Run, it's here!

Jyväskyläläisten vuotuisa massapakoviikonloppu, toiselta nimeltään Neste Oil Rally, on taas koittanut. Hieno tapahtuma, jos pitää lajista. Ainakin luulen niin, itse en ole rallin hienoutta vielä ymmärtänyt. Totuuden nimissä täytyy myöntää, etten ole koskaan seurannut paikan päällä kuin yhtä ratakoetta, jonka totesin kuolettavan tylsäksi. Niin ilmeisesti totesi moni muukin, sillä itselleni jäi päällimmäiseksi fiilis, että ihmiset olivat tulleet paikalle nautiskelemaan anniskelualueen antimista, eivät katsomaan ratakokeita. Vaikka ralli lajina on jäänyt tuntemattomaksi, tapahtuman oheisvaikutukset ovat sen sijaan tulleet tutuiksi viimeisen kahdeksan vuoden aikana.

Ralleista onneksi selviytyy muutamaa helppoa ohjenuoraa seuraamalla.

1) Mikäli voit, poistu kaupungista jo ennen rallien alkua. Jos poistut tai saavut kaupunkiin kesken rallien, selvitä, missä sen päivän erikoiskokeet ajetaan. Voin luvata, että erikoiskokeiden läheltä et halua ajaa (sanoo hän kokemuksen syvällä rintaäänellä).

2) Tankkaa auto ja tee ruokaostokset ennen kuin rallihinnat astuvat voimaan. Ralliviikolla bensan hinnan nousu on suorastaan maagista.

3) Selvitä asutko varikko- tai erikoiskoealueella. Selvitä tarvitsetko lupalappua autoon alueelle pääsemiseksi. Jos tarvitset, hanki sellainen tai varaudu parkkeeraamaan muutaman kilometrin päähän ja kävelemään loppumatka.

4) Jos et asu varikko- ja erikoiskoealueella, välttele niitä kuin ruttoa. Myös keskusta on pannassa, ellet haluat istua tuntitolkulla terassilla kuuntelemassa, kuinka keski-ikäiset rallimiehet muistelevat nuoruutensa ralleja. Jos kuitenkin menet keskustaan varaudu siihen, että kaikki terassit ovat täynnä keski-ikäistä rallikansaa ja meno muuttuu sitä railakkaammaksi, mitä pidemmälle ilta(päivä) jatkuu.

5) Jos voit välttää varikkoalueen läpikulkua, tee se. Jos et, varaudu kävellen ja pyörällä liikkuessa siihen, etteivät kevyelle liikenteelle aidatut reitit ole niitä suorimpia tai leveimpiä. Auton kanssa riittää, että varaudut jonottamaan.

6. Hanki korvatulppia. Ihan varmasti joku naapureistasi on vuokrannut asuntosa rallikansalle.


Hyviä ralleja niille, jotka niistä aikovat nauttia, ja pikaisia ralleja meille muille!

Lomafiiliksellä

Minun mielesssäni kesä on aina ollut vapauden ja mahdollisuuksien aikaa. Se aika vuodesta kun tehdään ex tempore -suunnitelmia ja mennään fiiliksen mukaan. Suunnitelmia tehdessäkin niihin suhtaudutaan asianmukaisella joustolla: ei haittaa jos lukee läpi yön hyvää kirjaa tai jos kolmen päivän mökkisauma venyy kahdeksi viikoksi. Tänä vuonna on boheemi lomaelämän aika vuosilomapäivien rajallisen määrän vuoksi aiempia vuosia lyhyempi, mutta siitä on nautittu vähintään yhtä perusteellisest: on uitu ja luettu aurinkotuolissa koko päivä laiturin nokassa, poltettu nuotiota ja värjätty lankoja, nukuttu päikkäreitä, nähty perhettä ja vanhoja ystäviä, syöty vaniljajäätelöä tuoreiden mansikoiden kera ja käyty kauppa-autolla. Mökkiloman ainoa perustavan luonteinen vika on ainoastaan se, että se lähes joka kerta loppuu liian nopeasti.

Näemmä arki kuitenkin kuluu yhtä nopeasti, sillä ensimmäinen työviikko loman jälkeen on päivää vaille pulkassa. Onneksi arkenakin on ehtinyt vähän chillaamaan, vaikka yhden pitkän illan käytinkin muutosta jääneen metrin korkuisen vaatekasan sijoitteluun. Vaatteiden läpikäynti nostaa aina esille kestokysymyksen: pitäisikö näistä ihanista, monen vuoden takaisista suosikeistani, kyllä-minä-vielä-niihin-joskus-mahdun -vaatteista hankkiutua eroon? Ei? Nehän ovat aivan ihania! Ja hei, ehkä joskus...?

Mutta nyt harhaudun aiheesta. Onneksi arkeenkin tosiaan mahtuu lomafiilistä. Niin kuin vaikka parvekkeella hengailua, sateenkuuntelua ja salamoiden bongaamista. Ihanan sadeillan ja tervetulleen viileyden lisäksi olen ihan pikkuisen tyytyväinen, että mokomat rallit saivat kostean vastaanoton. Ehkä ne ensi vuonna siirtyisivät Lahteen, jos tänä vuonna sataisi koko neljä päivää...? Joo..? Ehkä ei, mutta sateen ropinan vaimentaessa moottorin kumua ja naapuriparvekkeelta raikaavaa ralliradiota ja helikoptereiden pysyessä ukkosen aikana maassa voi melkein kuvitella, että tulossa on taas yksi rauhallinen kesäviikonloppu Jyväskylässä. Ja lomafiiliskestäni en luovu, oli rallit tai ei. :)

Jaopuksi vielä kunnon kuvapläjäys mökkielon ihanuudesta! 

Mökkilomalla ostokset tehdään tietysti kauppa-autossa

ja ostokset nautitaan asiankuuluvasti terassilla. 

Jäätelön syömisen ohessa tehtiin värjäyskokeiluita
sinipuulla (ja lupiinilla ja maitohorsmalla).

Välillä käydään vaeltelemassa Koljonvirran taistelun maisemissa

Juhani Ahon kotikonnuilla

ja Neulatammella. 

Ja iltaisin ihailtiin auringon laskua

ja kuuman päivän jälkeen kohoavaa usvaa

ja nautittiin viilenevästä illasta. 

Arvonta Weban blogissa

Hei! Elossa ollaan! Olen jopa suunnitellut lähipäiville postausta, näette sitten. :)

Poikkesin vain mainostamaan Weban Neula ja vasara -blogin arvontaa. Käykäähän kurkkaamassa ja osallistumassa. :) Nyt takaisin nauttimaan mökin ihanasta rauhasta! <3 Vi ses!

Muutosvastarintaa

Muutosvastarinta. Tuo ah niin tuttu termi, joka putkahtelee esiin vähän väliä. Omalla alallani siitä puhutaan uusien järjestelmien ja menetelmien käyttöönottojen mennessä metsään, mutta nyt viimeisen kuukauden aikana olen todennut, että oma muutosvastarintani on jossain ihan muualla. Oma muutos(muutto)vastarintani kuulostaa suunnilleen tältä: "Eijeijeijei, en halua muuttaa, en HALUA! Enenen! En!!"

Jep. Pienessä pattitilanteessa siis ollaan. Käytiin tänään katsomassa J:n kanssa ihanaa ihanaa kaksiota, joka täyttää lähes jokaisen kriteerin, jonka olen tulevalle kämpälle asettanut: vaalea, valoisa, aurinkoinen ja isolla parvekkella varustettu. Nyt vielä odotellaan,  että saadaanko kämppä, mutta muutoksen vastustaja päässäni on riehaantunut: "Eieiei!!!", se huutaa. Kyse ei ole siitä, ettenkö haluaisi muuttaa J:n kanssa saman katon alle tai siitä, että kämpässä olisi jotain vikaa. Sen ainoa vika on nimittäin siinä, ettei se ole nykyinen kotini (remontin jälkeen tietty). Tietäisikö kukaan, miten yksiöön taiotaan 10 neliötä lisää..?

Kieltämättä on sääli, etten ole huomenna kotona. Muuttoa vastustavalle minälleni olisi nimittäin tehnyt hyvää katsella, kun rakennusmiehet talsivat pitkin mopattua lattiaani kuraiset saappaat jalassaan taustamusiikkinaan parvekkeen alla mylläävän kaivinkoneen jyly ja rappukäytävästä kantautuvat poran ja teollisuustuulettimen äänet  kaivinkoneen varren (tai miksi sitä kauhaan johtavaa osaa kutsutaankaan) viuhuessa ikkunan takana. Muutama päivä sitä menoa ja muutto alkaisi vaikuttaa huomattavasti paremmalta vaihtoehdolta, etenkin kun remonttia on kestänyt vasta kuukauden ja neljä on vielä edessä. Ja remontin jälkeenkin asunnosta tietty puuttuisi se 10 neliötä J:n mukaan mahduttamiseksi.

Järki-minä tietää, että uudestakin kämpästä tulee kiva ja kotoisakin, ja jossain vaiheessa ehkä jopa koti, mutta tunne-minä haluaisi jäädä ikuisesti omaan kotiinsa. Ja taikoa sen ylimääräisen huoneen tietty. Hei haltiakummi, kurpitsakärryt voit jättää kotiin, mutta miten olisi yksi vesimelonihuone?

Getaway weekend

Toisen polttarit ovat toisen rantaloma. :)

Muutto vol 3, 2014?

Huh, kun elämä heittelee joskus. Olin jo ehtinyt onnitella itseäni: ei yhtään muuttoa tai suuren suurta muutosta ennen syyskuuta. Kenties olisi pitänyt ennakoida, ettei se nyt ihan niin sujuvasti mene. Siitä asti, kun töiden jatkuminen kesällä on vaikuttanut mahdolliselta, olen suunnitellut pyytäväni siirtoa Jyväskylään ainakin kesän ajaksi. Esimies ei ole ajatusta juuri vastustanut, ja olen hehkuttanut mielessäni, että pääsen vihdoin kotiin. Yhdeksän kuukauden odotuksen jälkeen pääsen muuttamaan takaisin kotiin! No, taloyhtiön viimeiset kolme vuotta suunniteltu ja viisi kuukautta kestävä remontti alkaa kyllä vähän ikävään aikaan. Mutta hei, infolapussahan lukee, että asunnot ovat asumiskelpoisia koko vuoden. Tarkemmalla lukemalla niissä kyllä puhutaan vesi-, sähkö- ja viemärikatkoista, timanttiporauksesta, asbestin purkamisesta, huonekalujen peittämisestä ja siirtämisestä pois remontin tieltä... Ei siis lopultakaan ollut hirveän hankala päätös muuttaa omaisuutemme J:n kanssa saman katon alle, ja toivottavasti vielä lähiviikkoina. Jos siis sopiva kämppä löytyy. Kolmas muutto vuoden vaihteen jälkeen siis luvassa. Ihan vielä en tosin ole päättänyt ollakko innoissaan vai stressaantunut muutosta, jonka tekemiseen ei ole aikaa, mutta joka pitkällä juoksulla ehkä yksinkertaistaa elämää hieman.

***

Kenties remontti kuitenkin tuli hyvään aikaan, sillä minä olen niitä onnettomia, jotka kiintyessä johonkin paikkaan todella kiintyvät siihen. Jyväskylän kotini on ollut pitkäaikaisin asuntoni sitten lapsuuden kotini, enkä voi kunnolla sanoin kuvata, miten rakastan tätä asuntoa. Se ei ole moderni, eikä viimeisen päälle laitettu, mutta se on minun ja minun näköiseni. Se on paikoin epäkäytännöllinen ja täynnä hassuja ratkaisuja: laajakaistaan tulee puhelinjohto eteisestä ja sähköjohto huoneesta, kylpyammeen vuoksi pyykinpesukone on keittiön kaapissa, liesituuletinta ei ole lainkaan, ja äänieristys rappukäytäväänkin on olematon. Ja silti rakastan sitä. Jossain matkan varrella olen kehittänyt ihanteen uutta ja modernia kohtaan, mutta asuttuani kolme vuotta tässä talossa täytyy myöntää: vanhakin on ihanaa ja sillä on luonnetta.

Kas, vesikatko on päättynyt. Pyykit pyörimään siis ja kenties sitä tenttiinlukua vihdoin.

Saippuajuttuja

Saippuan tekeminen on houkutellut koko kevään, mutta milloin lipeä tai vaaka oli Hämeenlinnassa, milloin ei vain ollut aikaa suunnitella ja toteuttaa. Viime viikonloppuna näin kuitenkin tilaisuuden tulleen ja pistin saippuapajan pystyyn. Tarkoituksena oli tehdä mietoa kasvosaippuaa, ja lopulta päätin kokeilla jopa kahta eri laskeskelemaani reseptiä.

Ensimmäinen suunnitelmani onnistui ideaalisti ja saippuoista tuli oikein kivan näköisiä, vaikka panostinkin enemmän sisältöön kuin ulkonäköön. Halusin kokeilla saippuassa englantilaisesta ruokakaupasta löytämääni saksanpähkinä öljyä, ja mukaan päätyi lisäksi oliiviöljyä, kookosrasvaa, kaakaorasvaa, riisinlese(?)öljyä ja palmuöljyä (yritän kuluttaa tyhmyyksissä ostamani purkin sisältöä loppuun). Ainesosien määrässä näkyy perusongelmani, eli en osaa tehdä saippuaa vähistä ainesosista, vaan listalla on ainakin viittä eri öljyä tai rasvaa. Kenties jonain päivänä.

Ensimmäinen saippua jähmettymässä silikonisessa leivontamuotissa. 

Toisena saippuana päätin ex tempore kokeilla kasvosaippuaa eri reseptillä. Tässä halusin välttämättä kokeilla tuoretta avokaadoa ja öljyjen osalta mukaan tuli palmuöljyä (samasta syystä kuin ensimmäisessäkin saippuassa), kookosrasvaa, rapsiöljyä, risiiniöljyä ja sheavoita. Jossain kohtaa SoapCalcin lukuja tuijottaessa tuli pienoinen brainfart, ja rasvoja sulattaessa tajusin, että olin juuri upottanut saippuaan 100 grammaa sheavoita. Siinä vaiheessa en kuitenkaan jaksanut alkaa reseptiä enää säätämään, joten annoin pienen taloudellisen lipsahdukseni mennä läpi sormien. Seuraavalla kerralla muistan kenties katsoa, mitä rasvoja laitan reseptiin ja kuinka paljon.

Avokaadosaippua, kun kaikki oli vielä hyvin. 

Toisen saippuan kanssa en kuitenkaan ollut aivan yhtä onnekas kuin ensimmäisen: jossain kohtaa homma meni vikaan ja saippuamassasta erottautui desin verran öljyä massan pinnalle. Saippua on nyt ollut useamman päivän seisomassa pöydälle siinä toivossa, että irronnut öljy imeytyisi siihen takaisin. Mikäli ei, ajattelin viikonloppuna lykätä koko komeuden uuniin ja tehdä saippuan uusiksi kuumaprosessilla. Jännitys tiivistyy, mitä keittiön pöydällä odottaa. :)

Erottunut öljy näyttää kieltämättä siistiltä. 

***

Edit. Totuus selvisi vihdoin, ja uunikeikko odottaa. No, ainakin tulee vihdoin kokeiltua kuumaprosessisaippuan tekemistä. :)