Odotettu, rakastettu loma

Loma on hartaasti odotettu vieras lähes joka kodissa, meilläkin. Kesälomien suunnittelu alkaa keväällä, kun lomapäiviä pitää anoa kesää varten. Silloin mietitään, halutaanko lähteä ulkomaille ja milloin olisi otollinen aika, ja kuinka paljon lomapäiviä pitää säästää joulun välipäiville. Kesän toimistossa olleena kaikki käytävän varrella työskentelevät ovat jossain vaiheessa enemmän tai vähemmän voitonriemuisina julistaneet: kohta pääsee lomalle! Niinhän sitä on tapana tehdä, paahtaa työasioita järjestykseen ja samalla nautiskella jo valmiiksi ajatuksesta, että kohta ei tarvitse.

Loman suhteen olen jäänyt pohtimaan yhtä asiaa: Mikä tekee meistä niin pakkomielteisiä loman suhteen? Onko arki tosiaan niin ikävää, että lomaa pitää odottaa ja suunnitella kuukausitokulla? Tai että lomalta palaamista seuraa usein parin päivän kurjistelukausi, kunnes alistuu odottamaan seuraavaa lomaa? Sehän kuulostaa aivan nurinkuriselta! Vaikka tämän kesän kaksi lomaviikkoani ovatkin hurjan kivoja, niin eikö olisi ideaalimpaa että arki olisi yhtä kivaa? Tottakai loma mahdollistaa paljon sellaista, mitä arki ei salli, esimerkiksi viikonloppua pidemmän visiitin mökillä tai tuttavien luona tai matkan jonnekin vähän kauemmas, mutta uskon ihan vilpittömästi, että kyllä arkikin voi olla kivaa, jos panostaa itselleen tärkeisiin juttuihin. Itselleni on aiemmin, ja välillä edelleenkin, ollut hieman hankalaa hahmottaa, mitkä niitä oikeasti tärkeitä juttuja ovat, mutta hiljaa hyvä tulee. Eihän tässä ole mikään kiire minnekään.

Kaikesta huolimatta, on loppuun kuitenkin todettava, että "Ihanaa! Kesän viimeinen lomapätkä alkoi! Olkoon loman jälkeinen arki yhtä kiva kuin itse lomakin!