Graduton päivä

Hupsista. En sitten keskiviikkona enää muistanutkaan, että päätin kirjoittaa postauksen, jonka aiheena ei olisi gradugradugradu. Siispä välttelen sitä aihetta postauksessa, vaikka hankalaahan se on. Joku nimittäin varsin fiksusti totesi, että gradun tekeminen on kuin armeijassa oleminen: silloin ei osata puhua mistään muusta. Epäilemättä ne molemmat ovat samanlaisia arjen täysin täyttäviä mammutteja ja sekoiltuani taas kerran luentokurssin aikataulun kanssa tuttavani totesikin, että "ei kantsi olla tollanen sekakäyttäjä, että käy kursseja ja tekee isoa G:tä yhtäaikaa. Kantsii vaan linnottautua gradun ajaksi komeroon." I agree. Harkinnassa on.

Mutta niin, se graduton postaus. Ööö...öö.. ö.. Hmph! Täytyyhän minulla nyt muutakin elämää olla, hyvänen aika! No, jos ei muuta keksi, voi aina olla englantilainen ja puhua säästä. Säätä nimittäin ei voinut olla huomaamatta eilen, kun kävelin tiistaina ensin aamusta YTHS:lle luomen poistoon ja sitten keskussairaalalle fiksaamaan ikävästi poskeani tökkiviä oiontakiskoja (mikähän näille nyt olisi korrekti nimi?). Siinä vajaa kymmenen kilometrin aikana ehti nimitääin tulla valitettavan selväksi, että vaikka lumisade on ihanaa, se ei ole ihanaa tuulessa ja +2 C asteessa. Tästä säätilasta kuitenkin nautin useita tunteja eilen (pääosin aina vastatuuleen, mikähän siinäkin on?), jonka jälkeen päädyin useamman tunnin päikkäreille lämmittelemään. Tai ehkä spesifimmin tunnin päikkäreille ja toisen tunnin herätyskellon torkuttamiseen, sillä armaan sähköpetauspatjani lämpöisestä huomasta nouseminen oli todellakin tuskaista.

Näin talven kunniaksi :) 

Nyt loppuviikosta säähaltiatar on kuitenkin suvainnut esitellä hymyilevät kasvonsa ja auringonpaiste hemmottelee toista päivää putkeen. Oli jo aikakin! Loppusyksy on vuosi toisensa jälkeen ollut yhtä kammottava: pimeyden, märkyyden ja yleisen kurjuuden lisäksi loppusyksy on perinteisesti vuoden pahin tentti- ja harkkatyörysä, joka yhdistyy usein myös kandi- ja gradu-tuskasteluun (Ups, G-sana, sori!). Tänä se on tosin lähinnä gradutuskastelua (ääh, taas se G-sana) maustettuna kasalla oppimispäiväkirjoja sekä yhdellä harkkatyöllä. Vähän erilainen siis edellisvuosiin verrattuna, mutta tuskin yhtään vähemmän hektinen tai aurinkoinenkaan. Mutta hei, ensi vuonna ei olekaan enää tenttejä, harkkatöitä tai muitakaan opiskelujuttuja tähän aikaan vuodesta! Hui, jännää! :)