Kevät lähestyy ja samaa tahtia myös kaukokaipuu. Matkamessut eivät varsinaisesti auttaneet matkakuumetta (Islantiin! Skotlannin saarille! Ja mitenköhän massiivisen budjetin sinne Australiaan ja Uuteen-Seelantiin tarvitsisi...?), mutta virikkeitä reissua varten en muutoin oikeasti kaivannut. Tämän kevään reissun suunta on nimittäin ollut selvillä jo syksystä asti: Newcastle upon Tyne. Ei siis kauhean tunnettu matkakohde tällä kertaa, mutta turisteilun ohella tämän reissun syynä on mennä kyläilemään vaihdon aikaisten kämppisteni ruotsalaisen Hannan ja irlantilaisen Matt'in luo Newcastleen. Aikaa on tosin varattu enemmän kuin pariskunnalla on meille suoda, joten seikkailua ominkin päin on luvassa. Ja sattumalta huomasin, että melkein matkan varrelle osuu jopa neljä (edit: öhöm, viisi) kansallispuistoa: Lake District, Peak District, North York Moors, Yorkshire Dales ja Northumberland National Park! Vaelluskengille tulee siis käyttöä!
 |
| Hadrian's wall, here we come! (Wikimedia Commons) |
Matkakuumeen ensi apua on siis tulossa, mutta tänä vuonna, ja viime syksynäkin, on minua vaivannut toinenkin kaipuu: koti-ikävä. Jos koti tuntuu teistä ikävältä paikalta, niin suosittelen kokeilemaan puoli vuotta asumista valmiiksi kalustetuissa kimppakämpissä, jossa ainoastaan vaatteet, tietokone ja pari tavaraa (öhöm, jostain syystä joka kerta kotona käydessä kyseinen tavaramäärä kasvaa aina parilla tavaralla) ovat omianne. Lisäaromia elämään tuovat kämppis, joka satunnaisesti valloittaa ainoan kylpyhuoneen tunniksi, vuokraemäntä, joka puhuu kaikki illat puhelimessa, ja huone, jonka patteri ei toimi (okei, tälle voisin tehdä jotain, mutta, kiitos sähköpetarin, tähän mennessä ei ole ollut tarvetta). Näiden jälkeen onkin sitten aivan mieletöntä luksusta, istua maanantaiaamuna paljain jaloin keittiön pöydän ääressä, asunnossa, jossa ei tuoksu muulta kuin kodilta, ja jonka sotkut, tavarat ja huonekalut ovat omiani. Luksusta! Jopa tenttikirjaa lukiessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti