Perjantai-illan askartelut presents: English Scones

Perjantai-illan skonssinhimoissani päädyin askartelemaan varsin onnistuneita ja autenttisen näköisiä ja makuisia englantilaisia skonsseja. Autenttisesti kermavaahdon ja hillon kanssa nautittuna toki, mutta teen korvasi tällä kertaa mukillinen kolaa. Itse asiassa brittiläinen konsepti Cream Tea on nimenomaan kermainen tee, skonssin ja sen lisukkeiden kera.  

Kymmenen minuutin ahkeroinnin lopputulos. 

Skonssi on siitä outo leivonnainen, että se tarjoillaan aina kermavaahdon, hillon ja voin kera. Ilmeisesti syöjä saa siis valita, haluaako skonssinsa makeina vai suolaisina, sillä itse leivonnainen on maultaan neutraali, jotain pullan ja sämpylän väliltä. 

Hyvää huomenta Punahilkka

Tältä kuvittelin laulun Punahilkan käyttävän...
Little Red Riding Hood by Jessie Willcox Smith, 1911
(Wikimedia Commons)

En ole koskaan ollut sujuva aamuherääjä, mutta yksi lapsuuteni mieleenjäävimmistä muistoista liittyy aikaisiin kouluaamuihin. Jostain syystä, niin kauan kuin vain voin muistaa, isäni koki mielekkääksi herättää koko lapsikatraan laulamalla "Hyvää huomenta Punahilkkaa, miltäs maistuisi kahvitilkka"-viisua kovaa ja korkealta lopettaen hieman epävireiseen "Kukkuluuruuseen". Tähänkään päivään mennessä en tiedä, onko kyseessä kenties joku oikea laulu vai herätystä varten kyhätty viisu. (Nyt nopealla googlauksella selvisi, että kyse on Immi Hellénin lastenrunosta 1800- ja 1900-lukujen vaihteesta. Samainen rouva on näköjään sanoittanut myös tutut lastenlaulut Suojelusenkeli ("Maan korvessa kulkevi.."), Pieni nokikolari, Oravan pesä ja Peipon pesä. Toisin sanoen pojot isälle innovatiivisuudesta ja runoon sopivan sävelen tekemisestä.) Toinen jälkikasvun herättämiseen käytetty bravuri oli "Jo nouskaa lapsikullat, jo käki kukkunut on". Lapsena en arvostanut näitä herätyksiä pätkääkään, mutta näin pari kymmentä vuotta myöhemmin alkaa oikeasti tajuamaan, miten mahtava idea lasten herättäminen laulamalla on. :D

..mutta tältähän laulun punahilkka
todellisuudessa näytti!
(Wikimedia Commons)

Ja niin, miksi lätisen aamuherätyksistä blogissa seitsemältä (nyt jo lähemmäs kahdeksalta) aamulla? No, sattumoisin heräsin 5.30 kirjoittamaan harjoitustyötä, joka esitellään seminaarissa tänään iltapäivällä. Klassisesti totesin, että "eihän tässä nyt NIIN kauan mene", kirjoitin harkkaa puoli tuntia ja siirryin mielekkäämmän tekemisen pariin. Kenties joudun kuitenkin palaamaan nyt takaisin armaan harjoitustyöni seuraan ja pohtimaan projektityökalujen käyttöä pienissä IT-projekteissa.

Kevätkooma

Kevätkooma otti ja iski tietenkin kesken pahimman deadline suman. Luonnollisestikin se on johtanut suman pahentumiseen entisestään sekä usean työn aikataulun myöhästymiseen ja vielä ekstrana tämän päivän harjoitustyöpalaverin unohtamiseen. No, osasyynä viimeiseen oli myös kännykän ja yliopiston kalenterien synkkauksen selkeä epäonnistuminen, sillä tsekkasin puhelimen eilen monta kertaa, ettei tänään varmasti ole mitään sovittua menoa.. Pitäisiköhän sittenkin ottaa takaisin käyttöön perinteinen kalenteri, kun sellaisen yliopisto on kerran lahjoittanut?

Vastauksena kevätkoomaani J. lähetteli pitkin päivää kuvia söpöistä corgeista. Corgit ovat nykyinen hurahdukseni koiramaailmassa. Onko dorkamman näköisiä koiria nähtykään? Ja sanon tämän täydellä rakkaudella, sillä suuri osa corgin hurmaavuudesta (omissa silmissäni) liittyy juuri sen älyttömään ulkomuotoon.

Ei kai kukaan muukaan voi murjottaa, jos nämä kaverit näyttävät tältä?
Kiitos, Wikimedia Commons.

Ehkä yritän tehdä harkkatyötä taas hetken...

Uusi opiskelupaikka palmun lehvien alla!

Valoriippuvainen

Myönnän: olen vuodenaika- ja ennen kaikkea valoriippuvainen. Elän parhaillaan sitä kevään viikkoa, jolloin hoksaan, että ennen kahdeksaa herääminenhän on kivaa! Talvella kun unirytmini lipsuu mahdollisuuksien mukaan siihen, että nukun yhteentoista asti ja valvon yöllä kahteen. Aamuheräämisessä auttaa huomattavasti auringonpaiste, vaikkeivät ne aamuaurinkon säkeet asuntoon sisään asti ylläkään. Vertailukohtana tämän päivän pirteälle ja hyväntuuliselle aamulle voi ottaa vaikkapa eilisen, jolloin ulkona satoi lunta ja sain hyvän tovin kammeta itseäni ylös sängystä. 

Muuten, sain vihdoin termarin käyttöön vuoden tauon jälkeen (Sulatin edellisen, sattumoisin J:n, termarin. Dudes, not kidding!), ja olen tällä viikolla testaillut erilaisia teeyhdistelmiä. Tänään oli vuorossa mustan teen, mustan inkivääriteen ja maten (joka ilmeisesti on teen kaltainen kasvi, mutta kofeiinipitoisempi) yhdistelmän testaaminen. No, päivän ensimmäinen kuppi maistuu about samalta kuin eilenkin (jolloin maustamaton musta tee puuttui kokonaan): matelta. Jotenkin maten maku muistuttaa vihreää teetä tai kenties ruohoa, mikä antaa mustan teen rakastajan teehen omituisen säväyksen. Oman näkemykseni mukaan ainoa syy juoda matea, on sen kofeiinipitoisuus. Mutta mitäpä sitä ei tekisi hereillä pysymisensä vuoksi? Ehkäpä huominen sekoitus maistuu jo paremmalta.

No, yliopisto, työhakemukset, harkkatyöt, videoluennot ja yksi miniessee odottavat. Oh, joy.

Päivän oivalluksia

Luovutin tänään yliopistolla hommien tekemisen aikaisin, jo kolmen maissa, kun päässä ei tuntunut liikkuvan väsymyksen ja kofeiinin yliannostuksen yhteistuloksena enää yhtään järkevää ajatusta. Kävelin kotiin lumisateessa, joka paikoin erehdyttävästi muistutti raesadetta, kuuntelin Dance of the Dragons -kirjaa kännykästä ja ihastelin loskaa (kyllä, sitä voi ihastella. Kevät!) ja linnunlaulua hyvinkin koomaisessa fiiliksessä. Kotona nukuin puolisen tuntia ja sitten puoli-flunssainen J. soitteli keskustasta illan suunnitelmista (eli niiden puutteesta). Synkästi jouduin kertomaan, että kouluhommia tiedossa illaksi(kin). Samoin kuin huomenna. Ja ylihuomenna. Ja... Sain paljon tsemppauksia illan työurakkaa ajatellen, ja vastaavasti toivotin J:lle pikaista flunssan ohimenoa. Vartin päästä soi ovikello. En reagoi, sillä kaverit ilmoittavat aina tulostaan etukäteen. Joku taulukauppias siellä kuitenkin on. Lukko raksahtaa, hetkonen.. J. oli päättänyt tuoda piristykseksi Subwayn triplasuklaa-cookien! On mulla ihana mies!

Iloksenne halusin jakaa kuvan työpöydän viritelmästäni.
Huomaattehan, miten hyvään käyttöön David Dayn Tolkienin Maailma on päässyt!
Nyt eri kokoisten näyttöjen alareunat ovat samalla korkeudella. :)
Takana pilkistävä viidakko puolestaan edustaa kolmea kuudestatoista
kotiviidakkoni asukkaasta. 

Ja vielä, jos jollekin on epäselvää, millainen aivotoiminnan taso on kofeiinin ja kooman risteystilassa, on tässä teidän iloksenne vielä kaksi havainnollistavaa kuvaa texasilaisen Trinity Universityn sivuilta. Melkeinpä väittäisin, että hämähäkkinä seittini olisi iltapäivästä muistuttanut kahden viimeisen seitin risteymää.

Päihteettömän hämähäkin seitti. 

Kofeiinihöyryissä olevan hämähäkin seitti. 

Ja unilääkkeiden alaisen hämähäkin seitti. 

Ja vielä näin loppuun linkki mielenkiintoiseen artikkeliin opiskelulääkkeistä/huumeista. Buustaus keskittymiskykyyn ja tehokkuuteen kyllä kelpaisi, mutta ehkäpä ei lääkkeiden muodossa kuitenkaan. Mitä mieltä te olette dopingista opiskelussa?

Päivän kohteliaisuus

Alla oleva gif-sarja on kuulema aivan kuin minä herätessä. Kiitos tästä! :D

Alkuperäinen sarja on peräisin Imgurista ja giffin osat puolestaan peräisin BBC:n uutisesta.