Kesäkiireistä syyskiireisiin

Syksy on perinteisesti edustanut minulle uutta alkua: uusia projekteja ja uusia tuulia. Syksyllä tehdään ahkeruuslupauksia opiskelun suhteen ja aloitetaan intoa puhkuen uusia harrastuksia ja hankkeita. Toisin sanoen koulujen alku on minun uusi vuoteni.

Tänä vuonna syksy tuntuu kuitenkin hieman pettäneen minut: koulun alun aikaan minut valtasi hurja energiabuusti, mutta silloin työt ja vanhat projektit veivät kaiken ajan. Viimeisen, Köpiksessä vietetyn, kesälomaviikon jälkeen huomasin, että aurinkoiset alkusyksyn päivät olivat vaihtuneet puuduttavaan vesisateeseen. Älkää ymmärtäkö väärin: minä rakastan syksyisiä sadepäiviä - niin kauan kun ne rytmittyvät vuoroin aurinkoisten päivien kanssa. Kolme viikkoa sadetta ja harmautta putkeen on vain puuduttavaa (niin kuin on kolme viikkoa hellettäkin putkeen, ihan näin sivuhuomautuksena).

Viime viikonloppuna oli alkusyksyn ensimmäinen huipentuma eli ystävän larpihkot polttarit Turussa. Järjestelyissä hyöri mukana kymmenkunta morsiammen ystävää eri kaveripiireistä, enkä edes uskalla arvailla kuinka paljon aikaa järjestelyihin käytettiin. Omasta puolestani voin vain todeta, että kolmipäiväisen opiskelijavapun, joka huipentui sadan hengen ja kahden bussin pub crawliin, järjestäminen aikoinaan oli helppo nakki näiden polttareiden rinnalla. Toisaalta perusteelliset valmistelut olivat vaivan arvoiset: morsian sai ehkä eeppisimmät polttarit ikinä, ja tuntui aidosti nauttivan päivästä, johon kuului muun muassa salaisten tietojen saaminen stripparilta, asetaistelu ja Turun pelastaminen pommiuhan alla. Ja hauskaa oli järjestäjäpuolellakin: kännykät kävivät kuumina ja whatsupit piippailivat taukoamatta siinä vaiheessa, kun agenttimorsian totesi tietolähteen epäluotettavaksi ja lähti karkuteille. (Morsian kuitenkin löytyi myöhemmin Valintatalon takapihalta, go figure.)

Eeppistäkin eeppisemmät polttarit on siis vietetty ja kunnialla takana, ja on aika siirtää katse tulevaisuuteen. Ai mihin? No niihin häihin tietenkin! D-Day on perjantaina, hui miten jännää! Se tyttö, joka kippasi 4-vuotiaana ämpärillisen hiekkaa päähäni, menee naimisiin! <3 Olen aivan innoissani häistä, vaikka samalla poden huonoa omaatuntoa siitä, etten ole pystynyt osallistumaan niin paljon kuin haluaisin. Onneksi töissä vaihtui sopimus kuun vaihteessa, minkä ansiosta tällä ja ensi viikolla on aiempaa enemmän aikaa hääpuuhasteluille. Loppuspurtti! Tämän viikonlopun ohjelmassa on muun muassa kaasomekon muokkaamista ja pienimuotoista askartelua.

Häiden jälkeen alkaa sitten se surullisen kuuluisa graduarki *gasp*. Tilauksessa on siis aurinkoisia ja kirpeitä syyspäiviä inspiroitumiseen ja gradumotivaation löytämiseen! Vaihtoehtoisena suunnitelmana on istua kirkasvalolampun edessä ja muistella aurinkoisia syyspäiviä.

Mutta hei, nyt pitää kulauttaa kulauttaa moccachino loppuun ja kipaista balettitunnille!

PS. Kirjoittaessani tätä Sulhanen 13.9.2014 tuli kaupittelemaan joka tytön tarvikkeita: nenäliinoja ja tampooneja. Olihan kaverin kärsimystä lyhennettävä 20 sentillä.