Kesä, gradu ja kärpäset

Edellisestä päivityksestä on niin pitkä aika, etten edes uskalla miettiä, milloin viimeksi olen mitään kirjoittanutkaan. Kuvapostaus, josta taisin viimeksi mainita, on edelleen yhtä kuvaa vaille valmis. Ehkä annan sen olla. 

Kummallista kyllä tänä vuonna on käynyt niin, että kesä on vienyt mukanaan. En ole koskaan ollut erityisen kesäihminen. Muistan, kuinka lapsena yritin viettää kaikki kesät sisällä lukien tiilisessä kotitalossani, joka keskuslämmityksen sammuttamisen jälkeen oli taivaallisen viileä. Muistan myös, kuinka äitini sitkeästi, kesästä toiseen komensi ulos lukemaan, etten olisi niin kalpea syksyllä koulun alkaessa. 

No, nyt en ole ainakaan kalpea. Itse asiassa olen varmaan ruskettuneempi kuin koskaan aikaisemmin, ehkä pois lukien kahden viikon Kreikan saarihyppelykierrokseni muutama vuosi sitten. Tosin minun kohdallani ruskettunut on suunnilleen sama kuin muiden ihmisten väritys toukokuun ensimmäisen aurinkoviikon jälkeen. Toisin sanoen rusketun huonosti, palan helposti, saan aurinkoihottumaa heti jos unohdan käyttää aurinkorasvaa, enkä nyt oikeastaan pidä helteestä niin älyttömästi. Kaikista edellämainituista huolimatta olen viihtynyt mökillä äärettömän hyvin helteestä huolimatta. Kenties tarvittaessa viilennettävä mökki ja vieressä oleva järvi sekä hyvä seura ovat käännyttäneet minut helteen ystäväksi? Tai kenties se, että mökillä huonolla säällä oleminen on vain tylsää, vaikka tekisi varmasti ihmeitä gradulleni. 

Ah, taas se sana: gradu. Joku voisi alkaa ihmetellä, enkö ole jo lopen kyllästynyt moiseen riesaan, joka seuraan mukaan lomallekin. Ja vastaus on: kyllä. (Surprise!) Mutta valitettavasti nyt on aikaa lähes tasan kuukausi J:n loman ja yhteisen lomareissun alkuun ja gradun olisi paras edetä edes hieman ennen sitä. Siispä mökille pakkasin mukaan kevyttä graduluettavaa, kuten näkyy. 

Onneksi gradun lisäksi mökillä on ehtinyt puuhata muutakin. Juhannuksena syötiin...

...syötiin...

syötiin...

... ja syötiin vielä vähän lisää. (Miten niin olen obsessiivinen ruoan suhteen..?) 

Joutsenta bongailtiin niin soutuveneestä kuin laituriltakin käsin...

... ja lisäksi otettiin maisemakuvia yksi...

... tai kaksi...

...tai vähän useampi.

Superkuukin koitettiin ikuistaa (varsin huonolla menestyksellä).  

Lisäksi ongittiin ja maistettiin mudan makuisia pikkukaloja...

... ja elämäni ensimmäinen itse neulomani ja vahingossa kutistamani pipo löysi uuden omistajan ihanasta melkein puolitoistavuotiaasta pikku-A:sta. Elämäni toinen itse neulomani pipo odottaa käyttövalmiina syksyä kotosalla. 

Kävin ihastelemassa paikallisen kirjaston uusia sisustuselementtiä...

...ja vähän fiilistelemässä vanhan lukioni pihalla. 

Ja sain odotetun tilaustyönä ystäväni tekemän ihanan kandikorun!

Mikäs täällä mökillä ollessa. :)