No, nythän tämä blogilusmuilu on mennyt ihan mahdottomaksi! Se alkoi klassisella kamala-kiire-eikä-inspiraatiota -syyllä ja on viime kuukausien aikana kehittynyt voi-kun-pitäisi-kirjoittaa-mutta-voi-kun-laiskottaa -tekosyyksi. Edellisen kokonaiset tekstin sain kirjoitettua kolme viikkoa sitten - ja se odottaa edelleen viimeistä puuttuvaa kuvaa, jota en ole saanut aikaiseksi siirtää kamerasta koneelle. Kenties siis tällä kertaa mennään ilman kuvia. Toinen syy kuvattomuuteen on tietty se, että kirjoitan tätä junassa kännykällä, eikä ainakaan Blogger-app ole erityisen lahjakas kuvien asettelussa, joten en taida edes uskaltaa kokeilla, miten kuvien lisääminen Bloggeriin
toimii Firefoxin kautta. (By the way, näillä näkymin Blogger toimii Firefoxissa paremmin kuin Blogger-app vielä koskaan!)
Aamun kysymys taitaa olla, miksi ihmeessä istun junassa tuntia ennen auringonnousua. No, samasta syystä kuin valtaosa muistakin matkustajista: matkalla töihin, tai minun tapauksessani harjoitteluun. Venytin nimittäin jo toista viikkoa peräkkäin viikonloppua palaamalla Helsinkiin vasta maanantaiaamuna. Teoriassahan tämä kuulostaa ihan fiksulta, mutta kieltämättä työteho saattaa olla hieman kyseenalainen, jos on hypännyt aamulla 5.20 junaan ja selviää silti töihin vasta yhdeksältä. Onneksi tänään matkaa ei ollut kuin tunti kolmen ja puolen sijaan, joten heräämisaikakin oli lähes siedettävä. (Mutta siitä huolimatta olen kohtalaisen tyytyväinen, että töissä odottaa kolme tölkkiä energiajuomaa..)
Mennyt viikko oli sekä lyhyt että kiva: maanantaina oli tiimin virkistäytymisiltapäivä ja olo olis kuin luokkaretkellä, kun jonotettiin paikasta toiseen ja esimies huuteli ja laski välillä ovatko kaikki mukana. Hauskaa siis, vaikken oikeita luokkaretkiä taannoin pätkääkään arvostanut.
Tässä vaiheessa täytyy myöntää, ettei minulla ole mitään käsitystä, mitä tapahtui tiistaista torstaihin - vanhuus ei tunnetusti tule yksin - mutta perjantaina päätimme olla Sisar-H:n kanssa kultturelleja ja mennä oopperaan. Itse tosin olin narikkaan asti siinä luulossa, että Taikahuilu on baletti. Hups, näytänkin kaipaavan kulttuurillista sivistämistä näköjään vähän enemmänkin. Joka tapauksessa ensimmäinen oopperakokemukseni oli varsin vaikuttava ja kansantajuinen, joten varmasti siellä tulee uudelleenkin käytyä - ainakin niin pitkään kuin saan opiskelijahintaisia viime hetken paikkoja! Sitä kuitenkin kenties voi harkita, kannattaako kolme tuntia pitkään oopperaan mennä perjantai-iltana työviikosta uuvahtaneen. Silmät nimittäin saattoivat lupsahdella aika ajoin, vaikka mitään en myönnä.
Viikon kruunasi Hämeenlinnassa vietetty viikonloppu. Lauantaina vietimme J:n kanssa laatuaikaa ja sunnuntaina näin vanhempia ja Sisar-H:ta. Ja jossain noiden kahden välissä (eli kolmeta sunnuntaiaamuna) kävin tavarajemmojani läpi ja löysin Helsingin vaihtoringin kautta monelle minulle turhalle tavaralle uuden omistajan. :)
Niinpä istun nyt junassa - Pasilan kohdalla - rinkka täynnä kenkiä, koriste-esineitä ja Hevoshulluja (ja yksi pelikin löytyy) ja laukku täynnä mehuja, hilloja ja talviomenoita. Kohta pääsenkin jo ahtautumaan paikallisbussiin tuon tavaravuoren kanssa. Tästä se viikko taas alkaa. :) Hauskaa viikon alkua kaikille ja ihania alkutalven päiviä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti