perjantai 22. maaliskuuta 2013

Väsynyttä jaarittelua pääsiäisestä ja vähän muusta

Kävipä tänään ilmi, että tuleva sunnuntai on palmusunnuntai eli se, jolloin virpojat tulijat. Kyllä, tiedän, että ensi viikolla on pääsiäisloma, että viikon päästä viikonloppu on varsinaista pääsiäistä ja että palmusunnuntai ja virpojat ovat viikkoa edellisenä sunnuntaina, mutta jotenkin nämä tiedonkappaleet eivät yhdistyneet päässäni millään tavalla. Kuuluu kaiketi samaan sarjaan, että minulta kesti kaksikymmentäviisi vuotta hoksata, että isoäitini syntyi Venäjän vallan aikana. Tässäkin tapauksessa tiesin, että hän oli syntynyt 1911 ja minusta oli lapsena kovin hauskaa, että isoäitini oli vanhempi kuin Suomi. Jotenkin sisäistämättä jäi kuitenkin se, että isoäitini oli tosiaan syntynyt aikana, jolloin Suomi oli vielä Venäjän suurruhtinaskunta, jota hallitsi surullisen kuuluisa Romanovin tsaariperhe. Voin suorastaan kuulla J:n kommentin päässäni: "Nyt valot päälle!" Jostain syystä J. sanoo niin kohtalaisen usein..

Olisinpa täällä...  (Santorini, Kreikka)
Tänään olen laiskotellut pääsiäisloman alkamisen kunniaksi. Pääsiäinen nousi arvoon arvaamattomaan yliopisto-opinnot aloitettuani, kun tajusin, että yliopisto-opiskelijan vuodessa on tasan kaksi lomaa: joululoma ja pääsiäisloma. "Kesäloma" tarkoittaa käytännössä sitä, ettet saanut kesätöitä ja kärsit siis taloudellisesta ahdingosta, ja syys- ja hiihtolomista omassa tiedekunnassani ei olla kuultukaan. Oi ihanuus siis, pääsiäinen on koittanut!

...tai täällä... (Highlands, Skotlanti)
Mutta missä se kevät luuraa? Myönnän, että tämä lämmin -6 on aika mukava, mutta sen auringon voisin ottaa takaisin vaikka niiden -20C pakkasten uhallakin. Kuten aikaisemmin kerroin, toimin varsin pitkälti valoenergialla, enkä tätä pakkastakaan jaksa arvostaa aivan loputtomiin. Niinpä yleensä pääsiäisen aikaan jo olen kyllästynyt huonoon keliin ja siirtynyt keväisemmälle seudulle. Mikä ei sattumoisin ole suurikaan vaatimus, sillä esimerkiksi huonon sään maineesta kärsivässä Englannissa ensimmäiset kirsikkapuut kukkivat helmikuussa.  Täytyy myöntää, että mielummin ottaisin kirsikan kukat ja hiirenkorvat pienessä vesisateessa kuin loputtomasti jatkuvan talven. Ja tämän sanon vielä senkin jälkeen, kun olen asunut yhden talven Pohjois-Englannissa.

...tai täällä... (Snowdon, Wales)
Tänä pääsiäisenä ei valitettavasti ole reissua luvassa, mutta opiskeluvaihdon aikainen kämppikseni Saksasta tulee viikoksi kylään. Olen tästä aivan innoissani, sillä edellisestä näkemisestä on jo kohta pari vuotta, vaikka yhteyttä ihanien kämppisten kanssa onkin muutoin tullut pidettyä. Niinpä luvassa on kaiketi hieman kotimaanmatkailua, Golden Girlsiä ja mitä kivaa nyt keksitäänkään. Hyvä loma tulossa siis!

... tai vaikka täällä! (Syros, Kreikka)
Mutta hups, miten päädyin kirjoittelemaan pääsiäisestä ja keväästä? Tarkoituksenahan oli marista, kuinka olo on kuin märällä rievulla päivän kuntosalitreenin jälkeen, kuinka ostin sykemittarin (karvalakkiversio Lidlistä, mutta uskon sen silti ajavan asiansa) ja kuinka tänään puntari näytti puoli kiloa vähemmän, mitä piti. No, ehkäpä lörpöttelen siitä toisella kertaa ja siirryn illan päätöksenteon pariin. Kysymys kuuluukin, onko vaivan arvoista pukea ja köpötellä ruokakauppaan hakemaan pop corneja perjantai-illan kunniaksi. Mainitsinko jo, että olo on kuin märällä rätillä? :D
Tai täällä! (Cliffs of Moher, Irlanti)
Ps. Reissukuvia selatessani löysin sarjan videoita, joissa ystäväni kanssa istumme Starbucksin ikkunatiskillä Edinburghin Royal Maililla, ja ystäväni ammuu ohikulkijoille lehmähattu päässään. Ohikulkijoiden ilmeet olivat ehdottomasti videon arvoisia! Ja taustalla käyty keskustelu! *blush* Perjantai-ilta on ollut siis oikein viihdyttävä reissukuvien ja -videoiden parissa, ja olen saanut useamman kerran repeillä. Niin, ja turha luulla, että olisimme olleet mitään kikattavia teinejä: neljännesvuosisata oli molemmilla ainakin lähestulkoon plakkarissa kyseisiä videoita kuvatessa, mutta ilmeisesti 15-vuotiaina lanseeramme termi syntymäkänni eli native state of drunkness on edelleen paikkansa pitävä luonteenpiirre meissä molemmissa.

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Keskiviikkoillan yllätys :)

Valtavana yllätyksenä olin päässyt Kiljuva pikkunälkä -bloggaajan Demin viiden lempiblogin listalle. Olen oikeasti aivan valtavan otettu ja aivan häkeltynyt! ^^

Illan iloksi askartelin tänään kasvispizzaa. Miksi kasvispizzaa, olenhan täysiverinen lihansyöjä? No, toisinaan laiskuus iskee. Paistinpannu oli likainen ja lihan paistamiseen olisi joka tapauksessa mennyt liikaa aikaa. Saa nähdä, saanko J:n huijattua huomenna syömään sitä. J:llä nimittäin on parantumaton epäilys kasvisruokaa kohtaan. Toisaalta kasvisruoan statuksen lisäksi pizzalla on myös hyvin voimakas valkosipulinen aromi (Käytän kuulema liikaa valkosipulia ruoanlaitossa. En usko, pelkkää propagandaa!), joka luultavasti karkoittaa vielä k-sanaakin tehokkaammin. Well, more for me. 

Pizza ja sekä taustalla hengaavat sankarit Viirivehka,
Runkotraakkipuu, Juoru, Pihlaja, Vaahtera sekä
jäätelöpurkissa asustavat lemon drop -chilin idätetyt
siemenet. Ja kyllä, Runkotraakki puu asuu tällä
hetkellä Xtran hillopurkissa. 

Harvoin tavattu unirytmini kuitenkin kiusaa tänään läsnäolollaan: kooma on ottanut vallan ja joudun poistuaman unten maille. 

PS. Hihii! Olen edelleenkin ihan innoissani Kiljuva pikkunälkä -blogin top viiteen pääsystä! ^^

tiistai 19. maaliskuuta 2013

Katkeroitunut revontulibongari

Myönnän. Olen katkera. Missasin sunnuntaina suurimmat revontulet yhteentoista vuoteen. Miksi? Koska sisällä kirjoittamassa puolilta öin palautettavaa opiskelutehtävää, enkä sen vuoksi vahtinut Facebookia (ihan oikeasti, yleensä ainakin joku on fesessä raportoimassa luonnonilmiöistä. Tämän todistaa jokasyksyinen ilmiö, kun syöte on työnnä omaperäisiä "Lunta!"-päivityksiä). Turhan tunnollisena kirjoittelin kannanottojani verkkokeskusteluihin (kyllä, tämä oli tehtävänanto) ohi mahtavien revontulien. Kuinka mahtavien? Mahtavien! Jos ette usko, katsokaa vaikka itse Keskisuomalaisen lukijakuvista. Vasta palautusten jälkeen 23.30 avasin Facebookin ja kas, ai ulkona on revontulia, no minäpä menen katsomaan. Arvaa vain oliko enää silloin, olin kaksi tuntia myöhässä. Vain revontuliusvaa ja yksi kirkkaampi välähdys oli bongattavana. No, tulipa tehtyä tunnin iltakävely -20 asteessa.


Onneksi Wikimedia Commonsin kuvat tarjoavat edes vähän lohdutusta. 

Mitä tästä opimme? Liian tunnollinen opiskelija missaa kaiken. Myöskin: harkitse lehdistön / taivaanbongareiden julkaisukanavien ahkerampaa seuraamista vastaavan kämmin ehkäisemiseksi tulevaisuudessa.
Ehkä ei pitäisi olla aivan näin katkera revontulien missaamisesta, mutta c'mon, suurimmat revontulet yhteentoista vuoteen! Ja niiden missaaminen kahdella tunnilla... Ehkäpä ensi keväänä menen viikoksi Lappiin ihan vain revontulien tuijottelemista varten.

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Perjantai-illan askartelut presents: English Scones

Perjantai-illan skonssinhimoissani päädyin askartelemaan varsin onnistuneita ja autenttisen näköisiä ja makuisia englantilaisia skonsseja. Autenttisesti kermavaahdon ja hillon kanssa nautittuna toki, mutta teen korvasi tällä kertaa mukillinen kolaa. Itse asiassa brittiläinen konsepti Cream Tea on nimenomaan kermainen tee, skonssin ja sen lisukkeiden kera.  

Kymmenen minuutin ahkeroinnin lopputulos. 

Skonssi on siitä outo leivonnainen, että se tarjoillaan aina kermavaahdon, hillon ja voin kera. Ilmeisesti syöjä saa siis valita, haluaako skonssinsa makeina vai suolaisina, sillä itse leivonnainen on maultaan neutraali, jotain pullan ja sämpylän väliltä. 

torstai 14. maaliskuuta 2013

Hyvää huomenta Punahilkka

Tältä kuvittelin laulun Punahilkan käyttävän...
Little Red Riding Hood by Jessie Willcox Smith, 1911
(Wikimedia Commons)

En ole koskaan ollut sujuva aamuherääjä, mutta yksi lapsuuteni mieleenjäävimmistä muistoista liittyy aikaisiin kouluaamuihin. Jostain syystä, niin kauan kuin vain voin muistaa, isäni koki mielekkääksi herättää koko lapsikatraan laulamalla "Hyvää huomenta Punahilkkaa, miltäs maistuisi kahvitilkka"-viisua kovaa ja korkealta lopettaen hieman epävireiseen "Kukkuluuruuseen". Tähänkään päivään mennessä en tiedä, onko kyseessä kenties joku oikea laulu vai herätystä varten kyhätty viisu. (Nyt nopealla googlauksella selvisi, että kyse on Immi Hellénin lastenrunosta 1800- ja 1900-lukujen vaihteesta. Samainen rouva on näköjään sanoittanut myös tutut lastenlaulut Suojelusenkeli ("Maan korvessa kulkevi.."), Pieni nokikolari, Oravan pesä ja Peipon pesä. Toisin sanoen pojot isälle innovatiivisuudesta ja runoon sopivan sävelen tekemisestä.) Toinen jälkikasvun herättämiseen käytetty bravuri oli "Jo nouskaa lapsikullat, jo käki kukkunut on". Lapsena en arvostanut näitä herätyksiä pätkääkään, mutta näin pari kymmentä vuotta myöhemmin alkaa oikeasti tajuamaan, miten mahtava idea lasten herättäminen laulamalla on. :D

..mutta tältähän laulun punahilkka
todellisuudessa näytti!
(Wikimedia Commons)


Ja niin, miksi lätisen aamuherätyksistä blogissa seitsemältä (nyt jo lähemmäs kahdeksalta) aamulla? No, sattumoisin heräsin 5.30 kirjoittamaan harjoitustyötä, joka esitellään seminaarissa tänään iltapäivällä. Klassisesti totesin, että "eihän tässä nyt NIIN kauan mene", kirjoitin harkkaa puoli tuntia ja siirryin mielekkäämmän tekemisen pariin. Kenties joudun kuitenkin palaamaan nyt takaisin armaan harjoitustyöni seuraan ja pohtimaan projektityökalujen käyttöä pienissä IT-projekteissa.

maanantai 11. maaliskuuta 2013

Kevätkooma

Kevätkooma otti ja iski tietenkin kesken pahimman deadline suman. Luonnollisestikin se on johtanut suman pahentumiseen entisestään sekä usean työn aikataulun myöhästymiseen ja vielä ekstrana tämän päivän harjoitustyöpalaverin unohtamiseen. No, osasyynä viimeiseen oli myös kännykän ja yliopiston kalenterien synkkauksen selkeä epäonnistuminen, sillä tsekkasin puhelimen eilen monta kertaa, ettei tänään varmasti ole mitään sovittua menoa.. Pitäisiköhän sittenkin ottaa takaisin käyttöön perinteinen kalenteri, kun sellaisen yliopisto on kerran lahjoittanut?

Vastauksena kevätkoomaani J. lähetteli pitkin päivää kuvia söpöistä corgeista. Corgit ovat nykyinen hurahdukseni koiramaailmassa. Onko dorkamman näköisiä koiria nähtykään? Ja sanon tämän täydellä rakkaudella, sillä suuri osa corgin hurmaavuudesta (omissa silmissäni) liittyy juuri sen älyttömään ulkomuotoon.

Ei kai kukaan muukaan voi murjottaa, jos nämä kaverit näyttävät tältä?
Kiitos, Wikimedia Commons.

Ehkä yritän tehdä harkkatyötä taas hetken...

torstai 7. maaliskuuta 2013

Uusi opiskelupaikka palmun lehvien alla!


Valoriippuvainen

Myönnän: olen vuodenaika- ja ennen kaikkea valoriippuvainen. Elän parhaillaan sitä kevään viikkoa, jolloin hoksaan, että ennen kahdeksaa herääminenhän on kivaa! Talvella kun unirytmini lipsuu mahdollisuuksien mukaan siihen, että nukun yhteentoista asti ja valvon yöllä kahteen. Aamuheräämisessä auttaa huomattavasti auringonpaiste, vaikkeivät ne aamuaurinkon säkeet asuntoon sisään asti ylläkään. Vertailukohtana tämän päivän pirteälle ja hyväntuuliselle aamulle voi ottaa vaikkapa eilisen, jolloin ulkona satoi lunta ja sain hyvän tovin kammeta itseäni ylös sängystä. 



Muuten, sain vihdoin termarin käyttöön vuoden tauon jälkeen (Sulatin edellisen, sattumoisin J:n, termarin. Dudes, not kidding!), ja olen tällä viikolla testaillut erilaisia teeyhdistelmiä. Tänään oli vuorossa mustan teen, mustan inkivääriteen ja maten (joka ilmeisesti on teen kaltainen kasvi, mutta kofeiinipitoisempi) yhdistelmän testaaminen. No, päivän ensimmäinen kuppi maistuu about samalta kuin eilenkin (jolloin maustamaton musta tee puuttui kokonaan): matelta. Jotenkin maten maku muistuttaa vihreää teetä tai kenties ruohoa, mikä antaa mustan teen rakastajan teehen omituisen säväyksen. Oman näkemykseni mukaan ainoa syy juoda matea, on sen kofeiinipitoisuus. Mutta mitäpä sitä ei tekisi hereillä pysymisensä vuoksi? Ehkäpä huominen sekoitus maistuu jo paremmalta.

No, yliopisto, työhakemukset, harkkatyöt, videoluennot ja yksi miniessee odottavat. Oh, joy.

keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Päivän oivalluksia

Luovutin tänään yliopistolla hommien tekemisen aikaisin, jo kolmen maissa, kun päässä ei tuntunut liikkuvan väsymyksen ja kofeiinin yliannostuksen yhteistuloksena enää yhtään järkevää ajatusta. Kävelin kotiin lumisateessa, joka paikoin erehdyttävästi muistutti raesadetta, kuuntelin Dance of the Dragons -kirjaa kännykästä ja ihastelin loskaa (kyllä, sitä voi ihastella. Kevät!) ja linnunlaulua hyvinkin koomaisessa fiiliksessä. Kotona nukuin puolisen tuntia ja sitten puoli-flunssainen J. soitteli keskustasta illan suunnitelmista (eli niiden puutteesta). Synkästi jouduin kertomaan, että kouluhommia tiedossa illaksi(kin). Samoin kuin huomenna. Ja ylihuomenna. Ja... Sain paljon tsemppauksia illan työurakkaa ajatellen, ja vastaavasti toivotin J:lle pikaista flunssan ohimenoa. Vartin päästä soi ovikello. En reagoi, sillä kaverit ilmoittavat aina tulostaan etukäteen. Joku taulukauppias siellä kuitenkin on. Lukko raksahtaa, hetkonen.. J. oli päättänyt tuoda piristykseksi Subwayn triplasuklaa-cookien! On mulla ihana mies!


Iloksenne halusin jakaa kuvan työpöydän viritelmästäni.
Huomaattehan, miten hyvään käyttöön David Dayn Tolkienin Maailma on päässyt!
Nyt eri kokoisten näyttöjen alareunat ovat samalla korkeudella. :)
Takana pilkistävä viidakko puolestaan edustaa kolmea kuudestatoista
kotiviidakkoni asukkaasta. 


Ja vielä, jos jollekin on epäselvää, millainen aivotoiminnan taso on kofeiinin ja kooman risteystilassa, on tässä teidän iloksenne vielä kaksi havainnollistavaa kuvaa texasilaisen Trinity Universityn sivuilta. Melkeinpä väittäisin, että hämähäkkinä seittini olisi iltapäivästä muistuttanut kahden viimeisen seitin risteymää.

Päihteettömän hämähäkin seitti. 

Kofeiinihöyryissä olevan hämähäkin seitti. 


Ja unilääkkeiden alaisen hämähäkin seitti. 

Ja vielä näin loppuun linkki mielenkiintoiseen artikkeliin opiskelulääkkeistä/huumeista. Buustaus keskittymiskykyyn ja tehokkuuteen kyllä kelpaisi, mutta ehkäpä ei lääkkeiden muodossa kuitenkaan. Mitä mieltä te olette dopingista opiskelussa?

maanantai 4. maaliskuuta 2013

Päivän kohteliaisuus

Alla oleva gif-sarja on kuulema aivan kuin minä herätessä. Kiitos tästä! :D

Alkuperäinen sarja on peräisin Imgurista ja giffin osat puolestaan peräisin BBC:n uutisesta.







Busy busy bee

Viikko alkoi taas ihanan aurinkoisena, mutta viime viikon ihanan aurinkoisten ja lämpimien + 5 C päivien jälkeen Sään Haltiatar muisti jälleen, millainen Suomen kevään kuuluu olla. Auringon lisäksi tänään on siis tarjolla kirpakka -15 C, pakkastuuli sekä edellisten lämpöviikkojen ansiosta viiden sentin kerros jäätä. Aika siis kaivaa jäänaskalit ja luistimet esiin ulkona liikkuessa. On kieltämättä vaikea arvioida, kummassa ulkona liikkuminen on tällä hetkellä ikävämpää: Helsingissä, jossa lauantai-illan lumimyrsky kätki jään salakavalasti alleen, vai Keski-Suomessa, jossa huonosti hiekotettuja, jäisinä kiiltäviä teitä on silmän kantamattomiin.

Päivä on siis käynnistynyt uhkarohkealla matkalla kotoa yliopistolle harkkatyöpalaveriin, ja onneksi seminaariesityksen teko etenikin hyvin. Tosin tekemistähän jäi vielä vaikka kuinka, mutta tämän päivän tsemppauksen jälkeen huomenna on taas yksi kurssi onnellisesti ohitse. Tai itse asiassa kaksikin, sillä myös toiselle kurssille pitää palauttaa viimeinen tehtävä tänään. Tehokas viikon aloitus on siis luvassa.

Onneksi kalenteriin on mahtunut koulujuttujen lisäksi muutakin puuhaa. Viime viikolla Tampereen tentin jälkeen aloitin Etelä-Suomen excursion, ja ehdin kolmessa päivässä vierailemaan niin vanhempieni kuin kahden siskonikin luono. Kolmattakin siskoistani näin jo viime viikolla alkuviikosta, joten harvinaisen perhekeskeinen viikko takana siis!

Mutta nyt lounaan kautta tehtävien kimppuun.
Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

PS. Pahoittelut kuvien puutteesta! Kännykkäkamera ei ole oikein palkinnut tänään.