Terveisin flunssasaarekkeelta. Jumahdin tähän valitettavaan paikkaan maanantaina, kun kiireisen viikon jälkeen palasin kotiin ja neljän päivän lämpöilyn jälkeen kroppani tulkitsi asian niin, että NYT on aikaa sairastaa. No, ei nyt varsinaisesti, mutta parempi kotona kuin jonkun muun nurkissa. Sitkeänä flunssaseuranani minulla on ollut Mango, jonka joululomalta palatessani löysin sängyltäni. Ihana mies oli ihkutus kuvani perusteella bongannut sen kaupasta joulun aikoihin. Mangon kotiuttamiseen liittyi (ainakin omasta mielestäni) hauska tarina, joka menee suunnilleen näin.
"Olin kaupassa käymässä ja mietin, minkähän takia tuo pehmolelu näyttää niin tutulta. Olin juuri ottamassa valokuvaa siitä myöhempää referenssiä varten, kun tajusin, että siitähän taitaa olla jo valokuva kännykässä. [Niin, se minun lähettäminen katso-miten-älyttömän-söpö-pehmis -ihkutus kuva. ] Saman sarjan pingviini pehmolelu oli vielä kivemman näköinen ja meinasin jo ostaa sen ennen kuin tajusin, että se lähetti hehkutuskuvan ketusta.. ehkä ei pidä ostaa sille pingviiniä..."
Lienee sanomattakin selvää, että repesin. Ja niin Mango muutti meille.
Mangon lisäksi Ihana Mies on käynyt täällä kahtena päivänä syömässä, halimassa ja täydentämässä jääkaappia, ja tänään myös Neidit Iso-A ja Pikku-A tulivat visiitille flunssan uhkaa uhmaten ja piristyslahjoja (kivaa rannekorua, hassua pinkkihöyhenistä korva-rusto-korua ja Kismettiä) kantaen. Pelkät tuliaisetkin piristivät päivää kovasti, mutta harva asia piristää kurjassa flunssassa yhtä paljon kuin hyväntuulinen kymmenkuinen. Hassuja sellaiset söpistykset. :)
Nyt aloitan Sen Päivän Ainoan Järkevän Asian tekemisen eli luentovideon katsomisen (tänään aineesta sosiaalinen media osallistumiskulttuurina) ja luentopäiväkirjan kirjoittamisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti