Tänään pendelöidään taas eli toisin sanoen huomenta täältä 5.20 junasta. Hämmentävää kyllä, väsymyksen taso ei ole vuorokauden ajasta huolimatta erityisen huumaava. Mahdollisesti aivoni eivät ole vielä huomanneet, että olen hereillä. Uumoilen tosin, että töiden alkuun mennessä aivoni ovat tajunneet sen ja vaativat päästä nukkumaan. Laitan siis uskoni kofeiiniin.
Työt ja etenkin gradu ovat viime aikoina työllistäneet erityisen paljon, minkä voi harmikseni nähdä blogin päivitysvälissä. Kenties aikaa vielä olisi, mutta jatkuvan kiireen aiheuttama aivokuolema tappanut kaiken luovuuden.
Ylipäätään olen alkanut kyllästyä jatkuvaan kiireeseen, joka alkoi viime syksyn harjoittelun myötä, eikä koskaan loppunut. Näköjään se ei myöskään tule loppumaan, ellei asialle ihan oikeasti tee jotain. Eilen siis harmistuneena kaikesta kiirestä olin radikaali ja jätin illan balettitreenit väliin. Rakastan balettitreenejä, mutta syksyn kiireiden (polttarit, häät ja reissaamaaminen töissä ja vapaa-ajalla) sekä jatkuvan sairastelun vuoksi en ole päässyt puoliinkaan treeneistä ja motivaatio tässä vaiheessa syksyä ei ole kummoinenkaan. (Mental note to self: Älä koskaan ota harrastusta viikonlopulle, se on tuhoon tuomittu yritys.)
Eilen siis päätin hetken mielenjohteesta pitää vapaata, ja koska olin aikonut loppuun asti selvitä balettiin, oli J. luvannut tehdä ruokaa. Niinpä balsun perumisen jälkeen edessä oli vapaa ilta! Ihan oikea vapaailta! Ja mitä tein? Pyykkäsin, imuroin, tiskasin ja viiden kuukauden aikomisen jälkeen siivosin olohuoneen nurkan laatikkokasan. Auttelin J:ta vähän ruoan kanssa ja roudasin tavaroita pitkin kämppää ja etsin niille paikkoja, ja pelastin vihdoin mieltään osoittavat avokadon taimet kylppärin kärpäskarentteenista takaisin valoon. Vietin siis vapaailtani onnellisesti siivoten ja järjestellen, ja olin aivan tolkuttoman tyytyväinen sekä itseeni että vapaa-iltaani. Kenties kalenterini on hitusen liian tiivis, jos kaikista maailman asioista rauhallinen siivousilta tekee minut onnelliseksi?
Nyt taidan kuitenkin siirtyä pohtimaan aamun ensimmäistä ongelmaa: Kofeiinia vai torkut? Kas siinä vasta kysymys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti