Maslow'n tarpeita ja vähän muitakin

Välillä on näitä päiviä. Heräät väsyneenä, kämppä kaaoksessa ja tietoisena siitä, että tunnin päästä pitää olla hereillä, skarppina ja vähintään keittiö siistinä, jotta haastatteluparin voi päästää sisään tekemään yhteistä puhelinhaastattelua. Aiot olla tehokas ja purkaa ja kirjoittaa haastattelun puhtaaksi ennen kymmeneltä alkavaa seminaaria. Sen sijaan nukahdat uudestaan ja heräät levänneenä ja hyväntuulisena yhdeltätoista. Ups.  Saat lopulta noustua, puettua, meikattua, tuskalla ruuvattua uuden pyöränkorin pyörään (joka oli pakko tehdä juuri tänään), pumpattua renkaat ja lähdettyä yliopistolle. Ulkona on ensimmäistä kertaa kesäinen henki, muttet kiinnitä asiaan sen kummempaa huomiota. Yliopistolla ei ole mitään hyvää ruokaa, joten jätät lounaan väliin. Vapaaksi jääneen tunnin päätät kirjoittaa kysymyksiä toiseen, seuraavana päivänä pidettävään haastatteluun. Jotain, minkä olisi pitänyt olla tehtynä jo eilen. Ups. Matkalla tietokoneluokkaan haet tsemppi-colan ja ihme tapahtuu: Sen sijaan, että saisit yhden pullon, niin kuin yleensä, tai et yhtään pulloa, niin kuin toisinaan, saatkin kaksi pulloa! Kenties onni on hymyilee tänään tulevan syntymäpäivän kunniaksi?

Kotimatkalla kohdattuja pupuja

Päivä on ollut sanalla sanoen hassu. Päivän ei olisi pitänyt olla erityisen hauska tai ihmeellinen, mutta hassut sattumukset ovat saaneet hyvälle fiilikselle. Haastattelu sujui hyvin koomasta huolimatta, cola-automaatista voitin tuplapotin, haastattelukysymykset saatiin laadittua vastoin kaikkia odotuksia, luento oli kiinnostava ja luennoitsijasta oli valtava apua graduni suuntaa ja uusia lähestymistapoja pohtiessani. J. ehdotti synttärilounasta vapaapäivälle, ja eilen aloittamani tuubihuivi on jo puolessa välissä - kiitos super-nopean pantenttineuleen - ja saan sen valmiiksi ensi viikon luennoilla. Peilistä näytti siltä, että olisin hieman hoikistunut (joskin puntari tyrmäsi tämän illuusion), ja kotimatkalla huomasin vihdoin, miten ihana kesäsää ulkona on. Lähikaupasta voita hakiessani kävi klassinen nälkäisenä-kauppaan -ilmiö, mutta toisaalta on kesä, aurinko paistaa, koulu on melkein loppu ja huomenna on synttärit. Juuri tuolla hetkellä ei elämältä olisi paljon muuta voinut toivoa. Paitsi ehkä visiittiä naapurin suloiseen kukkakauppaan!

Ihanat kerberat!

Naapurin kukkakaupassa käydessäni pohdiskelin korkealentoista ja nasevaa kirjoitusta (one can dream) blogikirjoitusta Maslow'n tarvehierarkiasta, joka uskollisesti putkahtelee luennoilla esiin aihepiiristä tai edes oppiaineesta riippumatta. (Maslow'n tarvehierarkian viisi tasoa ovat hierarkisessa järjesteyksessä fysiologiset tarpeet, turvallisuuden tarpeet, yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeet, arvonannon tarpeet ja itsensä toteuttamisen tarpeet.) Valitettavasti koneelle päästyäni olin jo autuaasti unohtanut, mitä hienoa ja korkealentoista olin suunnitellut kirjoittavani, joten ainoa, mitä voin todeta on tämä: Maslow ei tiennyt kaikkea. Kyseiselle listalle ei nimittäin sijoittunut lainkaan tämän päiväinen tarve, nimittäin itsensä arvostamisen, palkitsemisen ja hemmottelemisen tarve, joka iskee varsinkin silloin, tietää oikeasti tehneensä töitä ja ansainneensa palkinnon. Sen tarpeen kanssa saattaa käydä vaikka näin....

What makes a girl happy?

Toisinaan tilanne vain vaatii orvokkiamppelia, graavilohikurkkuleikiä, mansikoita ja mustikoita vaniljajäätelön kera sekä onnettomuuksien sattuessa Bambi-laastaria budjetista tai muista maallisista rajoitteista välittämättä.

Esisynttäriherkkuja

What else can I say? Happy birthday me 12 hours and 10 minutes early! Hope it will be a good one. :)