Lomamietteitä

Mr.Kurpitsa räytyneiden avomaankurkkunelosten kera. 

Kesä on taas kerran hujahtanut ohi salavihkaa, mikä on sääli. Harjoitteluni yliopistolla alkaa lähestyä loppuaan, vaikka mielelläni sinne jäisinkin. Toisaalta edessä siintelee muutaman viikon loma ennen kiireisen gradu-syksyn alkua, joten kyllä lomakin tulee tarpeeseen. Ja kiireinen loma siitä onkin tulossa! Poikkeuksellisesti olen päätynyt kotimaan matkailun puoleen ja suunnitelmissa  on ainakin Hämeen keskiaikamarkkinat kuin veneilyäkin. Pieni mieliteko matkaan kyllä olisi, mutta jätän sen inspiraation varaan. (Nämä sanat kirjoitettuani oli pakko vilkaista lentojen hintoja ja nyt on jo ex tempore excursio Skotlantiin suunnitteilla.)


Kesä on tänä vuonna mennyt kotikaupungissa lähinnä töiden ja viljelypalstan parissa. Viljely onkin onnistunut edellisiä yrityksiä paremmin: tänä vuonna olen jo saanut kurpitsoja, kesäkurpitsoja ja kurkkuja, joskin sipulit, herneet, tomaatit ja chilit antavat vielä odottaa itseään. Sateinen ja viileä kesä on hidastanut ja vähän tuhonnutkin satoa, mutta eipähän ole ainakaan tarvinnut käydä kastelemassa. Pienenä indikaattorina sateen määrästä voisi pitää sitä, että avomaankurkut, jotka ovat 94-97% vettä, mätänevät pellolle.

Chilit nauttimassa valkokurpitsan hyvästä seurasta.

Ruhtinaalliset kuusi lomapäivääni vietin kahdessa erässä: ensin Hämeenlinna-Tallinna-Hämeenlinna sektorilla juhlimassa ystävän häiden perumista ja loppukesästä mökkeillen Savon suunnalla. Mökkeily oli jopa niin ihanaa, että ehdin jo pohtia sinne palaamista harjoittelun loputtua, mutta autottomuus on aina hieman haasteellista maalla. Tietty viehätys pyörällä sinkuttamisessa lähimpään kauppaan 12km päähän tietty on, mutta pitää vielä arvioida omaa seikkailuhenkisyyttä vielä uudemman kerran, mikäli koto-Suomessa lomani (=tekemättömyyskauden harjoittelun ja opiskelujen välissä) vietän. Kauppa-auto kyllä käy kerran viikossa, kirjastoauto kerran kahdessa viikossa ja paikallisbussi jopa kaksi kertaa päivässä (seitsemältä aamulla ja viideltä iltapäivällä), joskin on hieman epäselvää, missä yksikään niistä pysähtyy, koska kuka nyt tarpeeksi tarkkaa karttaa - tai karttaa yleensäkään - viitsisi verkkoon laittaa pysäkin kohtaa määrittämään niille onnettomille, jotka eivät tiedä missä "Huotari" sijaitsee. GoogleMaps ei esimerkiksi tunne muuta kuin saman nimisen maatilan, joka valitettavasti on noin neljä kilometriä ohi siitä, mihin kauppa-auton kartalla pysäkkiä merkitsevä läntti oli läiskäisty. Jotenkin voin kuvitella itseni polkemassa epätoivoisesti alueen ainoaa tienpätkää edestakaisin onnetonta kauppa-autoa etsiessäni.

Maaseudun ja ulkomaanmatkailua arvottaessa jatkuu siis tämäkin päivä.