Ruokaöverit junassa

Viime aikoina olen istunut aiempaa ahkerammin pitkän matkan busseissa ja junissa, ja reissuevääni ovat koostuneet yksin omaan R-kioskin chilikanareissareista. Syynä tähän ovat aina ja ikuisesti iltapäiväruuhkat, joita aliarvioin kerta toisensa jälkeen. 

Tänään päätin kuitenkin olla kaukaa viisas: pakkasin itselleni mukaan eväät junaan, jotta selviäisin siihen asti, kun puoliltaöin pääsen kotiin Keski-Suomeen. Töiden jälkeen kävin ensimmäistä kertaa uudessa mysteeriharrastuksessani, jota kyllä hehkutan teille jossain vaiheessa vähän enemmänkin. Puolentoista tunnin treenin jälkeen kävi kuitenkin juuri se, mitä olin yrittänyt välttää: himo kaikkeen mahdolliseen. Suolaista! Makeaa! Proteiinia! Rasvaa! Hiilareita! Kaikki-mulle-heti-nyt! Eikä puhettakaan, että laukussa olleet maustamaton rahka ja appelsiinimehu olisi houkuttanut pätkääkään. Ja tadaa! Saanko esitellä: Överieväät! Nehän aivan näyttävätkin yhden hengen eväiltä vajaan neljän tunnin junamatkalle, eikö? 

Ruokaöverit! Edustalla ne fiksut ja kohtuullisen terveelliset
(ja pääosin syömättä jääneet) eväät, takana ne ah
niin himoitut ja epäterveelliset heräteostokset.  

Nämä menevät epäilemättä kategoriaan "Mihin tänään sorruin?"

Tästä oppineenä voisin todeta, että kenties seuraavalle reissulle ostan taas sen chilikanareissarin R:ltä. Ainakin se tulee terveellisemmäksi, jos ei halvemmaksi. 

***

Lopuksi ihan näin sivuhuomiona, että laihdutuslogiikkani ei taida olla aivan validia. Usein nimittäin ajatusta "hei, olen tainnut vähän laihtua" seuraa kohtuullisen pian ajatus "hei, nythän voisin syödä jotain epäterveellistä!". Eeh, wait, what? Tämä täytyy tosissaan ottaa työn alle, kunhan taas palaan oikeaan arkeen ensi viikolla.