Syksyä ilmassa

Jo viikkoja olen tuntenut syksyn ilmassa. Viileä henki lämmön takana, aurinkoisten aamujen koleus. Öiden pimeys ja raikkaus. Ja vastahan oli heinäkuu. Toisaalta kesä on hujahtanut ohi, toisaalta se tuntuu kestäneen jo ikuisuuksia. Ehkä tänä vuonna sään ja vuodenaikojen vaihtelut laittaa merkille eri tavalla, pihalla koiranpennun kanssa seisoskellessa?

Vaikka tiedänkin, ettei syksy ihan vielä ole hiipimässä nurkan takaa, on syksyn tuntu ilmassa aina innostavaa ja toisaalta vähän haikeaakin. Toisaalta odottaa uusi vuosi, uudet haasteet, uudet harrastukset. Uusien kynien, penaalien ja koulureppujenkaan fiilis ei katoa syksyistä, vaikkei niitä ole tarvinnut hankkia enää vuosiin. Tänä vuonna kaikkeen uuteen ja jännään kuuluu myös uusi koti.

Syksyn innon, ruskan ja pimeiden syysiltojen odotuksen takana häämöttää jo enne talvesta, jonka pimeys tuntuu vuosi vuodelta raskaammalta. Ennen talven pimeyttä ja alkavaa talviunta on onneksi vuorossa vielä syksyn virtapiikki. Sitä tarvitaankin, jos gradun aikoo saada deadlineen mennessä valmiiksi. Huomasivat nimittäin vihdoin, että olen hengaillut turhan monta vuotta yliopistolla. Hommiin siis!