Avautumsista asiakaspalvelusta ja tekniikasta

Olen omista torimyyjävuosistani saakka tuntenut suurta myötätuntoa asiakaspalvelijoita kohtaan: miten kurjaa on, että idiootteja riittää asiakkaaksi vuoden jokaisena päivänä. Olen itse yrittänyt olla mahdollisemmin kiva ja helppo asiakas, olla ystävällinen ja pitkämielinen, enkä ole koskaan suuttunut asiakaspalvelijalle - ennen kuin tänään soitin DNA:n asiakaspalveluun. Siellä nimittäin nuori jolppi kertoi ylemmyyden tuntoisesti, ettei ole heidän ongelmansa, jos heidän laitteensa ja palvelunsa USB-yhteys ei toimi Windows 7:n kanssa (joka on tietty on niin harvinainen käyttöjärjestelmä, ettei mikään ihme ettei toimi). No, olisin kieltämättä paljon uskottavampi jos suuttuessani muuttuisin sanavalmiiksi ja teräväkieliseksi, enkä jäätyisi ja alkaisi itseä. Se puheli siis loppui hyvin nopeasti, Mutta siis hei oikeasti, palvelun tarjoajan ongelma ei ole jos heidän myymänsä palvelu ei toimi maailman käytetyimmän (tai ainakin myydyimmän) käyttöjärjestelmän kanssa. Ööö, mitä vitt...?

Nyt, purettuani tuntojani J:lle whatsupin välityksellä, saatuani loputtomasti sympatiaa ja tukea (<3), naputtelin kysymykseni vielä uudestaan DNA:n foorumille ja tein jatkosuunnitelman. Jos, tai kun, asiaa ei ratkea, taidan pakata kassiini sekä mokkulan että läppärini esimerkkikappaleena koneesta, jolla tuo pirun USB-yhteys ei toimi, ja mennä suoraan DNA:n liikkeeseen.

***

Huh, nyt purettuani hieman tuntojani alkaa huomattavasti helpottaa. Myöskin DNA:n foorum paikkasi ja jopa osasi kertoa, mistä vika saattaisi johtua. Nyt pöytäkoneessa on siis netti taas, vuorokauden äherryksen jälkeen. Jei!

Tosin tietokoneeseen uuden käyttöjärjestelmän asentamisen, netin kanssa säätämisen ja koneen vielä uudelleen asentamisen ansiosta ei ole ehkä ollut kaikkein rennoin tai tehokkain opiskelupäivä ikinä. Vaikka tietty en nyt sentään ihan koko aikaa ole jupissut suupielestäni uhkauksia koneelle ja mokkulalle: aamulla luin aurinkoisella parvekkeella tenttikirjaa, jossain välissä kävin parin tunnin aurinkolenkillä, josta jopa hölköttölin suurimman osan, ja myöhäiseksi lounaaksi tein avokaadopastaa ja rahkaa. Avokaadopastasta tuli hyvää, ja kastikkeen jämät toimivat erinomaisesti guagamolena. Rahka puolestaan on..eeh... äärettömän hapanta ja samalla jotenkin... juustomaista? Hämmentävää. Ehkä ei olisi pitänyt tehdä sitä kaksi viikkoa vanhasta maidosta. Tai antaa maidon piimittyä tuplasti pidempään kuin ohjeessa neuvottiin. Rahkan rakenne oli tälläkin kertaa outo ja muistutti enemmän tofua kuin rahkaa. No, kaikesta huolimatta rahka onnistui paremmin kuin ensimmäisellä kerralla: tuolloin siitä tuli mautonta ja rakeista, mikä oli yllättävän epämiellyttä yhdistelmä. Jänniä nämä keittiökokeilut. :)

Huomenna aurinko alkaa nousta taas sarastusvalon voimalla kello 4.55. Sisäinen kellonikin jo huutelee, että on aamuyö - viis siitä, että aurinko laskee vasta. Mukavaa illanjatkoa siis muille! Minä lähden nyt koisimaan!