kämpässä olisi jotain vikaa. Sen ainoa vika on nimittäin siinä, ettei se ole nykyinen kotini (remontin jälkeen tietty). Tietäisikö kukaan, miten yksiöön taiotaan 10 neliötä lisää..?

Kieltämättä on sääli, etten ole huomenna kotona. Muuttoa vastustavalle minälleni olisi nimittäin tehnyt hyvää katsella, kun rakennusmiehet talsivat pitkin mopattua lattiaani kuraiset saappaat jalassaan taustamusiikkinaan parvekkeen alla mylläävän kaivinkoneen jyly ja rappukäytävästä kantautuvat poran ja teollisuustuulettimen äänet  kaivinkoneen varren (tai miksi sitä kauhaan johtavaa osaa kutsutaankaan) viuhuessa ikkunan takana. Muutama päivä sitä menoa ja muutto alkaisi vaikuttaa huomattavasti paremmalta vaihtoehdolta, etenkin kun remonttia on kestänyt vasta kuukauden ja neljä on vielä edessä. Ja remontin jälkeenkin asunnosta tietty puuttuisi se 10 neliötä J:n mukaan mahduttamiseksi.

Järki-minä tietää, että uudestakin kämpästä tulee kiva ja kotoisakin, ja jossain vaiheessa ehkä jopa koti, mutta tunne-minä haluaisi jäädä ikuisesti omaan kotiinsa. Ja taikoa sen ylimääräisen huoneen tietty. Hei haltiakummi, kurpitsakärryt voit jättää kotiin, mutta miten olisi yksi vesimelonihuone?

Getaway weekend

Toisen polttarit ovat toisen rantaloma. :)

Muutto vol 3, 2014?

Huh, kun elämä heittelee joskus. Olin jo ehtinyt onnitella itseäni: ei yhtään muuttoa tai suuren suurta muutosta ennen syyskuuta. Kenties olisi pitänyt ennakoida, ettei se nyt ihan niin sujuvasti mene. Siitä asti, kun töiden jatkuminen kesällä on vaikuttanut mahdolliselta, olen suunnitellut pyytäväni siirtoa Jyväskylään ainakin kesän ajaksi. Esimies ei ole ajatusta juuri vastustanut, ja olen hehkuttanut mielessäni, että pääsen vihdoin kotiin. Yhdeksän kuukauden odotuksen jälkeen pääsen muuttamaan takaisin kotiin! No, taloyhtiön viimeiset kolme vuotta suunniteltu ja viisi kuukautta kestävä remontti alkaa kyllä vähän ikävään aikaan. Mutta hei, infolapussahan lukee, että asunnot ovat asumiskelpoisia koko vuoden. Tarkemmalla lukemalla niissä kyllä puhutaan vesi-, sähkö- ja viemärikatkoista, timanttiporauksesta, asbestin purkamisesta, huonekalujen peittämisestä ja siirtämisestä pois remontin tieltä... Ei siis lopultakaan ollut hirveän hankala päätös muuttaa omaisuutemme J:n kanssa saman katon alle, ja toivottavasti vielä lähiviikkoina. Jos siis sopiva kämppä löytyy. Kolmas muutto vuoden vaihteen jälkeen siis luvassa. Ihan vielä en tosin ole päättänyt ollakko innoissaan vai stressaantunut muutosta, jonka tekemiseen ei ole aikaa, mutta joka pitkällä juoksulla ehkä yksinkertaistaa elämää hieman.

***

Kenties remontti kuitenkin tuli hyvään aikaan, sillä minä olen niitä onnettomia, jotka kiintyessä johonkin paikkaan todella kiintyvät siihen. Jyväskylän kotini on ollut pitkäaikaisin asuntoni sitten lapsuuden kotini, enkä voi kunnolla sanoin kuvata, miten rakastan tätä asuntoa. Se ei ole moderni, eikä viimeisen päälle laitettu, mutta se on minun ja minun näköiseni. Se on paikoin epäkäytännöllinen ja täynnä hassuja ratkaisuja: laajakaistaan tulee puhelinjohto eteisestä ja sähköjohto huoneesta, kylpyammeen vuoksi pyykinpesukone on keittiön kaapissa, liesituuletinta ei ole lainkaan, ja äänieristys rappukäytäväänkin on olematon. Ja silti rakastan sitä. Jossain matkan varrella olen kehittänyt ihanteen uutta ja modernia kohtaan, mutta asuttuani kolme vuotta tässä talossa täytyy myöntää: vanhakin on ihanaa ja sillä on luonnetta.

Kas, vesikatko on päättynyt. Pyykit pyörimään siis ja kenties sitä tenttiinlukua vihdoin.

Saippuajuttuja

Saippuan tekeminen on houkutellut koko kevään, mutta milloin lipeä tai vaaka oli Hämeenlinnassa, milloin ei vain ollut aikaa suunnitella ja toteuttaa. Viime viikonloppuna näin kuitenkin tilaisuuden tulleen ja pistin saippuapajan pystyyn. Tarkoituksena oli tehdä mietoa kasvosaippuaa, ja lopulta päätin kokeilla jopa kahta eri laskeskelemaani reseptiä.

Ensimmäinen suunnitelmani onnistui ideaalisti ja saippuoista tuli oikein kivan näköisiä, vaikka panostinkin enemmän sisältöön kuin ulkonäköön. Halusin kokeilla saippuassa englantilaisesta ruokakaupasta löytämääni saksanpähkinä öljyä, ja mukaan päätyi lisäksi oliiviöljyä, kookosrasvaa, kaakaorasvaa, riisinlese(?)öljyä ja palmuöljyä (yritän kuluttaa tyhmyyksissä ostamani purkin sisältöä loppuun). Ainesosien määrässä näkyy perusongelmani, eli en osaa tehdä saippuaa vähistä ainesosista, vaan listalla on ainakin viittä eri öljyä tai rasvaa. Kenties jonain päivänä.

Ensimmäinen saippua jähmettymässä silikonisessa leivontamuotissa. 

Toisena saippuana päätin ex tempore kokeilla kasvosaippuaa eri reseptillä. Tässä halusin välttämättä kokeilla tuoretta avokaadoa ja öljyjen osalta mukaan tuli palmuöljyä (samasta syystä kuin ensimmäisessäkin saippuassa), kookosrasvaa, rapsiöljyä, risiiniöljyä ja sheavoita. Jossain kohtaa SoapCalcin lukuja tuijottaessa tuli pienoinen brainfart, ja rasvoja sulattaessa tajusin, että olin juuri upottanut saippuaan 100 grammaa sheavoita. Siinä vaiheessa en kuitenkaan jaksanut alkaa reseptiä enää säätämään, joten annoin pienen taloudellisen lipsahdukseni mennä läpi sormien. Seuraavalla kerralla muistan kenties katsoa, mitä rasvoja laitan reseptiin ja kuinka paljon.

Avokaadosaippua, kun kaikki oli vielä hyvin. 

Toisen saippuan kanssa en kuitenkaan ollut aivan yhtä onnekas kuin ensimmäisen: jossain kohtaa homma meni vikaan ja saippuamassasta erottautui desin verran öljyä massan pinnalle. Saippua on nyt ollut useamman päivän seisomassa pöydälle siinä toivossa, että irronnut öljy imeytyisi siihen takaisin. Mikäli ei, ajattelin viikonloppuna lykätä koko komeuden uuniin ja tehdä saippuan uusiksi kuumaprosessilla. Jännitys tiivistyy, mitä keittiön pöydällä odottaa. :)

Erottunut öljy näyttää kieltämättä siistiltä. 

***

Edit. Totuus selvisi vihdoin, ja uunikeikko odottaa. No, ainakin tulee vihdoin kokeiltua kuumaprosessisaippuan tekemistä. :)

"Onnittelut, olet kahdenkymmenen epätoivoisimman joukossa."

...Tai ainakin näin perjantaina alkaneelle Valmistumista tukeva toiminta -kurssille tullut kutsukirje olisi voinut alkaa. Suositulle  kurssille pääsemistä varten piti nimittäin perusteella, miksi juuri itse hyötyisi kyseistä kurssista. Parhaat perustelut eli säälittävimmät ja epätoivoisimmat tarinat palkittiin oikeudella osallistua kurssille. Jei, hyvä minä.

Ihan vakavasti puhuen kurssille ilmoittautuminen vaikuttaa olleen hyvä idea. Osallistujat koostuvat pääosin kesken opintojensa työelämään, yrittäjyyteen tai kotiäitiyteen kadonneista kolme-neljä-viisikymppisistä. Erilaisista taustoista huolimatta kaikkia kurssilaisia yhdistää kesken jäänyt tutkinto sekä halu saada opinnot kasaan ja homma valmiiksi. Useamman kerran viikonlopun keskusteluissa nousivat esiin aloittamisen vaikeus, epätietoisuus siitä, mitä oikeastaan vaaditaan, sekä  keskeneräisen tutkinnon aiheuttama nakertava tunne, johon itse kukin alkaa pikkuhiljaa kyllästyä. Vertaistuesta ei siis ole pulaa. Itse asiassa tunnen olevani varsin hyvässä jamassa moniin muihin nähden: kymmenen tai viidentoista vuoden opiskelutauon sijaan minulla on takana vain vuoden opiskelutauko. Jossain mielenperukoilla pitäisi siis olla vielä tieto siitä, miten homma toimii. 

Ensimmäisen luennon tuotoksena syntynyt SWOT-analyysi

Tumblr:n Graduttaa-sivusta on nopeasti tullut uusi suosikkini, jota selatessa voin myhäillä synkästi samalla, kun odottelen tietokantahaun tuloksia. Esimerkiksi tämä oli osuva: 

Kun tartun pitkästä aikaa gradun tekoon

ja tämä: 

Kun avaan pitkästä aikaa gradu.docin

Lohdullista, etten ole yksin. 

Nyt on siis kunnon vertaistuki + pari tsemppaajaa, melkein aihe ja ohjaajakin hankinnassa. Onnistuisinkohan kahdessa kuukaudessa puskemaan gradun kuntoon, jota voisi valehtelematta kutsua "aktiiviseksi kirjoitusvaiheeksi"? Olen nimittäin ilmoittautunut graduretriittiin, johon osallistuminen edellyttää, että juhannusviikolla olen saavuttanut tuon vaiheen. Pitänee ruveta sykkimään!

Ihan koko viikonloppua en sentään uhrannut gradulle. Ompeluinnostukseni heräsi kuolleista ihanien puuvillakankaiden voimalla, ja tällaisia ehdin tehdä pari viikonlopun aikana: :)  

Avautumsista asiakaspalvelusta ja tekniikasta

Olen omista torimyyjävuosistani saakka tuntenut suurta myötätuntoa asiakaspalvelijoita kohtaan: miten kurjaa on, että idiootteja riittää asiakkaaksi vuoden jokaisena päivänä. Olen itse yrittänyt olla mahdollisemmin kiva ja helppo asiakas, olla ystävällinen ja pitkämielinen, enkä ole koskaan suuttunut asiakaspalvelijalle - ennen kuin tänään soitin DNA:n asiakaspalveluun. Siellä nimittäin nuori jolppi kertoi ylemmyyden tuntoisesti, ettei ole heidän ongelmansa, jos heidän laitteensa ja palvelunsa USB-yhteys ei toimi Windows 7:n kanssa (joka on tietty on niin harvinainen käyttöjärjestelmä, ettei mikään ihme ettei toimi). No, olisin kieltämättä paljon uskottavampi jos suuttuessani muuttuisin sanavalmiiksi ja teräväkieliseksi, enkä jäätyisi ja alkaisi itseä. Se puheli siis loppui hyvin nopeasti, Mutta siis hei oikeasti, palvelun tarjoajan ongelma ei ole jos heidän myymänsä palvelu ei toimi maailman käytetyimmän (tai ainakin myydyimmän) käyttöjärjestelmän kanssa. Ööö, mitä vitt...?

Nyt, purettuani tuntojani J:lle whatsupin välityksellä, saatuani loputtomasti sympatiaa ja tukea (<3), naputtelin kysymykseni vielä uudestaan DNA:n foorumille ja tein jatkosuunnitelman. Jos, tai kun, asiaa ei ratkea, taidan pakata kassiini sekä mokkulan että läppärini esimerkkikappaleena koneesta, jolla tuo pirun USB-yhteys ei toimi, ja mennä suoraan DNA:n liikkeeseen.

***

Huh, nyt purettuani hieman tuntojani alkaa huomattavasti helpottaa. Myöskin DNA:n foorum paikkasi ja jopa osasi kertoa, mistä vika saattaisi johtua. Nyt pöytäkoneessa on siis netti taas, vuorokauden äherryksen jälkeen. Jei!

Tosin tietokoneeseen uuden käyttöjärjestelmän asentamisen, netin kanssa säätämisen ja koneen vielä uudelleen asentamisen ansiosta ei ole ehkä ollut kaikkein rennoin tai tehokkain opiskelupäivä ikinä. Vaikka tietty en nyt sentään ihan koko aikaa ole jupissut suupielestäni uhkauksia koneelle ja mokkulalle: aamulla luin aurinkoisella parvekkeella tenttikirjaa, jossain välissä kävin parin tunnin aurinkolenkillä, josta jopa hölköttölin suurimman osan, ja myöhäiseksi lounaaksi tein avokaadopastaa ja rahkaa. Avokaadopastasta tuli hyvää, ja kastikkeen jämät toimivat erinomaisesti guagamolena. Rahka puolestaan on..eeh... äärettömän hapanta ja samalla jotenkin... juustomaista? Hämmentävää. Ehkä ei olisi pitänyt tehdä sitä kaksi viikkoa vanhasta maidosta. Tai antaa maidon piimittyä tuplasti pidempään kuin ohjeessa neuvottiin. Rahkan rakenne oli tälläkin kertaa outo ja muistutti enemmän tofua kuin rahkaa. No, kaikesta huolimatta rahka onnistui paremmin kuin ensimmäisellä kerralla: tuolloin siitä tuli mautonta ja rakeista, mikä oli yllättävän epämiellyttä yhdistelmä. Jänniä nämä keittiökokeilut. :)

Huomenna aurinko alkaa nousta taas sarastusvalon voimalla kello 4.55. Sisäinen kellonikin jo huutelee, että on aamuyö - viis siitä, että aurinko laskee vasta. Mukavaa illanjatkoa siis muille! Minä lähden nyt koisimaan!

Aurinko armas

Aurinko paistaa taas,  ja tuntuu, että viikon kestänyt super-kooma on takana. Kenties lähipäivinä pääsen siis vihdoin toteuttamaan postausideoitani blogin puolella. Nyt tosin aion nauttia auringon valon tuomasta energiapiikistä ja tarttua tenttikirjaan kotimatkan ajaksi. :)

Tuulisella Järviseudulla

Terkkuja Englannin Järviseudulta! Kaksi uupunutta matkalaista on viettänyt tuulisen päivän jälkeen hyvin hiljaista iltaa. J. ilmoitti pontevasti seitsemältä, ettei vielä voi nukkua. Hereillä sinnittelyn seurauksena minä piristyin, mutta J.sammahti nyt viereen kuorsaamaan. Hei...! Koska olen edelleen vahvasti sitä mieltä, että kännykällä bloggaaminen on, ehem, pyllystä, luotan kuvien kerrontavoimaan. Illan jatkoa itse kullekin! :) Minä taidan katsoa kännykällä toisen jakson Homelandia.

Hattivatteja kellarikomerossa

Olen hävyttömästi hyljännyt blogin nyt niin moneksi viikoksi, että asia on pakko korjata juuri nyt. Junassa viereisellä paikalla lojuva tenttikirja saa odottaa vielä hetken. 

Jos helmikuu tuntui lyhyeltä niin maaliskuu on vasta lyhyeltä tuntunut. Hetkonen, te mietitte, eihän nyt ole vasta kuin kuun puoliväli. Niin, ei niin, mutta silti on neljä työpäivää enää jäljellä tässä maaliskuussa: kolme tällä viikolla ja yksi kuun viimeisenä päivänä, heti Englannin reissusta palaamisen jälkeen. Eli tällä viikolla starttaa matka! Armasta läppäriäni en ajatellut rontata mukaan, mutta katson, jos saisin laitettua tänne muutaman kännykällä räpsäistyn kuvan. 

Havainto, että lähtöön on alle viikko, antoi uutta pontta blogin suhteen. Kyllähän nyt pitää vähän kuulumisia päivitellä ennen reissua. Mitäpä viimeinen kuukausi on siis sisältänyt? No juhlia ainakin. Mukaan mahtuivat muutamat aikuisemmat tuplasynttärit sekä sarja juhlia vähän nuoremman juhlaväen kanssa: 7-vuotisjuhlat, 2-vuotispirskeet ja yllättäen myös 2-viikkois karkelot. Viimeinen sankareista jäi vaille lahjoja, niin yllättävä tapaaminen oli, mutta nyt on ehdottomasti hyvä syy tehdä niitä mini-mini sukkia ja tumppuja (jotka ovat niin ihanan nopeita tehdäkin!). Myös grillikausi avattiin lauantaina, hennossa lumisateessa. Hentolumisade nollakelillä oli vielä kuitenkin ihan kohtuullista, ainakin verrattuna tämän aamun lämpötiloihin. 

Kuun vaihteessa oli myös muutto (kolmas puolen vuoden sisään) ja tavarat löytyvät jo ajoittain. Suurin osa niistä on edelleen röykkiönä uuden majapaikkani huoneen nurkassa. Eivät ne sentään aivan vailla järjestystä ole. Omaisuuteni on näet jaettu neljään kasaan: harvoin käytetyt vaatteet, usein käytetyt vaatteet, pyykki ja tavarat. Toimii yllättävän hyvin. 

Ps. Kävin eilen katsomassa kasvien talvehtimisen edistymistä kellarikomerossani, ja huomasin omistavani hattivatti-viljelmän: 

Kyllä kaikki järjestyy!

Olessani itse vielä pieni ala-astelainen äitini omaksui teini-ikäisen siskoni ystävän ajatuksen: "kyllä kaikki järjestyy". Sen jälkeen teema nousi säännöllisesti esiin aina, kun jokin oli pienessä elämässäni vialla. Lapsena en ajatusta oikein ymmärtänyt, mutta nyt vähän isompana ajatus on todettu toimivaksi.

Muistatteko, kun haaveilin omasta pienestä yksiöstä vanhassa Helsingissä? Oli ihan pienestä kiinni, etten sellaista jo saanut. Tai olisin saanutkin - ainakin arkikäyttöön -, mutta vastapäisen talon julkisivuremontti oli sen verran iso miinus kotona gradun kirjoittamista suunnittelevalle, että jään vielä odottamaan. Mutta voi kun se kämppä oli ihana! Hetken siis näytti siltä, että kaikki järjestyy melkein itsestään. Ja niin se järjestyikin - ei vain aivan suunnitelman mukaisesti. Pienen kantakaupungin yksiön sijaan muuttoautoni viekin vähän kauemmas, mutta ehkä maailman mukavimpaan asuntoon ikinä: nimittäin vaarini vanhaan kerrostaloasuntoon Hämeenlinnassa. Osa-aika kämppikseksi saan paljon maalla viihtyvän äitini, mutta lukioajan perusteella kämppistely tulee olemaan oikein kivaa.

Tämä viikko on siis kulunut asuntotilannetta arpoessa, eikä ole muutoin osoittanut erityisiä merkkejä tehokkuudesta. Mutta hauskoja menoja on ollut ja tulee olemaankin. Olen tällä viikolla leffaillut ja käynyt syömässä yhden siskon kanssa ja juhlinut synttäreitä ja ystävänpäivää toisen siskon kanssa. Tänään on vuorossa hengailua Seregin ja Arin kanssa, ja illasta Piparminttu saapuu kylään. Huomenna on luvassa turisteilua Piparmintun kanssa, ja maanantaina on vuorossa pikavisiitti Tallinnan lanka- ja saippuapuoteihin! Paljon kaikkea kivaa siis luvassa!  Kaiken tohinan keskellä en vain ole ehtinyt käydä hankkimassa ystävänpäiväruusua itselleni, mutta ehkäpä sen vuoro on vihdoin tänään. :)

Hyvää ystävänpäivää kaikille, tuttuun tapaani vuorokautta myöhässä!

Ps. Pahoittelut kuvattomuudesta! Nyt ei ehdi, sillä alan olla jo kohta myöhässä kaikesta kivasta!

Ahkera opiskelumaanantai

Näin muutaman opiskelumaanantain jälkeen täytyy todeta, etten keksi mukavampaa tapaa aloittaa viikkoa. Sen sijaan, että raahautuisin (ainakin teoriassa) ennen auringonnousua töihin, istuskelenkin rauhassa kotona ruokapöydän ääressä juomassa moccachinoa, kirjoittelemassa ohjaajille maileja ja lukemassa tenttikirjaa ja graduopasta. En valita, en sitten yhtään. Vähän myöhemmin on vuorossa päivän ulkoilusessio eli liukastelu ensin yliopiston kirjastolle ja edelleen kotikampukselleni. Edellisen kolme päivää olen ollut aivan fiiliksissä Jyväskylän ihanuudesta, mutta mielipide saattaa vielä muuttua, kunhan liukastelen ylös ja alas Seminaarinmäen jäisiä rinteitä. Mäet ovat kenties Jyväskylän ainoa asia, josta en seitsemän vuoden jälkeenkään ole fiiliksissäni.

Viikonloppu on muutenkin ollut virkistävä, ja on ollut kivaa nähdä sekä J:tä että kavereita ajan kanssa. Seurassa sen enempää kuin menussakaan ei siis ole ollut valittamista. Päätimme nimittäin vihdoin kokeilla J:n kanssa alusta asti itse tehtyjen hampurilaisten tekoa ja sunnuntaina Piparminttu askarteli herkullista hirvipataa kokonaiselle seurueelle. <3 

Sämpylöistä tuli oikein hyviä korvaamalla puolet vehnäjauhoista ruisjauhoilla. 

Hampurilaisten täytteiden kanssa piti vähän hifistellä: sisältä löytyy mm.
itse tehtyä tsatsikia ja avokadotahnaa.

Ohops, kun kello on jo paljon. Nyt täytyy taas keskittyä päivän teemaan eli opiskeluun. Mukavaa uutta viikkoa kaikille!