Näytetään tekstit, joissa on tunniste matka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste matka. Näytä kaikki tekstit

torstai 27. marraskuuta 2014

UK in my mind

Eräänä päivänä viime viikolla puin uloslähtiessä päälleni ehkä mukavimman talvitakkini ja huppukaulaliinani, ja se iski: nimittäin Englanti-kuume. Kesti jonkin aikaa ennen kuin yhdistin palavan matkakuumeen tuohon päivään, mutta kyllä, sieltä se kumpusi: Middlesbroughin Princess Mallin kojusta ostetusta kaulaliinasta ja Edinburghista ostetusta talvitakista.

Palava hinku Englantiin siis on, mutta enemmän "kotiin" kuin "reissuun" fiiliksellä. En osaa eritellä, mitä Englannissa kaipaan: ihmisiä, tuttuja paikkoja, ystäviä, englantilaisuutta, ilmapiiriä vai kenties sitä versiota itsestäni, joka siellä asuessani olin. Tai ehkä kaipaan vain nollaamista yksin reissaamisen muodossa.

Sekään ei ole ihan selvillä, minne tahtoisin. Jo viime keväänä houkutteli Middlesbroughissa käyminen: olisi niin jännää käydä vaikka ihan päiväseltään pyörähtämässä kaupungissa ja harhailemassa yliopistolla muistoja verestämässä! Oi miten nostalgista! Ja toki olisi ihanaa nähdä Englantiin jääneitä ystäviä! Muutama uusi paikkakin houkuttelisi: Pohjois-Walesiin olisi ihana palata ja englantilainen maaseutu on jäänyt aivan liian paitsioon.

Pahimmassa matkakuumeessa vastaan myös osui Buzzfeedin lista, johon oli koottu 27 syytä, miksi Englannissa vaihto-opiskelu pilaa ihmisen. Voi miten monta kertaa olen murpannut ihan samoista asioista: Miksei Suomesta saa kunnon skonsseja? Miksei Strongbowta saa kätevissä kahden litran pulloissa? Miksei meillä ole Poundlandia? Tai linnoja joka kylässä? Tai Yorkshiren vanukkaita? Skonssien ja Yorkshiren vanukkaiden suhteen olen ollut jopa niin epätoivoinen, että olen itse niitä koittanut tehdä, vaihtelevalla menestyksellä.

Armottoman matkakuumeen kourissa ollessa on ehkä pahin virhe ikinä käyttää Googlen kuvahakua. Se ei nimittäin auta matkakuumeeseen sitten yhtään. Vai miten kamalalta Englannin maaseutu teidän mielestänne näyttää? ;) 


Kuvasta kiitos Wikimedia Commonsille

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Ohje mummo-simulaattoriin

Ristiselkä on kipeä, jalat ovat kipeät, lonkkaa vihloo lähes joka asennossa ja olo on ylipäätään hutera. Olenko yhtäkkiä ikääntynyt 50 vuotta? Onneksi en, oli vain yllättävän rankka työmatka. Reseptinä tällaiseen tilaan hankkiutumiseen suosittelen nousemista neljältä neljän tunnin yöunien jälkeen ja kiirehtimistä puolijuoksua 5.20 junaan, aamupalan syömistä junassa ja lounaan skippaamista, pari leipää kahvitauolla, ja lounasta/illallista vasta ilta seiskalta. Ja mitä suotta sen jälkeen menemään aikaisin nukkumaan, vaikka väsyttääkin. Ei, telkka auki ja kolme kierrosta kanavasurffausta ennen kuin uskot, ettei sieltä mitään katsomisen arvoista tule. Kone siis auki ja Netflixistä sarja pyörimään. Sen jälkeen voitkin seuraavat neljä tuntia herätä vähintään tunnin välein ja tokkuraisesti pohdiskella, että hampaat pitäisi pestä ja valot sammuttaa. Lopulta heräät aamuyöstä, peset hampaat ja sammutat valot, katselet hetken humalaisten vaellusta kohti yöbusseja ja menet oikeasti nukkumaan. Loppuyön havahdut säännöllisesti siihen, että on kylmä. Valitettaasti vain nukahdat ennen kuin ehdit tekemään asialle mitään.

Aamulla voit herätä aikaisin, esimerkiksi 6.30, ja mennä hotelliaamupalalle. Kannattaa muistaa, että lounasta ei ole luvassa, ja syödäsyödäsyödä tarpeeksi koko päivän varalle. Sen jälkeen voit armottomassa ähkyssä todeta olevasi jo myöhässä. Lisäbonuksena voit myöhästyä aamun ensimmäisestä palaverista, sillä saavuit työpaikalle myöhässä ja suunnitelmasi kaapata läppäri työpöydältä vauhdissa kainaloon ja tsekata palaveripaikka hissimatkalla kaatuu siihen, että läppärin akku on maagisesti tyhjä. Niinpä seisot tyhjällä käytävällä ilman, että läppärisi inahtaakaan ilman että edelleenkään tiedoät, missä jo meneillään oleva palaveri on.

Luonnollisesti koko aamun on kiirekiirekiire. Ai niin ja kiire. Saat juostua kaikki jutut, joskin lähdet järjestämään työhön liittyvää tapahtumaan 20 minuuttia myöhässä. Ja sitten onkin taas kiirekiirekiire. Sitten ei olekaan enää kiire, pidät nimilistaa tyypeistä ja talsit kaksi tuntia oppaan perässä. Jaat ihmisille maailmanpyörälippuja ja hoidat potentiaalisen kahvilakriisin kustantamalla kahvit omalla luottokortillasi (ja lisäät mielessäsi maantain to do -listalle kulukorvauksen tekemisen). Sen jälkeen tapat vielä tunnin verran kaupungilla ennen kuin kuuden tunnin kävelyn jälkeen nilkutat kipeän lonkkasi ja polvesi kanssa aseman tavarasäilytykselle ja lopulta tavaravuoresi kanssa junaan.

Jos siis mummo-simulaattorin kokeileminen kiinnostaa, kannattaa viettää vastaavat pari päivää. Lupaan, että efekti on toivottu. Minä puolestani ajattelin nukkua huomenna.