Syksyä ilmassa

Jo viikkoja olen tuntenut syksyn ilmassa. Viileä henki lämmön takana, aurinkoisten aamujen koleus. Öiden pimeys ja raikkaus. Ja vastahan oli heinäkuu. Toisaalta kesä on hujahtanut ohi, toisaalta se tuntuu kestäneen jo ikuisuuksia. Ehkä tänä vuonna sään ja vuodenaikojen vaihtelut laittaa merkille eri tavalla, pihalla koiranpennun kanssa seisoskellessa?

Vaikka tiedänkin, ettei syksy ihan vielä ole hiipimässä nurkan takaa, on syksyn tuntu ilmassa aina innostavaa ja toisaalta vähän haikeaakin. Toisaalta odottaa uusi vuosi, uudet haasteet, uudet harrastukset. Uusien kynien, penaalien ja koulureppujenkaan fiilis ei katoa syksyistä, vaikkei niitä ole tarvinnut hankkia enää vuosiin. Tänä vuonna kaikkeen uuteen ja jännään kuuluu myös uusi koti.

Syksyn innon, ruskan ja pimeiden syysiltojen odotuksen takana häämöttää jo enne talvesta, jonka pimeys tuntuu vuosi vuodelta raskaammalta. Ennen talven pimeyttä ja alkavaa talviunta on onneksi vuorossa vielä syksyn virtapiikki. Sitä tarvitaankin, jos gradun aikoo saada deadlineen mennessä valmiiksi. Huomasivat nimittäin vihdoin, että olen hengaillut turhan monta vuotta yliopistolla. Hommiin siis!  

Kännykkäaddiktioita

Melkoista, millainen suhde kännykkään on muodostunut ihan huomaamatta. Yleensähän reissussa hyväksyy sen, että nyt ollaan wifien varassa - bye bye some-elämä. Roaming kulujen poistuessa kesällä Telia on ottanut varaslähdön ja joihinkin liittymiin kuuluu jo nyt normaalihintainen netti EU- ja ETA-maissa. Hieman katkerasti ja siitä huolimatta, että Telian uusi liittymä on sekä kalliimpi että pienempi kuin vanha Soneran liittymäni, käännyin Telian puoleen, sillä vanhaan liittymään ei saanut enää datapakettia reissuun (ovela veto, Telia). Kaikesta huolimatta täytyy kuitenkin myöntää, että normaali netti reissussa on ihan mieletöntä luksusta, ihan vain sanakirja.orgin, karttojen ja aikataulujen, somen ja Pokemon Gon takia.

"Jee, kunnon netti ulkomailla 24/7" -kupla sai kuitenkin melkoisen kolauksen, kun kännykkä uhkasi sanoa sopimuksen irti reissun viimeisenä päivänä. Seuraavana päivänä kännykkä koki ihmeparantumisen, mutta puhelimen vielä kaatuillessa oli melkoiset fiilikset: 

Aluksi tuli epäusko: "Mitä tää puhelin oikein tekee...?" 

Sitten ärsytys: "Eihän se nyt noin vaan voi hajota!" 

Ja toiveikkuus: "Jospa se tällä korjaantuis." 

Ja kun ei korjaannu: "Voi ********* ***** *******, toimi *******!!!" 

Sitten neuvottelu: "Toimi? Jooko? Jooko?" 

Jonka jälkeen epätoivo: "Älä tee tätä mulle, pliis!" 

Ja lopulta hyväksyminen: "Ehkä mä luen sitten kirjaa."

Annettuani periksi ja kännykän levättyä puolisen vuorokautta, se alkoi taas toimia. Ensin vähän paremmin (30 sekuntia käynnistyksen jälkeen tilttaamisen sijaan se tilttasi vasta viiden minuutin jälkeen) ja sitten ihan normaalisti. Outoa. Siis todella outoa.

Mitä tästä opimme? Ei mitään. Paitsi että kännykät kuuluvat samoihin henkimaailman juttuihin kuin koodaaminen. Ja että kännykkävieroitusta voisi ehkä harkita tulevaisuudessa.

Loppuvuoden mietteitä

Kirjoitusblokki on vaivannut jo pidempään ja olen antanut sen rauhassa vaivata - itse en ole ollut blogin suhteen erityisen kunnianhimoinen edes silloin, kun sitä aktiivisimmillani olen kirjoittanut. Sen sijaan olen luottanut siihen, että bloggaaminen alkaa kiinnostamaan taas, kun minulla on taas sen vaatima aika ja energia. Jatkamisen aika on sitten, kun kirjoittaminen tuntuu taas mukavalta ja luontevalta, ei pakkopullalta.

Pikkuhiljaa alkaa tuntua siltä, että sen aika on taas. Mitään en kuitenkaan lupaa ainakaan vielä, sillä elämässä on ihan riittämiin velvotteita, ja haluan blogin olevan hauska ja viihdyttävä juttu myös minulle.

En edes muista, milloin olen blogissa viimeksi julkaissut (sen tiedän, että taukovuosien varrella on kirjoitettu useita postausten alkuja, jotka ovat jääneet julkaisematta punaisen langan, viimeistelyn puutteen tai itsekritiikin vuoksi).

Vuosi on pitänyt sisällään monenlaista. On ollut ensimmäisen vakkarityösopimus ikinä, gradua ja gradujumeja, kunnianhimoinen työprojekti ja ylitöitä, Pokemon Go:ta, baletin perus- ja kärkitossutunteja sekä ratsastustunteja. Ympyröitä, voltteja, laukkatreenejä, pohkeenväistöjä ja muutaman hetken verran nätisti koottu hevonen. Huteria varpaillenousuja pointe-tossuilla ja vielä huterampia tasapainoja, piruetteja ja Pähkinänsärkijää niin tuntien taustamusiikkina, harjoiteltavana koreografiana kuin Tampere-talossa yleisönäkin. Syysväsymystä  ja -flunssaa, stressiä ja jaksamisen rajalle itsensä vetämistä.  Reissuja talviseen Osloon, Torreviejan aurinkoon ja suolailmaan, Walesin vihreisiin metsiin, Irlannin iki-ihalle maaseudulle, Aran-saarille, jossa sielu lepää, ja kotoisaan Berliiniin. Keittiö- ja lattiarempan keskellä elämistä ja tavaroista laatikoihin pakkaamista, purkamista, uudelleenpakkaamista ja uudelleenpurkamista. Koirahaaveita. Reissuhaaveita. Hevoshaaveita.

Vuosi on ollut antoisa. Pitkä. Stressaava. Ja kuitenkin aika kiva. Kohta on aika käpertyä takan eteen nojatuoliin nauttimaan lyhyistä talvipäivistä ja pimeistä illoista. Nukkua ja levätä. Ottaa loppuvuosi rauhallisesti (joskin pääosin työpöydän äärestä käsin) ja ladata pattereita uutta vuotta varten. Tulkoon joulu!

Taas täällä!

Ei ole totta. Miten on mahdollista, että saan aikaiseksi kirjoittaa blogia ainoastaan silloin, kun meneillään on reissaajan pakollinen odotus: tunti turvatarkastuksen ja boardingin alkamisen välillä. Eli heipä hei ja terkkuja taas kerran Helsinki-Vantaalta ja yhtä ihanan kaakaon ääreltä kuin viimeksi tammikuussa kirjoitin.

Viimeksi matkakohteena oli Oslo, josta luonnostelin muutamaa bloggaustakin, mutta luonnoksina ne ovat pysyneet. Kevättalvi on hurahtanut sellaisella ryminällä ohi, että ei voi kuin ihmetellä, minne aika on kadonnut. No töihinhän se on kadonnut. Balettiin ja ilmajoogaan. Graduun. Ja onneksi myös ystävien näkemiseen.

Täydestä kalenterista huolimatta tuntuu, etteivät asiat etene. Gradu ei etene (kyllä se etenee, mutta ei niin nopeasti kuin toivoisi - miten niin se ei valmistunutkaan kolmen illan kirjoittamisen jälkeen?), baletissa on suorastaan takapakkia (yhden super-hyvän tunnin jälkeen seuraavat neljä ovat olleet ihan ihme sähellystä omalta osaltani ja tällä viikolla venäytin nilkkani), kämpän siivous ja vikoista muuttolaatikoista eroon hankkiutuminen ei etene (ei mikään yllätys siihen nähden etten ole uhrannut operaatiolle hetkeäkään aikaa, mutta kai silti saa murpattaa siitä?). Ainoa, mikä tuntuu kasvavan, on univelka. Gradustressi on  pienentynyt, mutta graduahdistus kasvaa joka kerta, kun jatkan tulosten aukikirjoittamista (aineisto on niin huono että ihan nolottaa...). Kenties jokaisella gradulla on kiinteä määrä tuskaa jaettavana tekijälleen muodossa tai toisessa?

Aina matkustaminenkaan ei mene niin kuin Strömössä: meinasin äsken laittaa läppärin lataukseen lentoa varten, jotta akku riittää graduiluun lentojen aikana... kunnes tajusin pakanneeni laturin ruumaan menneeseen rinkkaan. Allekirjoittaneelle on siis luvassa pakkoloma, kun gradua ei kerta kaikkiaan voi edistää lentojen aikana (ja perillä alkaa pääsiäisloma!). Arvatkaa haittaako yhtään. ;)

Tänään tuli tällainen ajatuksen virta -postaus. Jotain fiksumpaa toisella kertaa - parin tunnin yöunilla ei mitään kauhean korkealentoista irtoa. Tämä mimmi lähtee nyt lomalle! Hyvää pääsiäistä!

Lauantaiaamun freesiyttäjä

Vaikka olen hyvin harvoin aamukuudelta hehkeä, fiksu ja filmaattinen - varsinkaan herättyäni aamukolmelta kahtena aamuna peräkkäin - ei tällaisen aamukaakaon kanssa voi tuntea itseään kovinkaan ryytyneeksi, vaikka silmäpussit roikkuvat jossain navan tienoilla. Tämä taitaa nyt olla sitä arjen luksusta. 

Erinomaista viikonloppua kaikille! Levätkää ja nauttikaa! 

Back!

Blogitaukoa alkaa olla jo hyvät yhdeksän kuukautta takana, ja pikkuhiljaa sormia alkaa jo vipattaa ajatus blogin ääreen palaamisesta. Enteilevän kuuloisen yhdeksän kuukauden aikana ei ole kuitenkaan mitään järin jännittävää tapahtunut, tavallista elämää vain. Gradu etenee edelleen tuskallisen hitaasti, mutta edistyy kuitenkin, osa-aikatyö ja pätkätyösopparit ovat nyt vaihtuneet täysiin tunteihin ja vakkarisoppariin (jei ja iik!) ja reissurintamalla puolestaan oli kahden viikon Ranska-Italia -mini-interrail sekä astmailijan yhdeksän päivän "terveysloma" Espanjan suola-alueella keskellä Suomen kurjinta syyspimeyttä. Terveysloma tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että luin kirjaa (luku-flowni on alkanut vihdoin tointua, jei!) ja neuloin villapaitaa samalla, kun hengittelin syvälle kitusiini hyvää tekevää suolailmaa.

Puoleen vuoteen mahtui myös melkoisen paljon "kyllä minä vielä näihin laihdun" -vaatteiden lahjoittamista kirpputorille ja pakolaiskeskuksen vaatekeräykseen ja ylipäätään turhasta tavarasta eroon hankkiutumista. Paljon on toki jäljellä, koska tavaroihin kiintyvälle hamsterille pitää antaa vähän aikaa prosessoida ero monen vuoden tuttavuuksista ennen kuin matka uuteen kotiin voi alkaa. Paljon tavaraa pääsi kuitenkin uusiin koteihin, onneksi, sillä lokakuussa oli edessä muutto uuteen opiskelijakotiin. Muuttopäätös tehtiin tyylikkäästi neljän tunnin varoajalla ja kämppää päästiin vilkaisemaan tuurilla, mutta jälkikäteen ajatellen talo, sijainti tai asunto ei juuri voisi olla parempi. No, ehkä äänieristystä voisi lisätä ja lämmitystä näin pakkasilla, mutta itse asunto on aivan ihana. <3 Muuttolaatikoita on vielä muutama purkamatta, mutta eivätköhän nekin löydä vielä paikkansa ennen seuraavaa muuttoa (joka ei onneksi siinnä vielä horisontissa!).

Uusi vuosikin on alkanut mainiosti flunssasta ja paukkupakkasista huolimatta. Vaikka syksyn pimeys tuntui kevyemmältä viime vuosiin verrattuna, olen silti äärettömän tyytyväinen päivien taas pidentyessä ja lumen valaistessa. Paukkupakkasetkaan eivät juuri hetkauta, kiitos joulun välipäivinä hankitun Icepeakin pitkän talvitakin. Itse asiassa pakkaskävelyt ovat uusi lempiharrastukseni, näin kahden päivän arviolla. :P

Ai niin, tulinhan minä tänne kertomaankin jotain. Syksyn viimeisintä sarjakoukutusta Pretty Little Liarsia mukaillen: I'm back bitches! ;)

---
PS. Kommentointimahdollisuus oli jäänyt pois päältä. Olin aivan autuaasti unohtanut, että blogissani taitaa olla joku bitti vinossa, minkä vuoksi kommentoiti pitää laittaa erikseen päälle joka postaukseen. Ensi kerralla paremmin. :)

Yön hämärinä hetkinä

Täällä ollaan, elossa joskin nuutuneena. Syykin nuutuneisuudelle (ja kevään hiljaiselolle blogissa) on selvä: gradu sai vihdoin kiinni pakoilijan ja opiskelusta jo vieraantunut vanha kettu huomasi olevansa takaisin vanhoissa kuvioissa: tuskailemassa (ja lusmuilemassa) päivät gradun kanssa ja kirjoittamassa sitä öisin kolmen tunnin unilla muutamaa päivää ennen deadlinea. No, mihinkäs sitä toimivat opiskelumenetelmät vaihtaisi.

Tavallani opiskella öisin on pitkät juuret: Yläasteella sanoin palautetta, että kyllä ne tehtävät pitää tehdä aiemmin kuin edellisenä iltana (tai välitunnilla). Lukiossa tuli kommenttia, että kyllä yliopistossa viimeistään opit, ettei kaikkea voi jättää edelliseen yöhön (tekniikka, jota käytin lukiossa kaikkeen muuhun paitsi pitkän matikan yo-kokeeseen ja reaalin uusintaan). Koeviikoilla aloitin lukemisen edellisenä iltana kuuden maissa, luin koealueen läpi, nukuin kaksi tuntia, menin kokeeseen, josta painuin nukkumaan, ja toistin saman kuudesti. Yliopistossa tuli päällä paine, että nyt pitäisi olla suunnitelmallinen, aloittaa tenttiin lukeminen ja tehtävien tekeminen ajoissa, koska se ei vain onnistu edellisenä yönä. Tässä teille karu totuus: itse asiassa onnistuu. Olen suorastaan vähän järkyttynyt, miten hyvin edellisenä yönä opiskelu toimiikaan vielä yliopistossakin (huom. IT-puolella). Tottakai se edellyttää, että olet ollut hereillä luennoilla ja lukeminen on lähinnä kertailua ja että materiaali (niin kuin meillä on lähes aina) koostuu tiiviistä power point -kalvoista. Argumentti edellisen yön tenttiinlukua vastaan on perinteisesti ollut se, etteivät asiat jää mieleen pitkällä tähtäimellä. News flash: aloin lukemaan (eli siis laskemaan) todennäköisyyslaskenta A:n tenttiin viikkoa ennen tenttiä ja vanhat tentit tahkottiin läpi perusteellisesti moneen kertaan. Silti en muista kurssin sisällöstä juuri mitään (muuta kuin että luennot, demot ja harjoitukset eivät tuntuneet liittyvän mitenkään tenttitehtäviin), kun taas kansainvälisten projektien johtamisen, jonka tenttiin opiskelin edellisinä yönä, voisin mennä nyt kahden vuoden jälkeen tenttimään uudestaan ja pääsisin sen ihan varmasti läpikin. Toisin sanoen jos asia on kiinnostavaa, se jää mieleen luennoilta ja tehtäviä tehdessä, ei tenttiin lukiessa. Ja jos asia ei kiinnosta pätkääkään, niin mikään mahti ei saa sitä pysymään päässäsi muutamaa kuukautta pidempään ilman, että ylläpidät tietoa jotenkin. 

Tämän sanottuani täytyy heti lisätä vastuunvapautus itselleni: Tietenkään mitään uutta, laajaa kokonaisuutta ei (luultavasti) omaksu yhdessä yössä kuin korkeintaan sen verran, että pääsee ykkösellä tentin läpi. Eikä se myöskään päde kirjojen suhteen, ainakaan minulla, sillä koko yliopistoaikani olen tenttinyt yhden kirjan äärettömän suurella tuskalla, ja kaikkiin muihin materiaalina on ollut joku luentomoniste (sellainen 60-120 sivuinen tiivis peruspläjäys aiheesta) tai pari sataa power point -kalvoa muistiinpanoineen. Graduakaan tai muuta laajempaa tehtävää ei niitäkään kirjoiteta yhdessä yössä, mutta kolmessa pääsee jo pitkälle. Ei ehkä itse gradun kanssa, mutta minigradun kanssa kuitenkin. 

Ja hei, onhan se nyt aika kivaa uurastan muiden vielä nukkuessa, päivän valjetessa ja lintujen herätessä. :)

PS. Jos joku jäi ihmettelemään moista tarmonpuuskaa gradun suhteen, niin maanantaina on minigradun deadline. Explains things, doesn't it. 

Hei hei 2014, tervetuloa 2015!

Huh! Uuvuttava 2014 on vihdoin jäänyt taakse ja hyvä niin. Viimeisen vuoden aikana olen muuttanut neljästi ja asunut kolmessa eri kaupungissa, vaihtanut (fyysistä) työpaikkaa ja istunut tunteja ja taas tunteja julkisissa (toukokuussa keskiarvo oli 16 tuntia viikossa). Siinä ohessa olen haalinut kandin paperit kasaan, jatkanut gradun tekoa, vaihtanut aihetta ja aloittanut gradun tekemisen alusta.

Toisaalta vuoteen on kuulunut myös paljon positiivisia juttuja: jatkoin balettitunteja ja löysin käsillä tekemisen riemun ompelun, neulomisen, lankojen värjäämisen ja saippuan ja kynttilöiden teon muodossa. Maaliskuussa kävin seikkailemassa Pohjoisessa-Englannissa, kävelemässä Hadrianin muurilla Northumberlandissa ja kyläilemässä ystävän luona Newcastlessa. Heinäkuussa pakenin joka viikonloppu helteitä, ralleja ja kaupungin vilskettä mökin rauhaan ja elokuussa kuljeskelin Kööpenhaminan kaduilla ja hurrasin Cheekin stadionkeikalla. Syksyllä opin tärkeän asian: välillä saa ja pitää levätä, ihan luvan kanssa.

Vuoden vaihtuessa huomaa usein pohtivansa, mitä seuraavalta vuodelta toivoo. Koska en ole aivan kohtuuton, ainoa toiveeni vuodelle 2015 on tämä: vähemmän suuria muutoksia tälle vuodelle kiitos. En nimittäin laittaisi lainkaan pahaksi, jos alkava vuosi olisi ihan tavallinen, ei lainkaan elämää mullistava vuosi.

Hyvää Uutta Vuotta kera onnen norsujen!

Lukulista

Löysin ilmeisesti Keskisuomalaisen kokoaman listan kirjoista, jotka jokaisen suomalaisen pitäisi lukea. Aika sadan prosentin varmuudella voin luvata, etten tule kaikkia listan kirjoja lukemaan läpi, sillä edellinen kierros Kalevalan kanssa oli kammottava, mutta listalta löytyy myös monta kiinnostavaa tapausta. Ennen kaikkea ajattelin käyttää listaa 

1. Mika Waltari – Sinuhe Egyptiläinen
2. J.R.R. Tolkien – Taru sormusten herrasta
3. Väinö Linna – Tuntematon sotilas
4. Aleksis Kivi – Seitsemän veljestä
5. Väinö Linna – Täällä Pohjantähden alla 1-3
6. Agatha Christie – 10 pientä neekeripoikaa
7. Fjodor Dostojevski – Rikos ja rangaistus
8. Anne Frank – Nuoren tytön päiväkirja
9. Douglas Adams – Linnunradan käsikirja liftareille
10. Astrid Lindgren – Veljeni Leijonamieli
11. Antoine de Saint-Exupéry – Pikku Prinssi
12. J.K. Rowling – Harry Potter -sarja
13. Gabriel García Márquez – Sadan vuoden yksinäisyys
14. George Orwell – Vuonna 1984
15. Veikko Huovinen – Havukka-ahon ajattelija
16. Elias Lönnrot – Kalevala
17. Jane Austen – Ylpeys ja ennakkoluulo
18. Sofi Oksanen – Puhdistus
19. Astrid Lindgren – Peppi Pitkätossu
20. Mihail Bulgakov – Saatana saapuu Moskovaan
21. Richard Bach – Lokki Joonatan
22. Umberto Eco – Ruusun nimi
23. Tove Jansson – Muumipeikko ja pyrstötähti
24. J. & W. Grimm – Grimmin sadut I-III
25. Dan Brown – Da Vinci -koodi
26. Enid Blyton – Viisikko-sarja
27. Anna-Leena Härkönen – Häräntappoase
28. Ernest Hemingway – Vanhus ja meri
29. Goscinny – Uderzo – Asterix-sarja
30. John Irving – Garpin maailma
31. Louisa May Alcott – Pikku naisia
32. Victor Hugo – Kurjat
33. C.S. Lewis – Narnian tarinat
34. A.A. Milne – Nalle Puh
35. Henri Charriete – Vanki nimeltä Papillon
36. Alexandre Dumas – Kolme muskettisoturia
37. Emily Bronte – Humiseva harju
38. William Golding – Kärpästen herra
39. Juhani Aho – Rautatie
40. Leo Tolstoi – Anna Karenina
41. Frank McCourt – Seitsemännen portaan enkeli
42. Arthur C. Clarke – Avaruusseikkailu 2001
43. J.D. Salinger – Sieppari ruispellossa
44. Charlotte Brontë – Kotiopettajattaren romaani
45. Kurt Vonnegut – Teurastamo 5
46. Isaac Asimov – Säätiö
47. Aapeli – Pikku Pietarin piha
48. Leo Tolstoi – Sota ja rauha
49. Mauri Kunnas – Koiramäen talossa
50. Margaret Mitchell – Tuulen viemää
51. Nikolai Gogol – Kuolleet sielut
52. Albert Camus – Sivullinen
53. Kirsi Kunnas – Tiitiäisen satupuu
54. Hergé – Tintti-sarja
55. Miquel Cervantes – Don Quijote
56. Eduard Uspenski – Fedja-setä, kissa ja koira
57. Mark Twain – Huckleberry Finnin seikkailut
58. Johanna Sinisalo – Ennen päivänlaskua ei voi
59. Herman Hesse – Lasihelmipeli
60. Günther Grass – Peltirumpu
61. Jostein Gaarder – Sofian maailma
62. Leon Uris – Exodus
63. Lucy M. Montgomery – Pieni runotyttö
64. Ilmari Kianto – Punainen viiva
65. Franz Kafka – Oikeusjuttu
66. Guareschi Giovanni – Isä Camillon kylä
67. Lewis Caroll – Liisan seikkailut ihmemaassa
68. John Steinbeck – Eedenistä itään
69. Kari Hotakainen – Juoksuhaudantie
70. Paulo Coelho – Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin
71. Jules Verne – Maailman ympäri 80 päivässä
72. Risto Isomäki – Sarasvatin hiekkaa
73. Jaroslav Hasek – Kunnon sotamies Svejk maailmansodassa
74. Giovanni Boccaccio – Decamerone
75. Oscar Wilde – Dorian Grayn muotokuva
76. Milan Kundera – Olemisen sietämätön keveys
77. Homeros – Odysseia
78. Peter Hoeg – Lumen taju
79. Arthur Conan Doyle – Baskervillen koira
80. William Shakespeare – Hamlet
81. Eino Leino – Helkavirsiä-sarja
82. Stieg Larsson – Miehet, jotka vihaavat naisia
83. Yrjö Kokko – Pessi ja Illusia
84. Thomas Harris – Uhrilampaat
85. Raymond Chandler – Syvä uni
86. Jean M. Untinen-Auel – Luolakarhun klaani
87. Deborah Spungen – Nancy
88. Stephen King – Hohto
89. Laura Ingalls Wilder – Pieni talo preerialla
90. Laila Hietamies – Hylätyt talot, autiot pihat
91. Aino Suhola – Rakasta minut vahvaksi
92. Aleksandr Solzhenitsyn – Vankileirien saaristo
93. Mikael Niemi – Populäärimusiikkia Vittulajänkältä
94. Timo K. Mukka – Maa on syntinen laulu
95. Juha Vuorinen – Juoppohullun päiväkirja
96. Kjell Westö – Missä kuljimme kerran
97. Veijo Meri – Manillaköysi
98. Maria Jotuni – Huojuva talo
99. Juha Itkonen – Anna minun rakastaa enemmän
100. Jan Guillou – Pahuus

Mitä lukea vuonna 2015?

Törmäsin Imgurissa hauskaan lukuhaasteeseen, johon taidan tarttua. Joululomalla maltoin pitkästä aikaa uppoutua kirjaan ja muistin, miten kivaa lukeminen onkaan. Löysin sattumalta myös listan kirjoista, jotka jokaisen suomalaisen kuuluisi lukea,  mutta lukuhaasteena alla oleva versio on paljon innostavampi. Toki saatan ammentaa ideoita tuolta toiseltakin listalta. Katsotaan kuinka pitkälle pääsen! Hyvää Uutta Vuotta 2015!

Imgur

Ja samainen lista vielä helpommin muokattavassa muodossa:

• A book with more than 500 pages
• A classic romance
• A book that became a movie
• A book published this year
• A book with a number in the title
• A book written by someone under 30
• A book with nonhuman character
• A funny book
• A book by a female author
• A mystery or thriller (Anne Holt - Leijonan kita)
• A book with a one-word title
• A book of short stories
• A book set in a different country
• A nonfiction book
• A popular author's first book
• A book from an author you love you haven't read yet
• A book a friend recommended
• A Pulitzer Prize-winning book
• A book based on a true story
• A book at he bottom of your to-read list
• A book your mom loves 
• A book that scares you
• A book more than 100 years old
• A book based entirely on its cover
• A book you were supposed to read in school but didn't
• A memoir
• A book you can finish in a day
• A book with antonymns in the title
• A book set somewhere you've always wanted to visit
• A book that came out the year you were born
• A book with reviews
• A trilogy
• A book from your childhood
• A book with a love triangle
• A book set in the future
• A book set in high school
• A book with a color in the title
• A book that made you cry
• A book with magic
• A graphic novel
• A book by an author you've never read before
• A book you own but have never read
• A book that takes place in your hometown
• A book that was originally written in a different language
• A book set during Christmas
• A book written by an author with your same initials
• A play
• A banned book
• A book based on or turned into a TV show
• A book you started but never finished

UK in my mind

Eräänä päivänä viime viikolla puin uloslähtiessä päälleni ehkä mukavimman talvitakkini ja huppukaulaliinani, ja se iski: nimittäin Englanti-kuume. Kesti jonkin aikaa ennen kuin yhdistin palavan matkakuumeen tuohon päivään, mutta kyllä, sieltä se kumpusi: Middlesbroughin Princess Mallin kojusta ostetusta kaulaliinasta ja Edinburghista ostetusta talvitakista.

Palava hinku Englantiin siis on, mutta enemmän "kotiin" kuin "reissuun" fiiliksellä. En osaa eritellä, mitä Englannissa kaipaan: ihmisiä, tuttuja paikkoja, ystäviä, englantilaisuutta, ilmapiiriä vai kenties sitä versiota itsestäni, joka siellä asuessani olin. Tai ehkä kaipaan vain nollaamista yksin reissaamisen muodossa.

Sekään ei ole ihan selvillä, minne tahtoisin. Jo viime keväänä houkutteli Middlesbroughissa käyminen: olisi niin jännää käydä vaikka ihan päiväseltään pyörähtämässä kaupungissa ja harhailemassa yliopistolla muistoja verestämässä! Oi miten nostalgista! Ja toki olisi ihanaa nähdä Englantiin jääneitä ystäviä! Muutama uusi paikkakin houkuttelisi: Pohjois-Walesiin olisi ihana palata ja englantilainen maaseutu on jäänyt aivan liian paitsioon.

Pahimmassa matkakuumeessa vastaan myös osui Buzzfeedin lista, johon oli koottu 27 syytä, miksi Englannissa vaihto-opiskelu pilaa ihmisen. Voi miten monta kertaa olen murpannut ihan samoista asioista: Miksei Suomesta saa kunnon skonsseja? Miksei Strongbowta saa kätevissä kahden litran pulloissa? Miksei meillä ole Poundlandia? Tai linnoja joka kylässä? Tai Yorkshiren vanukkaita? Skonssien ja Yorkshiren vanukkaiden suhteen olen ollut jopa niin epätoivoinen, että olen itse niitä koittanut tehdä, vaihtelevalla menestyksellä.

Armottoman matkakuumeen kourissa ollessa on ehkä pahin virhe ikinä käyttää Googlen kuvahakua. Se ei nimittäin auta matkakuumeeseen sitten yhtään. Vai miten kamalalta Englannin maaseutu teidän mielestänne näyttää? ;) 

Kuvasta kiitos Wikimedia Commonsille

Tasapainoilua

Työn ja levon tasapainottaminen on se asia, jota en koskaan tunnu oppivan. "Kyllähän tässä hyvin ehtii tehdä töitä ja gradua, pitää kirppistä ja tehdä kaverin yritykselle nettisivut, blogata ja käydä baletissa pari kertaa viikossa, nähdä J:tä ja kavereita, tehdä kivoja reissuja ja levätä." Paitsi että ei. Ja siltä varalta, ettei hoksaa laittaa itseään jäähylle, elimistö hoitaa kyllä homman - tällä kertaa ruokamyrkytyksen ja flunssan yhdistelmän muodossa. Epäilen, että samaa temppua se on yrittänyt jo edellisen kolmen taudin kanssa, sillä en ole eläessäni sairastanut näin montaa eri tautia lyhyen ajan sisään kuin tänä syksynä.

Nyt pikkuhiljaa asian sisäistäneenä olen viettänyt pahimmat flunssapäiväni vuoroin Frendien seurassa ja vuoroin nukkuen. Pikavisiitit olen tehnyt myös 1500-luvun Ranskaan Reignin kiehtovaan maailmaan ja seurannut Sherlockin edesottamuksia Elementaryssa, mutta niitä ja YTHS:n visiittiä lukuun ottamatta en alkuflunssan aikaan juuri poistunut kodin ulkopuolelle ja hyvä niin. Joskus on nimittäin hyvä vain levätä ja ladata akkuja.

Nyt, kolme viikkoa myöhemmin, poden edelleen samaa flunssaa, mutta koska työnantaja ei ehkä olisi lämmennyt kolmen viikon sairaslomalle flunssan takia, olen uskollisesti ilmaantunut töihin milloin minkäkinlaisessa flunssapöhnässä ja köhässä. Vähän rauhallisempi arki on kuitenkin jäänyt, ainakin toistaiseksi, ja toivottavasti sen sellaisena saan jatkumaankin. Viikonloppuna ehdin vihdoin testaamaan saamaani vinkkiä pitää yksi päivä viikossa, jolloin ei ole pakko tehdä mitään ellei erityisesti halua. Oli muuten melkoista luksusta aloittaa ihanan laiska päivä nukkumalla puoleenpäivään. <3 Edellisen vastaavan olen kai pitänyt joskus alkusyksystä tai heinäkuussa nyt ainakin, kun olin mökillä. Ongelmaksi on lähinnä muodostunut se, että jos on arkisin töissä ja yliopistolla ja viikonloput menossa, on aikatauluttomien päivien määrä varsin rajattu. Tämänkin suhteen korjaukset ovat onneksi jo työn alla: tällä hetkellä joulukuulle on luvassa vain yksi työmatka plus joulunvietto Hämeessä, joten toivottavasti nollauspäiviäkin ehtii pitämään paremmin.

Mukavaa marraskuun viimeistä viikkoa kaikille! Olkoon joulukuu pirteä ja flunssaton!

Parasta juuri nyt

Muutamassa seuraamassani blogissa on tartuttu Parasta just nyt! -haasteeseen, jonka ideana on kertoa mahdollisimman monta asiaa, jotka ovat parasta just nyt omassa elämässä.

Tartunpa siis itsekin haasteeseen, sillä positiivisuus on parasta lääkettä syksyn kiireen, stressin ja kaamoksen keskellä.


Parasta juuri nyt:

- Flunssa alkaa olla voiton puolella, enää arviolta viikko jäljellä!

- Takana on tehokas päivä tenttiinluvun parissa - nyt kelpaa kellotella hetki sosiaalisen median parissa.

- Lauantaina juhlitaan tupareita, tupla-kandia (sekä minulta että J:ltä) sekä J:n kolmekymppisiä!

- Kämpässä alkaa puolen vuoden järjestelyn jälkeen olla tavarat paikallaan.

- Huomenna ei ole töitä - eli voi rauhassa valvoa vähän myöhempään. Kenties kaivan kohta tenttikirjan esille. ;)

- Gradu on tauolla tenttiinluvun vuoksi (okei, tätä ei ehkä saisi sanoa ääneen :P )

- Viikkotolkulla jatkunut pakkolepo flunssan vuoksi on tehnyt hyvää, ja huomaa selkeästi, miten paljon enemmän on energiaa.

- Helmikuussa kutsuu Fuengirola.

- Ja matkakuume houkuttelee myös bookaamaan lennot ihanaan Englantiin.

- Ihanat ystävät <3

Fanityttö

Taru sormusten herrasta -leffojen julkaisusta on jo yli 10 vuotta aikaa ja niin on myös suurimmista fantasiafanityttövuosistani. Uudet Hobitti-leffat ovat olleet viihdyttävää katsottavaa, mutteivät minun mielessäni lähelläkään ensimmäistä trilogiaa. Toisen trilogian viimeinen elokuva,The Hobbit: The Battle of the Five Armies, ei ole ole ollut samalla tavalla malttamattomasti odotettu kuin sijoittuvat neljä ensimmäistä Keskimaahan elokuvaa (*), mutta kaikista kuudesta elokuvasta ja behind the scenes -videoista leikattu musiikkivideo on kieltämättä ihanan nostalgista katsottavaa. Fanitytön sydäntä lämmittää erityisesti se, että kappaleen esittää ensimmäisestä trilogiasta tuttu Billy Boyd eli rakastettava Pippin-hobitti. 

Viimeisen Hobitti-leffan kunniaksi kaivoin esille ensimmäisen trilogian, joka on ollut aivan liian pitkään katsomatta. Bilbon syntymäpäiviä vietetään taas, ehkä noin 60.ttä kertaa! (**)

---

(* tai teknisesti ottaen Taru sormusten herrasta -trilogian osat 2 ja 3 sekä Hobitti-trilogian 1. osa, sillä en ollut kuullutkaan koko Keskimaasta ennen ensimmäistä leffaa.)

(** Bilbon syntymäpäivät ovat taloudessamme katsotuin videopätkä ikinä. Syy siihen on tämä: "Hei kulta, katsotaanko Sormusten herrat?" "Joo! Mistä aloitetaan?" "No alusta tietenkin!" Lopputuloksena olemme päätyneet katsomaan Bilbon syntymäpäivät noin 50 kertaa useammin kuin leffojen muut osat. )

PS. Päivän fun fact: Tiedättehän kuinka S-ketjun osuuskaupoilla on omat nimensä? No, näillä kulmilla se on Osuuskauppa Keskimaa. Tämä ja etenkin jokavuotiset Keskimaan pikkujoulut ovat saattaneet herättää hienoista hilpeyttä allekirjoittaneessa. 

PPS. Lyhennetäänkö "kuudettakymmenettä" todella "60.ttä"? I'm confused. Linkki

Etäisesti tuttu valoilmiö

Pendelöintiä

Tänään pendelöidään taas eli toisin sanoen huomenta täältä 5.20 junasta. Hämmentävää kyllä, väsymyksen taso ei ole vuorokauden ajasta huolimatta erityisen huumaava. Mahdollisesti aivoni eivät ole vielä huomanneet, että olen hereillä. Uumoilen tosin, että töiden alkuun mennessä aivoni ovat tajunneet sen ja vaativat päästä nukkumaan. Laitan siis uskoni kofeiiniin.

Työt ja etenkin gradu ovat viime aikoina työllistäneet erityisen paljon, minkä voi harmikseni nähdä blogin päivitysvälissä. Kenties aikaa vielä olisi, mutta jatkuvan kiireen aiheuttama aivokuolema tappanut kaiken luovuuden.

Ylipäätään olen alkanut kyllästyä jatkuvaan kiireeseen, joka alkoi viime syksyn harjoittelun myötä, eikä koskaan loppunut. Näköjään se ei myöskään tule loppumaan, ellei asialle ihan oikeasti tee jotain. Eilen siis harmistuneena kaikesta kiirestä olin radikaali ja jätin illan balettitreenit väliin. Rakastan balettitreenejä, mutta syksyn kiireiden (polttarit, häät ja reissaamaaminen töissä ja vapaa-ajalla) sekä jatkuvan sairastelun vuoksi en ole päässyt puoliinkaan treeneistä ja motivaatio tässä vaiheessa syksyä ei ole kummoinenkaan. (Mental note to self: Älä koskaan ota harrastusta viikonlopulle, se on tuhoon tuomittu yritys.)

Eilen siis päätin hetken mielenjohteesta pitää vapaata, ja koska olin aikonut loppuun asti selvitä balettiin, oli J. luvannut tehdä ruokaa. Niinpä balsun perumisen jälkeen edessä oli vapaa ilta! Ihan oikea vapaailta! Ja mitä tein? Pyykkäsin, imuroin, tiskasin ja viiden kuukauden aikomisen jälkeen siivosin olohuoneen nurkan laatikkokasan. Auttelin J:ta vähän ruoan kanssa ja roudasin tavaroita pitkin kämppää ja etsin niille paikkoja, ja pelastin vihdoin mieltään osoittavat avokadon taimet kylppärin kärpäskarentteenista takaisin valoon. Vietin siis vapaailtani onnellisesti siivoten ja järjestellen, ja olin aivan tolkuttoman tyytyväinen sekä itseeni että vapaa-iltaani. Kenties kalenterini on hitusen liian tiivis, jos kaikista maailman asioista rauhallinen siivousilta tekee minut onnelliseksi?

Nyt taidan kuitenkin siirtyä pohtimaan aamun ensimmäistä ongelmaa: Kofeiinia vai torkut? Kas siinä vasta kysymys.

Syksyn värejä

Weekend, here again?

Täälläkin starttaillaan viikonloppua taas, vaikkei se kovin tarpeeseen tullutkaan - on nimittäin ollut varsin rento viikko, kiitos enterorokon. Mutta hei, viikonloppu on aina kiva, vaikkei akuutisti sitä tarvitsisikaan. Harmaan lokakuisena päivänä ja viikon rokkoilun jälkeen viikonloppu pitää tietenkin aloittaa tilanteen vaatimalla tavalla: kylmällä kolalla ja lämpimillä leivillä nautittuna sohvalla viltin alla kirkasvalolampun loistaessa ja Elementary-sarjan pyöriessä. Fiksu, filmaattinen ja tehokas ehtii olla myöhemminkin, nyt aion nauttia hetken kolasta ja Sherlockin seurasta. 

Ohje mummo-simulaattoriin

Ristiselkä on kipeä, jalat ovat kipeät, lonkkaa vihloo lähes joka asennossa ja olo on ylipäätään hutera. Olenko yhtäkkiä ikääntynyt 50 vuotta? Onneksi en, oli vain yllättävän rankka työmatka. Reseptinä tällaiseen tilaan hankkiutumiseen suosittelen nousemista neljältä neljän tunnin yöunien jälkeen ja kiirehtimistä puolijuoksua 5.20 junaan, aamupalan syömistä junassa ja lounaan skippaamista, pari leipää kahvitauolla, ja lounasta/illallista vasta ilta seiskalta. Ja mitä suotta sen jälkeen menemään aikaisin nukkumaan, vaikka väsyttääkin. Ei, telkka auki ja kolme kierrosta kanavasurffausta ennen kuin uskot, ettei sieltä mitään katsomisen arvoista tule. Kone siis auki ja Netflixistä sarja pyörimään. Sen jälkeen voitkin seuraavat neljä tuntia herätä vähintään tunnin välein ja tokkuraisesti pohdiskella, että hampaat pitäisi pestä ja valot sammuttaa. Lopulta heräät aamuyöstä, peset hampaat ja sammutat valot, katselet hetken humalaisten vaellusta kohti yöbusseja ja menet oikeasti nukkumaan. Loppuyön havahdut säännöllisesti siihen, että on kylmä. Valitettaasti vain nukahdat ennen kuin ehdit tekemään asialle mitään.

Aamulla voit herätä aikaisin, esimerkiksi 6.30, ja mennä hotelliaamupalalle. Kannattaa muistaa, että lounasta ei ole luvassa, ja syödäsyödäsyödä tarpeeksi koko päivän varalle. Sen jälkeen voit armottomassa ähkyssä todeta olevasi jo myöhässä. Lisäbonuksena voit myöhästyä aamun ensimmäisestä palaverista, sillä saavuit työpaikalle myöhässä ja suunnitelmasi kaapata läppäri työpöydältä vauhdissa kainaloon ja tsekata palaveripaikka hissimatkalla kaatuu siihen, että läppärin akku on maagisesti tyhjä. Niinpä seisot tyhjällä käytävällä ilman, että läppärisi inahtaakaan ilman että edelleenkään tiedoät, missä jo meneillään oleva palaveri on.

Luonnollisesti koko aamun on kiirekiirekiire. Ai niin ja kiire. Saat juostua kaikki jutut, joskin lähdet järjestämään työhön liittyvää tapahtumaan 20 minuuttia myöhässä. Ja sitten onkin taas kiirekiirekiire. Sitten ei olekaan enää kiire, pidät nimilistaa tyypeistä ja talsit kaksi tuntia oppaan perässä. Jaat ihmisille maailmanpyörälippuja ja hoidat potentiaalisen kahvilakriisin kustantamalla kahvit omalla luottokortillasi (ja lisäät mielessäsi maantain to do -listalle kulukorvauksen tekemisen). Sen jälkeen tapat vielä tunnin verran kaupungilla ennen kuin kuuden tunnin kävelyn jälkeen nilkutat kipeän lonkkasi ja polvesi kanssa aseman tavarasäilytykselle ja lopulta tavaravuoresi kanssa junaan.

Jos siis mummo-simulaattorin kokeileminen kiinnostaa, kannattaa viettää vastaavat pari päivää. Lupaan, että efekti on toivottu. Minä puolestani ajattelin nukkua huomenna.

 

Aamulähtö

Tapahtui tänä aamuna: 

4.55 armottomassa kiiressä hampaita harjatessani tajuan, etten ole nähnyt avaimiani. 
5.00 juoksuhiivin ympäri kämppää etsien avaimia 
5.05 tuumaan, että ei se mitään, ettei avaimia löytynyt. J. on kuitenkin jo kotona, kun palaan. Eikä haittaa, vaikka etsimiseen tuhlaantuu aikaan, pyörällä pääsee asemalle hetkessä. 
5.06 tajuan, että pyörän avaimet ovat samassa nipussa. 
5.07 painan kirjaimellisesti puolijuoksua asemalle (onneksi viime kevään 6.30 Hämeenlinna-Helsinki bussi valmisti minua tähän). (Myöskin: lunta!!! ^^)
5.17 asemalla!
5.20 juna lähtee
5.25 löydän avaimet repusta. 

Oletteko ihan varmoja, ettei tänään ole maanantai? 

Virkeää maan tiistaiaamua kaikille! 

Hmrhmph!