Tapahtui tänä aamuna:
4.55 armottomassa kiiressä hampaita harjatessani tajuan, etten ole nähnyt avaimiani.
5.00 juoksuhiivin ympäri kämppää etsien avaimia
5.05 tuumaan, että ei se mitään, ettei avaimia löytynyt. J. on kuitenkin jo kotona, kun palaan. Eikä haittaa, vaikka etsimiseen tuhlaantuu aikaan, pyörällä pääsee asemalle hetkessä.
5.06 tajuan, että pyörän avaimet ovat samassa nipussa.
5.07 painan kirjaimellisesti puolijuoksua asemalle (onneksi viime kevään 6.30 Hämeenlinna-Helsinki bussi valmisti minua tähän). (Myöskin: lunta!!! ^^)
5.17 asemalla!
5.20 juna lähtee
5.25 löydän avaimet repusta.
Oletteko ihan varmoja, ettei tänään ole maanantai?
Virkeää
 |
| Hmrhmph! |
Hah, muillekin sattuu! Tuohon aikaan aamusta ei tarvitse olla edes maanantai, pääkoppa on vielä yöunilla ainakin mulla :)
VastaaPoistaMä oon miettinyt, että onko mun laukut liian isoja, onko niissä liian paljon roinaa vai onko niissä joku madonreikä, kun avaimet ovat aina hukassa, vaikka löytyvätkin sitten laukusta.
VastaaPoistaIhanaa, etten ole ainoa, joille tätä sattuu, Piparminttu! :D
VastaaPoistaSeregi, mä olen oikein yrittämällä yrittänyt, että avaimet, kännykkä ja kukkaro olisivat repussa tuossa nimenomaisessa taskussa. Ilmeisesti ainoastaan puuttuu usko siihen, että ne tosiaan olisivat siellä. Ei nimittäin tullut pitkin kämppää hiipatessa mieleenkään katsoa sieltä.