Välillä pohtii, onko joskus vähän liiankin tunnollinen. Niin kuin nyt, lähiesimiehen lähetettyä kotiin lepäämään flunssaa pois kesken työpäivän. Kyllähän minä aamulla sairaspäivän pitämistä mietin - noin viiden minuutin verran. Ja sitten vedin vaatteet niskaan, ripsivärit silmiin ja kiipesin bussin kuuma Finrexin-muki kädessä.
Mihin se ilmoitan-itseni-sairaaksi-ja-nukun-koko-päivän -suunnitelma sitten kaatui? No, moneenkin juttuun. Kuten siihen, että tykkään nukkumisesta ehkä vähän liikaa, ja olen aikaisina aamuna kehittänyt psykosomaattisia päänsärkyjä, jotka ovat mystisesti kadonneet kymmeneen mennessä. Miksei siis psykosomaattista flunssantunnettakin? Ja siitä, että olen jossain aiemmassa työpaikassa koittanut paljon pahemmassa flunssa neuvotella itselleni sairaspäivää sillä menestyksellä, että sain tehdä vain kahdeksan tunnin päivän. Elintarvikkeita käsitellessä vielä, yök! Ja siitä, että tykkään olla tuolla harjoittelussa. :) Valtavan tietomäärän omaksumisesta uupunut ja vähän pihallakin saatan olla, mutta jokaisesta päivästä olen tykännyt. :) (Ja nyt päässäni kaikuvat vanhan englannin opettajani sanat: "Don't say "tykätä"!") Ja kaiken rehellisyyden nimissä flunssa ei aamulla ollut yhtä paha kuin nyt.
Joten nyt istun bussissa kohti päikkäreitä. Ainoa oikea vaiva aikaisesta kotiinlähdöstä on tulevien jouluvalojeni vaihdon lykkääntyminen, (en olekaan tainnut kertoa vielä uusimmasta addiktiostani eli facebookin vaihtoringeistä? Ehkä parasta koskaan!) mutta eiköhän sekin hoidu sitten ensi viikolla. Toivon olevani huomenna taas tolpillani, sillä huomenna on tarkoitus saada vaihdossa saippuaprojektini viimeinen puuttuva lenkki eli sauvasekoitin. Terveenä olisi kiva olla myös siksi, että J. suuntailee huomiseksi Etelään (jee!) ja tottakai myös siksi, että harjoittelussa on kivaa. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti