Lumipalloefekti

Sattuipa niin, että päätimme J:n kanssa hieman panostaa itseemme, ja J:n viime visiitille Helsinkiin vuokrasimme viikonlopuksi yksiön Kampista sen sijaan, että olisimme säätäneet kahden hengen sijoittelua 80 senttiselle sängylle ja 10 neliöiseen huoneeseen vuokraemännän ollessa 24/7 kotona suoraan oven (ja tilanjakaja verhon) takana. Kokemuksesta voin kertoa, ettei tuo ovi (saati sitten se verho) eristä edes normivolyymilla käytyä keskustelua.

Viikonlopuksi muutimme molemmat siis Kamppiin kahden rinkan ja läppärin voimin. Tavaroita rontatessamme ei voinut kuin naureskella, miten Italian reissulla selvisimme puolet kevyemmällä rinkalla. Mutta hei, Italiassa en rontannutkaan mukana viisi vuotta vanhaa läppäriä, jonka ikä on suoraan verrannollinen sen painoon, enkä enempää kuin yhtä kirjaa (Lonely Planet!), enkä täysiä shampoo-purkkeja. Niin, seli seli seli.

Olisiko tuollaisessa talossa kiva asua? 

Ja sinä perjantai-iltana se sitten tapahtui: yksiöhullaantuminen. Pääsin suunnilleen metrin asuntoon sisälle, kun päässäni alkoi pyöriä taukoamatta jostain fuksivuosilta tuttu mantra: "Tahtoo tahtoo tahtoo yksiön!" Tosin tällä kertaa mantran pituus on kasvanut: "Sellaisen, jossa on isot ikkunat ja ikkunalaudat, joilla voi istua! Sellaisen ihan ihan pienen, minulle ja gradulle, ja satunnaisesti J:llekin. Ja kyläileville kavereille! Ja sellaisesta kaupunginosasta, jossa on luonnetta!" (Ei sillä, että tämä Pasilakaan mikään kamala paikka ole, mutta sanoisin, että top3 syytä asua Pasilassa ovat liikenneyhteydet, Keskuspuisto ja Lidl. Oi sitä romantiikkaa.) Ja siitä perjantaista asti olen haaveillut pienestä yksiöstä jossain Helsingin vanhemmista kaupunginosista.

Tai ehkä tällaisessa?

Haaveiluni pääsi niinkin pitkälle, että aloin tsekkaamaan annetaan vuokralle -ilmoituksia läpi. Ja mitä ihanuuksia (ainakin tietokoneen näytöllä) sieltä löytyikään! Mutta jos fakta on, että tekee gradua ja osa-aikatöitä JA on toinen koti Jyväskylässä, on ehkä syytä heittää hellät jäähyväiset pikku yksiölleni Punavuoressa, ainakin toistaiseksi. Myöskin olen sen verran laiska muuttamaan, etten välttämättä viitsi siirtää peräkärryllistä omaisuuttani Jyväskylästä Helsinkiin vain todetakseni, että työt eivät jatkukaan yli kevään. Mutta kenties kesällä...

Joka tapauksessa tulin siihen tulokseen, että koska unelmayksiö ei ole ihan nurkan takana vielä odottamassa, alan tehdä tehdä nykyisestä huoneestani enemmän omani näköistä. Ensimmäisenä lähtevät hempeät kukkaverhot! Hahaa, tästä tuleekin hauska urakka! Ja voin luvata, että se etenee sitä nopeammin, mitä hitaammin gradu edistyy. Sijaistekeminen on sitä parasta tekemistä. :)

Tai kenties tällaisessa?

PS. Jostain luin, että Bloggerin tila käyttäjien kuville (ja videoille) on rajallinen, ja niinpä olen sitkeästi pienentänyt kuvia, kunnes äsken tajusin, että a) rakastan valokuvaamista, mutta pienennetyt valokuvat näyttävät hirveiltä, ja b) inhoan kuvien pienentämistä. Siispä mielummin kuin kiusaan itseäni ja lukijoitani huonoilla kuvilla, siirrän mielummin blogin uuteen uuteen osoitteeseen siinä vaiheessa, kun tilaa loppuu. Hyvästi pikseliset kuvat! Teitä ei tule ikävä.