Koruhaaveita

Myös vääntynyt Gladdagh-sormukseni on nyt korjattu!

Oi, olen aivan innoissani! Olin viime viikonlopun kyläilemässä lapsuuden ystäväni luoda Lahdessa, jossa hän opiskelee viimeistä vuotta kultasepäksi. Kultasepäksi! Silmissäni alkoivat kiilua heti ihanien, uniikkien hopeakorujen mahdollisuus. Siitä asti, kun hoksasin valmistumisen alkavan häämöttää, olen pohtinut, millaisen valmistujaiskorun tahtoisin. Viime vuosina muodissa olleet koivunlehti-korut (tai omassa tapauksessani ehkä vaahteranlehti-koru) on ollut vahvoilla, mutta kyllähän uniikki koru on paljon siistimpi! Niinpä seikkailin äsken  hyvän tovin Googlessa referenssikuvia etsien, ja tulin siihen tulokseen, että korut kuuluvat siihen sarjaan, joita on vaikea kuvailla. Kun itse näen korun, tiedän yleensä heti, pidänkö siitä vai en. "Miksi" onkin sitten kokonaan toinen asia. Miksi joku koru miellyttää silmää ja toinen ei? Vaikeaa.

Niin joo, ja se valmistuminen? Missä se luuhaa, eikö sen pitänyt tapahtua jo vuosi sitten? Kyllä, kandihan on jo valmis maturiteettia ja pakollisen filosofian peruskurssin kirjatenttiä lukuunottamatta. Kunhan viitsisi ne vielä tehdä.. mutta todellisuushan on se, etten sillä kandin tutkinnolla oikeasti ihan hirveästi tee, joten ei sillä ole ollut mikään kiirekään. Kyllähän se puuttuvat tulee tehtyä viimeistään sitten, kun gradukin on valmis.