Jotain muuta kuin opiskelua

Olen nyt viimeisen viikon aikana pidättäytynyt kirjoittamasta blogia? Miksi? No siksi, etten halua jatkuvasti valittaa, miten rasittavaa on tehdä kymmentä eri koulujuttua yhtä aikaa ilman että ehtii täysillä keskittyä mihinkään ja jatkuvasti juosta deadlinesta toiseen. Niinpä en ole kirjoittanut ollenkaan, koska mitään muutakaan en ole ehtinyt tekemään. Eilinen oli tosin ansaittu, mutta lisäkiireitä aiheuttava, poikkeus: aamusta pääsin testamaan personal trainerin palveluita demokerralla, jonka sain osallistumalla joulun alla hyväntekeväisyyskampanjaan, ja iltapäivä vietettiin Peurungan kylpylässä ja ravintolassa ystävän maisterijuhlia viettäen.

Personal trainer oli ihan mielenkiintoinen kokemus, vaikka väittäisin, että sellaisesta hyötyy vasta pidemmällä aikavälillä, kun traineri ehtii tutustua kunnolla treenattavan elämäntapoihin ja liikuntamieltymyksiin. Tuskallinen porrasrääkki sisältyi demokertaan, enkä kyllä yhtään epäile, että niitä portaita juoksemalla neljä kertaa viikossa pääsisi rantakuntoon loppukesään mennessä. Toisaalta ensimmäinen kierros porrastreeniä oli varsinaista kidutusta, joten olen ehkä hieman skeptinen, miten innostuneena jaksan juosta portaita ylös siihen asti, että sykkeet alkavat muuttua siedettäviksi. Eilisen maksimisyke oli nimittäin 199, ja siltä se kyllä tuntuikin. En ole kyllä yhtään varma, onko tuollaista treeniä noin älyttömillä sykkeillä mitään järkeä alkaa tekemään, sillä se vaikuttaa melkoiselta (valmiiksi vähäisen) liikuntamotivaation tappajalta. Ehkäpä siis aloitan treenin vähän kevyemmin, ja lisään tahtia sitä mukaan, kun kunto kasvaa.

Illallinen: härkää ja etanoita. 

Päivä kylpylässä oli ihan mukava, vaikka olin vähän pettynyt Peurungan poreallasvalikoimaan. Kylpylöissä nimittäin tykkään lillua poreissa ja nauttia lämpimästä vedestä, hierovista suihkusta ja ehkä vähän saunoistakin. Näiden suhteen Peurunka oli kuitenkin vähän pettymys (no ylläri, paikkahan on kuntoutuskeskus), vaikka lopulta onneksi löydettiinkin lämpimiä altaita ja vähän poreitakin. Ruokakin oli ihan hyvää, vaikkakin opiskelijabudjetille aivan liian arvokasta. Luulenpa, että on vielä matkaa siihen, että opin oikeasti arvostamaan ravintolassa syömistä muun kuin "no eipähän tarvitse kokata kotona" ja "pääseepähän viettämään aikaa kavereiden kanssa" takia.

Opiskeluseuralaiseni

Tämä ^ kaveri seuranani alkaa siis tämän päivän opiskelutsemppaus. Bloggailen taas, kun elämään kuuluu muutakin kuin opiskelua, opiskelua ja lisää opiskelua, eli luultavasta lauantaina kahden päivän hackathonin päättymisen jälkeen. Aurinkoista suunnuntaita itse kullekin!

--

Edit: Stressihajamielisyys jatkuu: Nousee tietokoneen äärestä laittaakseen kameran lataukseen. Kastelee kukat. Wait, what?