Olessani itse vielä pieni ala-astelainen äitini omaksui teini-ikäisen siskoni ystävän ajatuksen: "kyllä kaikki järjestyy". Sen jälkeen teema nousi säännöllisesti esiin aina, kun jokin oli pienessä elämässäni vialla. Lapsena en ajatusta oikein ymmärtänyt, mutta nyt vähän isompana ajatus on todettu toimivaksi.
Muistatteko, kun haaveilin omasta pienestä yksiöstä vanhassa Helsingissä? Oli ihan pienestä kiinni, etten sellaista jo saanut. Tai olisin saanutkin - ainakin arkikäyttöön -, mutta vastapäisen talon julkisivuremontti oli sen verran iso miinus kotona gradun kirjoittamista suunnittelevalle, että jään vielä odottamaan. Mutta voi kun se kämppä oli ihana! Hetken siis näytti siltä, että kaikki järjestyy melkein itsestään. Ja niin se järjestyikin - ei vain aivan suunnitelman mukaisesti. Pienen kantakaupungin yksiön sijaan muuttoautoni viekin vähän kauemmas, mutta ehkä maailman mukavimpaan asuntoon ikinä: nimittäin vaarini vanhaan kerrostaloasuntoon Hämeenlinnassa. Osa-aika kämppikseksi saan paljon maalla viihtyvän äitini, mutta lukioajan perusteella kämppistely tulee olemaan oikein kivaa.
Tämä viikko on siis kulunut asuntotilannetta arpoessa, eikä ole muutoin osoittanut erityisiä merkkejä tehokkuudesta. Mutta hauskoja menoja on ollut ja tulee olemaankin. Olen tällä viikolla leffaillut ja käynyt syömässä yhden siskon kanssa ja juhlinut synttäreitä ja ystävänpäivää toisen siskon kanssa. Tänään on vuorossa hengailua Seregin ja Arin kanssa, ja illasta Piparminttu saapuu kylään. Huomenna on luvassa turisteilua Piparmintun kanssa, ja maanantaina on vuorossa pikavisiitti Tallinnan lanka- ja saippuapuoteihin! Paljon kaikkea kivaa siis luvassa! Kaiken tohinan keskellä en vain ole ehtinyt käydä hankkimassa ystävänpäiväruusua itselleni, mutta ehkäpä sen vuoro on vihdoin tänään. :)
Hyvää ystävänpäivää kaikille, tuttuun tapaani vuorokautta myöhässä!
Ps. Pahoittelut kuvattomuudesta! Nyt ei ehdi, sillä alan olla jo kohta myöhässä kaikesta kivasta!
Minusta tuo on ehkä lohdullisin mantra ikinä, vaikka sen kanssa elämään opetteleminen onkin ollut takkuista. Asiat järjestävät itsensä ihan keskenäänkin, ilman että minä sotkeudun väliin ja murehdin niitä loputtomasti. Ne eivät järjesty välttämättä sillä tavalla kuin olisin ensin ajatellut ja halunnut ja usein ottavat siihen liikaa aikaakin, mutta ne järjestyvät. Jälkikäteen on helpottunut ja kevytkin olo, kun tajuaa, että tässähän tämä nyt oli, kaikki on siististi paketissa ja näinkin tämä homma saattoi mennä. Kun oppisi vielä lopettamaan sen murehtimisen ja olemaan sekoittamatta tervettä järjestelykykyä ja hullun itsepäistä asioiden kampeamista toisiinsa, asiat toden totta yleensä järjestyvät :)
VastaaPoistaJa kiva kuulla, että sait shampoot tehdyksi, toivottavasti osoittautuvat käytössä yhtä hyviksi kuin omat versioni :) Hieman yksilöllistähän on aina sekin, että mikä saippuaresepti/ylirasvoitus on kenenkin tukalle/päänahalle sopiva.
Moikka, sinut on jälleen haastettu: http://fuksianpunainenlanka.blogspot.fi/2014/03/haastetta-pukkaa.html
VastaaPoista