Oikenevia hampaita ja tutkimussuunnitelmia

Tuntuu, että takana olisi kovinkin hektinen puolitoista viikkoa, vaikka todellisuudessa vapaa-aikaa on ollut ihan kohtalaisesti. Viikkoon on mahtunut osaamispäiväkirjojen kirjoittamista, harjoitustyön ja tutkimussuunnitelman kirjoittamista, esittämistä ja opponointia, lautapelailua, lapsenvahtina olemista, kurpitsoiden säilömistä, energiaexperttikoulutusta, hammaslääkärikäyntejä ja aika ajoin ahkeraa siivoamistakin. Ehkäpä pitäisi joskus listata tekemiään asioita ylös tähän tapaan. Näin listattuna näyttää nimittäin siltä, että olen saanut paljon luulemaani enemmän aikaan. Jatkuvan tohinan lisäksi kaamosväsymys on viimein saanut minut otteeseensa ja aamu(päivä)n perinteisenä kamppailuna on ollut ikuinen ongelma: noustako nyt vai nukkuako vielä viisi tuntia lisää (koska ulkona joko pilkkopimeää tai synkän harmaata, eli ihan selkeästi on nukkumisaika).

Tänä aamuna kuitenkin poukkosin kuudelta ylös ilman mikäänlaisia ongelmia. Syy tähän? Puhdas pakko. Unohdin nimittäin, että seminaaria varten pitää opponoida tutkimussuunnitelma, joten luonnollisesti teen sitä näin aamusta sitten. Pidän aikaisin heräämisestä toisinaan, ihan totta, mutta esimerkiksi tänään en arvosta sitä tippaakaan. Väsymyksen lisänä (tottakai) tänään kinnaa se valitettava tosiasia, että haukotteleminen noin neljä kertaa minuutissa venyttää ikävästi alahampaitani. En oikein tiedä miten, mutta alahampaisiin toissapäivänä laitetut oiontavermeet kiristyvät jokaisella haukotuksella ja venyttävät muutenkin onnettomassa tilassa olevaa purukalustoani. Niinpä jokaista haukotusta seuraa alaleuassa puolen minuutin kivistys, joka haukottelutahtini ansiosta on ollut jatkuvaa viime tuntien ajan. Toisaalta oiottavassa purennassa on ehdottomat puolensa. Oionta toimii nimittäin myös erinomaisena dieettinä: koskaan ei ole tehnyt vähempää mieli syödä mitään aivan puhtaasti siitä syystä, että muiden kuin sosekeittojen, smoothieiden ja jogurttien syönti on vähintäänkin epämiellyttävää.

No, takaisin opponoinnin pariin. Ja sitten ihanan viikonlopun viettoon uhraamatta ajatustakaan koko gradulle!