Itsenäisyyspäivän viikolla keittiön pöydältä löytyi pakettikortti. Kortin löytyminen keittiön pöydältä ulko-oven edustan sijaan ei vielä vihjannut mihinkään jouluiseen, sillä tonttujen sijaan meillä asuu kämppiksiä. (Tonttujen poissaolon puolesta puhuu esimerkiksi se, että viime aikoina kaikki sukkani ovat löytäneet parinsa pesun jälkeenkin. Ainakaan pesukoneessa niitä ei siis majaile.) Vasta postissa, kun postin täti lykkäsi pöydälle jouluisen paketin, alkoi raksuttaa: tämän täytyy olla jouluyllätys Saksasta!
.jpg)
Kyllähän tämä olisi pitänyt arvata: muutamaa viikkoa aiemmin J. oli kysellyt hyvin viattomasti osoitettani. Ja J:n hienovarainen salapoliisintyö ("Moi, hei mikä sun osoite on siellä Helsingissä?" Jepjep.) palkittiin: paketista paljastuneesta kahdestakymmenestä viidestä paketista yksi oli osoitettu J:lle. Arvaatte varmaan mihin ne loput kaksikymmentä neljä oli tarkoitettu? :)
.jpg)
Kyllä näiden jouluyllätysten kera on kelvannut tarpoa joulukuisen Helsingin vesi- ja räntäsateessa. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti