Ystäväni kehuttua Sveitsin maasta taivaaseen innostuimme: Sveitsiin! Lennot olisi helppo järjestää: Ryanairilla Italian Bergamoon lähelle Sveitsin rajaa. Majoituksen hinnaston tsekkaaminen muutti kuitenkin mielemme: Kaupungin ainoassa hostellissa kymmenen hengen makuusalissa yöpyminen olisi kustantanut 35 euroa yö. Kenties Sveitsi on parempi kohde sitten, kun molemmat työskentelevät täysipäiväisesti? Ja niin Sveitsi sai jäädä odottamaan valloitustaan.
Sveitsin hylkäämisen jälkeen olimme taas lähtötilanteessa, ja mutkien kautta päädyimme pohtimaan Lapin matkailua: ensin Suomen Lappiin ja kenties piipahdun Norjan puolella. Usemman päivän googlailun ja pyörittelyn jälkeen tajusimme erään hieman rajoittavan tekijän: me emme tiedä mitään Lapista, vaeltamisesta tai yleensäkään luonnossa elämisestä. Mitä Lapissa oikein tehdään, muuta kuin istutaan autossa tunti tolkkulla? Onko autossa istuminen oikeasti matkan arvoinen? Ja entä jos auto leviää tunturiin? Lopulta totesimme suosiolla, että olemme hyviä kaupunkilomalaisia, mutta erämaamatkailussa meillä on vielä parantamisen varaa. Kenties jonain toisena vuonna siis.
Ja niinpä sen sijaan, että olisimme lähteneet kotimaan matkalle pohjoiseen, päädyimmekin ex tempore varaamaan lennot sinne Bergamoon, minne alun perin suunnittelimme lentävämme. Erona tosin on, että nyt reittimme suuntaa Pohjois-Italiaan, ja oi ironiaa, taaskin paikkoihin, joissa olen ehtinyt jo kertaalleen sompailemaan. Olisiko tulkittavissa, että pidän tutuista matkakohteista? Tosin kaupunkien sijaan tämän reissun pääkohteita ovat Garda-järvi ja sen pohjoispäädyssä kohoavat, ennalta tuntemattomat (!) Italian Alpit, joille hajalan kiipeilemään!
Loppuun vähän kuvafiilistelyä reitin varrelta. :)
Italiassa suuntaamme nenämme kohti Bergamoa... |
..Garda-järveä... |
...ja Italian Alppeja... |
....Veronaa... |
...ja Venetsiaa. |
PS. Mielenkiintoista muuten huomata, miten aiemmin harrastin aina ehdotonta kaupunkilomailua ja nykyään vuoret, meri, metsät ja järvet ovat sitä parhautta. Jos vielä oppisin luonnossa selviytymisen jalon taidon edes perustasolla, niin kenties sinne uskaltaisi ihan oikeasti mennäkin. Irlannissa meillä oli J:n kanssa hieman traumaattinen kokemus, kun emme tajunneet hankkia karttaa lähtiessämme kävelemään "lyhyen lenkin" "merkityille reiteille". Merkityt reitit, my ass... Mutta sitten kun olen iso ja rikas (sitä odotellessa..) lähden kunnon issikkavaellukselle Islantiin! Ja hevosvaellukselle Uuteen-Seelantiin! Ja Skotlantiin..! Hmm, pitäisiköhän varata ratsastustunti...
Kuvat: Wikimedia Commons
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti