Kirjoitusblokki on vaivannut jo pidempään ja olen antanut sen rauhassa vaivata - itse en ole ollut blogin suhteen erityisen kunnianhimoinen edes silloin, kun sitä aktiivisimmillani olen kirjoittanut. Sen sijaan olen luottanut siihen, että bloggaaminen alkaa kiinnostamaan taas, kun minulla on taas sen vaatima aika ja energia. Jatkamisen aika on sitten, kun kirjoittaminen tuntuu taas mukavalta ja luontevalta, ei pakkopullalta.
Pikkuhiljaa alkaa tuntua siltä, että sen aika on taas. Mitään en kuitenkaan lupaa ainakaan vielä, sillä elämässä on ihan riittämiin velvotteita, ja haluan blogin olevan hauska ja viihdyttävä juttu myös minulle.
En edes muista, milloin olen blogissa viimeksi julkaissut (sen tiedän, että taukovuosien varrella on kirjoitettu useita postausten alkuja, jotka ovat jääneet julkaisematta punaisen langan, viimeistelyn puutteen tai itsekritiikin vuoksi).
Vuosi on pitänyt sisällään monenlaista. On ollut ensimmäisen vakkarityösopimus ikinä, gradua ja gradujumeja, kunnianhimoinen työprojekti ja ylitöitä, Pokemon Go:ta, baletin perus- ja kärkitossutunteja sekä ratsastustunteja. Ympyröitä, voltteja, laukkatreenejä, pohkeenväistöjä ja muutaman hetken verran nätisti koottu hevonen. Huteria varpaillenousuja pointe-tossuilla ja vielä huterampia tasapainoja, piruetteja ja Pähkinänsärkijää niin tuntien taustamusiikkina, harjoiteltavana koreografiana kuin Tampere-talossa yleisönäkin. Syysväsymystä ja -flunssaa, stressiä ja jaksamisen rajalle itsensä vetämistä. Reissuja talviseen Osloon, Torreviejan aurinkoon ja suolailmaan, Walesin vihreisiin metsiin, Irlannin iki-ihalle maaseudulle, Aran-saarille, jossa sielu lepää, ja kotoisaan Berliiniin. Keittiö- ja lattiarempan keskellä elämistä ja tavaroista laatikoihin pakkaamista, purkamista, uudelleenpakkaamista ja uudelleenpurkamista. Koirahaaveita. Reissuhaaveita. Hevoshaaveita.
Vuosi on ollut antoisa. Pitkä. Stressaava. Ja kuitenkin aika kiva. Kohta on aika käpertyä takan eteen nojatuoliin nauttimaan lyhyistä talvipäivistä ja pimeistä illoista. Nukkua ja levätä. Ottaa loppuvuosi rauhallisesti (joskin pääosin työpöydän äärestä käsin) ja ladata pattereita uutta vuotta varten. Tulkoon joulu!
torstai 22. joulukuuta 2016
perjantai 25. maaliskuuta 2016
Taas täällä!
Ei ole totta. Miten on mahdollista, että saan aikaiseksi kirjoittaa blogia ainoastaan silloin, kun meneillään on reissaajan pakollinen odotus: tunti turvatarkastuksen ja boardingin alkamisen välillä. Eli heipä hei ja terkkuja taas kerran Helsinki-Vantaalta ja yhtä ihanan kaakaon ääreltä kuin viimeksi tammikuussa kirjoitin.
Viimeksi matkakohteena oli Oslo, josta luonnostelin muutamaa bloggaustakin, mutta luonnoksina ne ovat pysyneet. Kevättalvi on hurahtanut sellaisella ryminällä ohi, että ei voi kuin ihmetellä, minne aika on kadonnut. No töihinhän se on kadonnut. Balettiin ja ilmajoogaan. Graduun. Ja onneksi myös ystävien näkemiseen.
Täydestä kalenterista huolimatta tuntuu, etteivät asiat etene. Gradu ei etene (kyllä se etenee, mutta ei niin nopeasti kuin toivoisi - miten niin se ei valmistunutkaan kolmen illan kirjoittamisen jälkeen?), baletissa on suorastaan takapakkia (yhden super-hyvän tunnin jälkeen seuraavat neljä ovat olleet ihan ihme sähellystä omalta osaltani ja tällä viikolla venäytin nilkkani), kämpän siivous ja vikoista muuttolaatikoista eroon hankkiutuminen ei etene (ei mikään yllätys siihen nähden etten ole uhrannut operaatiolle hetkeäkään aikaa, mutta kai silti saa murpattaa siitä?). Ainoa, mikä tuntuu kasvavan, on univelka. Gradustressi on pienentynyt, mutta graduahdistus kasvaa joka kerta, kun jatkan tulosten aukikirjoittamista (aineisto on niin huono että ihan nolottaa...). Kenties jokaisella gradulla on kiinteä määrä tuskaa jaettavana tekijälleen muodossa tai toisessa?
Aina matkustaminenkaan ei mene niin kuin Strömössä: meinasin äsken laittaa läppärin lataukseen lentoa varten, jotta akku riittää graduiluun lentojen aikana... kunnes tajusin pakanneeni laturin ruumaan menneeseen rinkkaan. Allekirjoittaneelle on siis luvassa pakkoloma, kun gradua ei kerta kaikkiaan voi edistää lentojen aikana (ja perillä alkaa pääsiäisloma!). Arvatkaa haittaako yhtään. ;)
Tänään tuli tällainen ajatuksen virta -postaus. Jotain fiksumpaa toisella kertaa - parin tunnin yöunilla ei mitään kauhean korkealentoista irtoa. Tämä mimmi lähtee nyt lomalle! Hyvää pääsiäistä!
Viimeksi matkakohteena oli Oslo, josta luonnostelin muutamaa bloggaustakin, mutta luonnoksina ne ovat pysyneet. Kevättalvi on hurahtanut sellaisella ryminällä ohi, että ei voi kuin ihmetellä, minne aika on kadonnut. No töihinhän se on kadonnut. Balettiin ja ilmajoogaan. Graduun. Ja onneksi myös ystävien näkemiseen.
Täydestä kalenterista huolimatta tuntuu, etteivät asiat etene. Gradu ei etene (kyllä se etenee, mutta ei niin nopeasti kuin toivoisi - miten niin se ei valmistunutkaan kolmen illan kirjoittamisen jälkeen?), baletissa on suorastaan takapakkia (yhden super-hyvän tunnin jälkeen seuraavat neljä ovat olleet ihan ihme sähellystä omalta osaltani ja tällä viikolla venäytin nilkkani), kämpän siivous ja vikoista muuttolaatikoista eroon hankkiutuminen ei etene (ei mikään yllätys siihen nähden etten ole uhrannut operaatiolle hetkeäkään aikaa, mutta kai silti saa murpattaa siitä?). Ainoa, mikä tuntuu kasvavan, on univelka. Gradustressi on pienentynyt, mutta graduahdistus kasvaa joka kerta, kun jatkan tulosten aukikirjoittamista (aineisto on niin huono että ihan nolottaa...). Kenties jokaisella gradulla on kiinteä määrä tuskaa jaettavana tekijälleen muodossa tai toisessa?
Aina matkustaminenkaan ei mene niin kuin Strömössä: meinasin äsken laittaa läppärin lataukseen lentoa varten, jotta akku riittää graduiluun lentojen aikana... kunnes tajusin pakanneeni laturin ruumaan menneeseen rinkkaan. Allekirjoittaneelle on siis luvassa pakkoloma, kun gradua ei kerta kaikkiaan voi edistää lentojen aikana (ja perillä alkaa pääsiäisloma!). Arvatkaa haittaako yhtään. ;)
Tänään tuli tällainen ajatuksen virta -postaus. Jotain fiksumpaa toisella kertaa - parin tunnin yöunilla ei mitään kauhean korkealentoista irtoa. Tämä mimmi lähtee nyt lomalle! Hyvää pääsiäistä!
lauantai 23. tammikuuta 2016
Lauantaiaamun freesiyttäjä
Vaikka olen hyvin harvoin aamukuudelta hehkeä, fiksu ja filmaattinen - varsinkaan herättyäni aamukolmelta kahtena aamuna peräkkäin - ei tällaisen aamukaakaon kanssa voi tuntea itseään kovinkaan ryytyneeksi, vaikka silmäpussit roikkuvat jossain navan tienoilla. Tämä taitaa nyt olla sitä arjen luksusta.
Erinomaista viikonloppua kaikille! Levätkää ja nauttikaa!
maanantai 4. tammikuuta 2016
Back!
Blogitaukoa alkaa olla jo hyvät yhdeksän kuukautta takana, ja pikkuhiljaa sormia alkaa jo vipattaa ajatus blogin ääreen palaamisesta. Enteilevän kuuloisen yhdeksän kuukauden aikana ei ole kuitenkaan mitään järin jännittävää tapahtunut, tavallista elämää vain. Gradu etenee edelleen tuskallisen hitaasti, mutta edistyy kuitenkin, osa-aikatyö ja pätkätyösopparit ovat nyt vaihtuneet täysiin tunteihin ja vakkarisoppariin (jei ja iik!) ja reissurintamalla puolestaan oli kahden viikon Ranska-Italia -mini-interrail sekä astmailijan yhdeksän päivän "terveysloma" Espanjan suola-alueella keskellä Suomen kurjinta syyspimeyttä. Terveysloma tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että luin kirjaa (luku-flowni on alkanut vihdoin tointua, jei!) ja neuloin villapaitaa samalla, kun hengittelin syvälle kitusiini hyvää tekevää suolailmaa.
Puoleen vuoteen mahtui myös melkoisen paljon "kyllä minä vielä näihin laihdun" -vaatteiden lahjoittamista kirpputorille ja pakolaiskeskuksen vaatekeräykseen ja ylipäätään turhasta tavarasta eroon hankkiutumista. Paljon on toki jäljellä, koska tavaroihin kiintyvälle hamsterille pitää antaa vähän aikaa prosessoida ero monen vuoden tuttavuuksista ennen kuin matka uuteen kotiin voi alkaa. Paljon tavaraa pääsi kuitenkin uusiin koteihin, onneksi, sillä lokakuussa oli edessä muutto uuteen opiskelijakotiin. Muuttopäätös tehtiin tyylikkäästi neljän tunnin varoajalla ja kämppää päästiin vilkaisemaan tuurilla, mutta jälkikäteen ajatellen talo, sijainti tai asunto ei juuri voisi olla parempi. No, ehkä äänieristystä voisi lisätä ja lämmitystä näin pakkasilla, mutta itse asunto on aivan ihana. <3 Muuttolaatikoita on vielä muutama purkamatta, mutta eivätköhän nekin löydä vielä paikkansa ennen seuraavaa muuttoa (joka ei onneksi siinnä vielä horisontissa!).
Uusi vuosikin on alkanut mainiosti flunssasta ja paukkupakkasista huolimatta. Vaikka syksyn pimeys tuntui kevyemmältä viime vuosiin verrattuna, olen silti äärettömän tyytyväinen päivien taas pidentyessä ja lumen valaistessa. Paukkupakkasetkaan eivät juuri hetkauta, kiitos joulun välipäivinä hankitun Icepeakin pitkän talvitakin. Itse asiassa pakkaskävelyt ovat uusi lempiharrastukseni, näin kahden päivän arviolla. :P
Ai niin, tulinhan minä tänne kertomaankin jotain. Syksyn viimeisintä sarjakoukutusta Pretty Little Liarsia mukaillen: I'm back bitches! ;)
---
PS. Kommentointimahdollisuus oli jäänyt pois päältä. Olin aivan autuaasti unohtanut, että blogissani taitaa olla joku bitti vinossa, minkä vuoksi kommentoiti pitää laittaa erikseen päälle joka postaukseen. Ensi kerralla paremmin. :)
Puoleen vuoteen mahtui myös melkoisen paljon "kyllä minä vielä näihin laihdun" -vaatteiden lahjoittamista kirpputorille ja pakolaiskeskuksen vaatekeräykseen ja ylipäätään turhasta tavarasta eroon hankkiutumista. Paljon on toki jäljellä, koska tavaroihin kiintyvälle hamsterille pitää antaa vähän aikaa prosessoida ero monen vuoden tuttavuuksista ennen kuin matka uuteen kotiin voi alkaa. Paljon tavaraa pääsi kuitenkin uusiin koteihin, onneksi, sillä lokakuussa oli edessä muutto uuteen opiskelijakotiin. Muuttopäätös tehtiin tyylikkäästi neljän tunnin varoajalla ja kämppää päästiin vilkaisemaan tuurilla, mutta jälkikäteen ajatellen talo, sijainti tai asunto ei juuri voisi olla parempi. No, ehkä äänieristystä voisi lisätä ja lämmitystä näin pakkasilla, mutta itse asunto on aivan ihana. <3 Muuttolaatikoita on vielä muutama purkamatta, mutta eivätköhän nekin löydä vielä paikkansa ennen seuraavaa muuttoa (joka ei onneksi siinnä vielä horisontissa!).
Uusi vuosikin on alkanut mainiosti flunssasta ja paukkupakkasista huolimatta. Vaikka syksyn pimeys tuntui kevyemmältä viime vuosiin verrattuna, olen silti äärettömän tyytyväinen päivien taas pidentyessä ja lumen valaistessa. Paukkupakkasetkaan eivät juuri hetkauta, kiitos joulun välipäivinä hankitun Icepeakin pitkän talvitakin. Itse asiassa pakkaskävelyt ovat uusi lempiharrastukseni, näin kahden päivän arviolla. :P
Ai niin, tulinhan minä tänne kertomaankin jotain. Syksyn viimeisintä sarjakoukutusta Pretty Little Liarsia mukaillen: I'm back bitches! ;)
---
PS. Kommentointimahdollisuus oli jäänyt pois päältä. Olin aivan autuaasti unohtanut, että blogissani taitaa olla joku bitti vinossa, minkä vuoksi kommentoiti pitää laittaa erikseen päälle joka postaukseen. Ensi kerralla paremmin. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)